Asi Goniá

Kreetan Maku-kuva Agios Gerogioksen panijiristä

Paimen lampaineen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asi Goniáan kannattaa mennä erityisesti 23. huhtikuuta. Silloin siellä vietetään suurta kansanjuhlaa, jossa viinin sijasta virtaa lämmin maito..

 

Pyhää Yrjöä tapaamassa

Asi Gonian kylän Pyhä Yrjö, Agios Georgios, Ajios Jorjíos, kuten nimi lausutaan, on jo keskiajalla osoittautunut päteväksi lampaiden ja vuohien suojelijaksi. Huhtikuun 23. on Yrjön päivä. Silloin koko Asi Goniá ja puoli Kreetaa juhlii. Kylän lampaat tuodaan kirkolle lypsettäväksi ja siunattavaksi. Tapa on keskiajalta ja nykyisin tapahtumaa seuraavat jo TV-kameratkin.

Jokainen Jorgos, Jorjulla, Jorjía, Jorgína ja Gína (muistinkohan kaikki versiot?) viettävät nimipäiväänsä. Jos sen nimistä ei ole perheessä omasta takaa, on sen niminen taatusti suvussa ja ellei ole suvussa, ainakin kaveripiirissä on, tai sitten naapurina. Niissä kylissä, joissa Pyhän Jorgoksen kappeli on merkittävä, on tämä päivä vielä arkivapaakin. Kun nimipäiville mennään, viedään mukana suklaata tai kakkua tai konjakkia tai viskiä tai muuta sellaista, jota voidaan tarjota vieraille muitta mutkitta. Tietenkin syödään, täällä ei kylään mennessä tarjota kahvia vaan ateria. Aina.

Me lähdimme liikkeelle aikaisin, Asi Goniaan on matkaa ja siellä on hyvä olla jo reilusti ennen kymmentä jos haluaa edes joltiseenkin helpon parkkipaikan. Jo kaukana kylän alapuolella poliisipartiot olivat ohjaamassa liikennettä. Väkeä saapui busseillakin kauempaa, me olimme jäädä jalkoihin. Poliisi viittoili meidät kapealle takakautta kylään nousevalle tielle, jonka päässä oli isohko aukea. Lisää virkaväkeä oli neuvomassa meille parkkipaikkaa. Ihmettelin hiukan kuinka kauas itse tapahtumasta päädyimme, mutta jo parkkipaikalle kuuluivat kirkonmenojen äänet. Kapeilla kujilla tuoksui lammas kattilassa… ihan kuin olisi artisokan pohjien kera muhimassa. Juhlavalmisteluja.

Kreetan Maku-kuva Asi Gonian kylän pyhimysjuhlasta

Kyläaukio täyttyy kymmenistä suurista lammaslaumoista, jotka ovat menoss lypsylle Pyhän Gerorgioksen kirkolle

Keskusaukion kahvilat olivat mustanaan juhlaväkeä. Vieläkin juhlaan pukeudutaan arvokkaasti, kirkkoon mennään virallisesti pukeutuneina, jakkupuku, tummat sukat, mustat kengät, vanhoilla naisilla mustat vaatteet, miehillä mustat paidat ja viiksetkin kun Sfakiassa ollaan, mustat saappaat, joillakin vanhemmilla saapashousutkin, nuoremmilla vain mustat suorat housut ja kengät tai sitten ihan puku. Nuoremmat paimenet taas ovat pukeutuneet hyvin sotilaallisesti, maihinnousuvaatteet ovat olleet heidän muotiaan jo vuosikymmenen. Monella vanhalla papalla oli kävelyä avittamassa paimensauva käyrine päineen. Nuoremmat miehet odottivat laumojensa kanssa vuoroaan. Keskusaukion muistomerkkien edessä oleva tasanne oli täynnä määkiviä ja sontivia lampaita. Niiden edessä seisoivat paimenet ringissä sauvojensa kanssa ja pitivät laumaa aloillaan. Kauempana kujalla näkyi toinen lauma ja paimenet sen edessä vartiossa. Sen takana kolmas ja neljäs…

