Askífu

1-IMG_6002-1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tasanko ja kylä

Lähdin huhtikuiselle retkelle Valkoisille vuorille. Päästyäni  ylätasangolle johtavaan solaan en enää nähnyt eteeni kaatosateessa. Jos olisin nähnyt, olisin erottanut Kastrovuoren huipun, joka lännessä nousee yli 2200 metrin. Itälaidalla on Tripali, muutaman metrin alle 1500 m ja etelässä Agathes 1511 m. Tavrin ylätasangolle 1200 metriin nousee tie länsipuolelta, mutta se on nyt pilvien peitossa. Askifú on allani 730 metrin korkeudessa.

Kattilan reunalta ei näe alas tasangon pohjalle, niin paljon sataa. Ensimmäinen näköalapaikalla vasemmalla oleva ravintola Panorama on kuulu hyvästä ruoastaan ja siitä saamistaan palkinnoista, mutta se saa nyt odottaa. Ajan Karesin kylään ajatuksenani pitää sadetta sotamuseossa. Hatzidakisin pappa, joka aloitti esineiden keräilemisen 14-vuotiaana, on jo kuollut, poika jatkaa museon pitoa. Odottelen sotamuseon ulkopuolella rinteessä sateen taukoamista turhaan. Täyteenpakatun museon vanhin esine on muistaakseni Daskalojanniksen kapinan aikainen pieni laivakanuuna. ”We want to keep alive the memories”, lukee seinällä. Ehkäpä se ei olekaan minun paikkani, en niin kovasti haluaisikaan muistaa sotimista.

Tällainen sade saa aikaan tuhoja. Tie alkaa muuttua joeksi, johon tulee lisää vettä jokaiselta sivukujalta, rännistä ja katolta. Autosta ei ole asiaa ulos. Vettä on tiellä niin syvälti, ettei kenkiä kannata siihen upottaa, vaikka olen seisahtunut mäkeen. En edes ehtisi suojaan ennen kuin olisin kastunut läpimäräksi. Ymmärrän mitä kreetalaiset tarkoittavat sanoessaan, että sataa  kuin tuoleka paiskoisi ´petai karekles´. Toivoin kovasti, että tasangon pohjatappi olisi vedetty syrjään ajoissa jottei veden pinta alkaisi heti nousta. Tällä ylätasangolla, kuten Lasíthissakin, on Hóni, reikä, johon sadevedet valuvat. Se on jossain Karesin takana.

Pääkylällä ja tasangolla on sama nimi, Askifú, mutta nimen alkuperästä ei ole selvää käsitystä. Yhden teorian mukaan se tarkoittaisi myssyä tai kuppia, jollaiseksi alueen kyllä voi mieltää. Tasanko on nk. polje-tasanko, joka on joskus saattanut olla järvi.
Suunnistin tasangon poikki kohden Askifún kylää. Ajattelin löytäväni sateensuojaa jostain  tavernasta tai kahvilasta ja voisin vaikka maistaa sfakialaisia piiraita, pittoja. Muistin, miten kerran oli täällä pysähtynyt teini-ikäisen tyttäreni kanssa ja miten ainakin kahden kahvilan pojat olivat olleet niskansa taittaa, kun vaalea impi puhui kreikkaa. Rakia oli lentänyt pöytäämme pullokaupalla molemmista kahviloista. Ja kun olin alkanut piirakkareseptiä kysellä, oli se ollut kuin taikasana, joka sai miesten mielikuvituksen villiintymään. Muistelisin, että meillä koto-Suomessakin piirakalla on sivumerkityksiä. Silloin ihan vakavalla naamalla tarjosivat reseptejä sellaisiinkin paikallisiin resepteihin kuin ”lihaa lihan päällä”…

Ajelin kylänraittia ihmeissäni etiskellen pientä aukiota, jonka varressa ne kahvilat olivat, oli niitä ainakin kolme…Sateessa en huomaa, että tie on oikaistu kulkemaan vanhan kylän alapuolelta. Kun seuraavan kerran kuljen päivänpaisteessa kylään, huomaan risteyksen, josta pääsee vanhaan viehättävään keskustaan. Nyt sateessa pitää katsoa mihin pysähtyy. Onko jossain ovi auki niin että ehtii sisään ennen kuin kastun? Missä on autolle paikka lähellä ovea? Pysyvätkö jalat kuivina? Aivan kylän loppupäässä on iloisensinisiä pöytiä ja muoviliinoja ja kukkia puiden alla ja vastapäätä ovi selällään. Autolle paikka puun alla! Ovella nukkuu sikeää unta vanha saksanpaimenkoira. Se ei välitä vaikka kävelen sen yli. Kahvilaa pitää Marion, saksatar, joka luuli 14 v. sitten menevänsä naimisiin rannikon kanssa mutta päätyikin pyärittämään häälahjaksi saamansa anopin kahvilaa. -Täällä on hyvä olla, täällä ei olla kateellisia naapurille, kuten rannikolla, sanoo Marion. Me valmistamme omaa rakia, oliivipuumme ovat alhaalla Sfakiassa, viiniä saamme hyvinä vuosina, muutoin rypäleistä tulee ainakin rakia; syksyllä meillä on kazáni (rakintislauspannu) täällä, sitten meillä on lampaita ja vuohia, mies hoitelee niitä tuolla ylhäällä vuorilla. Täällä kylässä on 300 asukasta, lastentarha ja ala-aste, sitä isommille koulukuljetukset Vrissesiin. Lääkärikin meillä oli, mutta lähti Agia Rumeliin. Samarian rotkoa vaeltavilla kun on kaikenlaisia vaivoja enemmän kuin meillä. Lääkäriapua meidän pitää mennä hakea Hora Sfakionista, tai sitten ihan Haniasta asti. Talvisin on lunta ajoittain. Perunaa, vihanneksia, viiniä, juustoja saadaan. Jotkut valmistavat maitonsa itse juustoksi, toiset vievät juustoloihin, joita täällä on kaksi.
Tasangolla alempana on maneesi ratsastuksen harrastajille sekä ratsuja vuokrattavana. Metsästämäänkin pääsee ohjatusti, fasaaneja kasvatetaan alempana.

Täältä näet Hora Sfakionin säätilan satamassa  ja uimarannalla 

Marion valmisti pitan. Siihen tulee tennispallon verran tuorejuustoa, anthotiroa, jonka ympärille kääritään velttoa vehnätaikinaa niin että pallo jää sisään. Sitten läpsytellään kunnes piirakka on ohut lätty. Se paistetaan öljyttömällä pannulla molemmin puolin. Sen kanssa tuodaan hunajaa. Ja Marion kantoi myös rakia. -Se on sitä meidän omaa, ota nyt vaan, pidä sadetta!

Samalla suunnalla on
– Sfakia
– Asfendu
– Askifú
– Katrén sola
– Krapin tasanko
– Kallikratis
– Vrisses



Näytä Reitti 9 suuremmalla kartalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 × 1 =

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
marraskuu 24, 2017, 11:17 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuntuma: 17°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 77%
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 7:08 am
Aurinko laskee: 5:12 pm
Ennuste marraskuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuuli: 2 m/s LPL
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste marraskuu 26, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
19°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 4 m/s