Aukiolta laumat siirtyivät kujaan, jossa oli korkeat kiviaidat reunuksina ja muutama sulkuportti peräjälkeen. Viimeisellä portilla neljä miestä oli kumartuneena suurten kuparisten maitoastioiden ylle. He päästivät lampaan kerrallaan jalkojensa väliin, puristivat sen polvillaan paikalleen, kumartuivat ja etsivät utareen ja lypsivät lampaan siinä samantien. Ei siihen kulunut kuin hetki. Valkoinen vaahto suihkusi perinteisiin tinattuihin kupariastioihin vauhdilla. Kun astia täyttyi, kantoi hikinen paimen sen suureen sammioon läheisen suuren puun varjoon. Lypsetyt lampaat kirmasivat suurelle juhlaliputuksin koristellulle aukiolle kirkon kupeeseen. Kun paimenet olivat laumansa lypsäneet, saapui hengellinen paimen, isä Vasilios siunaamaan laumaa, paimenia ja perhettä, jolle lauma kuuluu. Istuin näköalapaikalla aukion reunalla parin kylänmiehen kanssa. Joannis Petrákis ja Titos Jeorjulákis ovat molemmat olleet paimenia. – Noita laumoja on tässä lypsetty jo koko aamu ja vielä niitä riittää muutamaksi tunniksi, sanoo Joannis. –Tässä kylässä on noin 20 000 elikkoa (ozá, kuten kreetalainen sanoo, ei zóa kuten kreikkalainen). ´Elikko´ on oma käännökseni, sitä sanaa äitinikin käytti lehmistään, välillä niin rakkaista, väliin kiusankappaleista. -Tänne tulee lypsylle varmaan noin 3000-4000, arvelee Titos. Minulla on sellainen olo, ettei koko Suomenmaassa ole 20 000 lammasta ja vuohta….– Ei kaikkia voi tuoda, ovat niin kaukana ja korkealla, osa on lypsettävä jo aiemmin, eikä niitä joilla on ihan pieniä karitsoita voi tuoda – se maito menee karitsoille; eikä kaikkia vuohia suinkaan tuoda, vain osa niistä, ne joilla on maitoa. –Sitä saadaan puolesta litrasta litraan kullakin lypsykerralla. Puolitoista litraa elikkoa kohden päivässä on jo hyvä määrä, sanoo entinen paimen. –Eikä se elikko tuota kuin 4-5 kuukautta, ensin maidosta menee parikin kuukautta karitsalle tai vuonalle, sitten vasta kun ne on vieroitettu, alkaa tuotanto. Nämä poikivat aika lailla eri aikaan, elokuulta kevääseen. Riittää siinä puuhaa niille noin kolmellekymmenelle perheelle, jotka tässä kylässä näistä elantonsa saavat. Kun laumassa on useita satoja eläimiä, vaikka ei kaikilla ole, joillakin vaan, niin siinä tarvitaan aika monta miestä, jotta saadaan se iso lauma hoidettua. Aidat pitää pitää kunnossa täällä alempana, lypsää pitää kaksi kertaa päivässä, maitoa ja rehua pitää kuljettaa, vedensaanti turvata, poikimista seurata, pitää erotella eri ikäiset ja sukupuoletkin eri laumoihin, urokset erillään. Kyllä se vaatii osaamista ja jaksamista, ei siinä pelkkään paimenkeppiin nojata, hän puhkuu ylpeyttä äänessään.

Barba Titos lisää, että nyt juuri on laidunkausi vaihtumassa. Tähän asti laumoja on pidetty lähellä kylää, nyt lähdetään vuorille kun pappi on ne siunannut, kuuma kausi on alkamassa. Muutaman viikon päästä elikoilta parturoidaan turkit, nyt jo toisilla on perä ajeltuna, jotta oli helpompi lypsää….Joannis muistuttaa että ennen paimenet kulkivat jalan vuorille ja takaisin. – Silloin meidän oli tehtävä kaikki juustotkin siellä. Ja ne tuotiin alas muutama kerrallaan myyntiin aasin selässä, ei niitä muuten pystynyt kuljettamaan. Nyt meillä on tässä kylässä muutama juustola, jotka ostavat muilta maitoa ja tekevät monenlaista juustoa. Mutta varmaan tämäkin ala tästä kutistuu kun rehu on kovin kallista – sitä pitää kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi ostaa- , maito myydän alhaisella hinnalla, lihasta ei oikein saa omiaan pois eikä juustoistakaan. Ei tämä enää ole kannattavaa kuin ennen, hän sanoo surua äänessään. –No, te varmaan ajattelette, että saavathan ne laumat pienetä, täällä joidenkin mielestä ylilaidunnetaan, mutta kyllä nämä nuoret karjanhoitajat jo tietävät paljonko elukoita voi streemalla (10 x100 m) olla ja alkavat jo olla aika vastuuntuntoisia, lisää Joannis.

Juustojen laatu on viime vuosina kohonnut huimasti, täällä ei halpoja maitojauheesta tehtyjä kevytjuustoja lainkaan tunneta, juuston pitää olla juustoa ilman lisäaineita, silloin se kelpaa kreetalaisille asiakkaille, jotka kuluttavat lähes kaiken saarella valmistetun juuston. He maksavat mielellään muutaman euron kilolta lisää siitä, että juusto on paikallista ja pienestä meijeristä ja voimakkaan makuista kuin että se on halpaa ja mautonta voileipäjuustoa, jollaiseksi eurooppalaisia halpatuontijuustoja nimitetään. Eihän täällä sitäpaitsi syödä voileipiä, vain sämpylöiden ja toustien väliin tarvitaan siivutettua keltaista juustoa. Nekin ovat matkailun mukanaan tuomaa kyseenalaista uutta ruokakulttuuria.

Siirryn alemmas kirkon pihalle. Isä Vasilios päästää minut aitojen sisäpuolelle kuvaamaan lypsyä ja osoittaen maitotankkia vahtivia nuoria sanoo: – Katsos nyt, näin komeata satoa meidän vuoremme tuottavat, eikö ole kaunista! Hän ei puhunut maitotankista. Jorgos Papadonikolakis ja Despina Psihoudáki ovat pukeutuneet kansallispukuihin ja täyttävät muovipulloja maidolla. – Kun tämän perheen lampaat on lypsetty, jaamme me maidon noille palvelukseen osallistujille. Onnittelen Jorgosta päivän johdosta ja pyydän ujoa Despinaa väläyttämään minulle yhtä kauniin hymyn kuin isä Vasiliokselle. – Laita mulle kuva, sä löydät mut feisbuukista nimellä Despina Psi!, hän huikkaa! Paimenkylän nuori väki on oppinut samat kommervenkit kuin muuallakin.

Alaxandos Kukákis ja Vasilis Zumbulákis hämmentävät maitoa kirkon pihalla. Kaasukeitin kuumentaa isoa kattilaa, jota miehet sekoittavat melalla. Tämä maito jaetaan mukeihin. Tänään ei ole ehtollista, täällä saa viinin sijasta lämmintä maitoa ja artosta, pyhää leipää. Maria Kontojanni on saapunut Haniasta saakka. – Tulin pyytämään Pyhältä Yrjänältä apua tähän maamme tilanteeseen, hän sanoo ja silmät tulvahtavat täyteen kyyneliä. –Meidän maamme on kovin sairas, jospa Pyhä Yrjänä auttaisi. Ensin pyydän apua tälle maalle ja sen hallitukselle, sitten niille kaikille, joilla on vaikeaa ja sitten vasta perheelleni ja itselleni. Niin on asiat nyt, hän sanoo ja nielee liikutustaan.

Liturgia päättyy mutta lypsy jatkuu. Isä Vasilios sanoo nousseensa aamuneljältä. Kuudelta illalla lopetellaan. Kuuma aurinko patistaa meitä juomapaikoille. Kahviloissa on väkeä, mutta tavernat harmittelevat että väkeä tuli aika vähän tänä vuonna. Kriisi näkyy, bensa on kallista, kahvilaan mennään mutta tavernaan ei enää niin usein kuin ennen. – Niin, ja tänä vuonna tämä juhla sattui maanantaille, kuulen jonkun toteavan, ihmiset ovat töissä.

Mukaan saatu maitopullo kulkee kuumassa autossa koko päivän, vasta illalla se pääsee jääkaappiin. Seuraavana päivänä se jo haisee, ei siitä enää ole kahvimaidoksi. Kaadan sen viilinlopun päälle, jospa se sentään viiliytyisi. En ole koskaan ennen tehnyt viiliä lampaanmaidosta.
Hyvää viiliä tuli, iso punkallinen!

Kreetan Maku-kuva Asi Goniasta

Lampaankellot ovat painavia


Näytä Reitti 9 suuremmalla kartalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
kesäkuu 24, 2017, 3:03 am
Selkeää
Selkeää
22°C
Tuntuma: 24°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 93%
Tuuli: 2 m/s L
Puuskissa: 2 m/s
Aurinko nousee: 6:09 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 25, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 1 m/s P
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste kesäkuu 26, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 2 m/s PPL
Puuskissa: 3 m/s