Agios Nikolaos

Kaló Horión ranta

 

Kalo Horion ranta

Agios Nikolaoksesta itään samannimisen kylän ulkopuolella.

Pitkää ja leveää hiekkarantaa, sopivasti jykkenevää. Ei palveluita. Harmaata hiekkaa ja votsalaa, siis pientä pyöreäksi hioutunutta kiveä. Tämä paratiisi jää turistivirtojen ulkopuolle. Sille joka etsii rauhaa ja hiljaisuuttaa. Kylässä noin 1 km päässä on tavernoita ja monenlaisia muita palveluita.

Ammoudaran ranta

Kreetan Maku-kuva

Turkoosi meri ja utuiset vuoret.

Ammoudara sijaitsee Ajíos Nikólaoksesta itään. Se on suosittu paikka, jossa tavernoita, snack bar, minimarket,  kipsa, hyvä uimaranta, bussipysäkki jne.  Pukukoppi, suihkut, petejä ja aurinkovarjoja vuokrataan. Jopa kovalla pohjoistuulella kesämyrskyn aikaan täällä pystyi uimaan kun muualla liehuivat punaiset liput. Hiekkaranta syvenee sopivasti, ei tarvitse kahlata ulkomerelle asti, mutta lapsillekin ranta on sopivan matala. Tavernassa on keinuja, parkkipaikkoja on paljon ja ranta on pengerretty terasseiksi.

Parasta rannalla?  Vastapäätä näkyvät komeat Sitianvuoret.

Kreetan Maku-kuva Ammoudaran rannalta

Kova meltemi oli yltynyt kesämyrskyksi. Vaikka vesi huuhteli petien alusia, ei se estänyt rannalla oleilemista.

Kreetan Maku-kuva/Ammoudara

Vastarannan Sitianvuoret ovat komea tausta

Vasilikin muinaisalue

1-IMG_1803

Siinä kohtaa Kreetaa, jossa saari on kapeimmillaan, kaulan puolivälissä,  matkalla pohjoisrannikon Pahiá Ammosista etelärannikon Ierápetraan, on kyltti Vasilikín kylään ( ja vastapäätä Monastirakíin). Huomaa myös ruostunut vanha kaivauksista kertova kyltti  (katso kuvagalleria). Ensimmäinen sellainen on tässä risteyksessä, toinen vähän matkaa eteenpäin sopivasti ison puun varjossa niin, ettei sitä on helppo havaita. Mutta kun tietää mitä etsii, paikan löytää.

Seuraa polkua  pienen matkaa etelän suuntaan, siis vasemmalle paikallistiestä,  ja tulet aidalle. Jouduimme ryömimään sen alitse, mutta visiitti kannatti.

Spanakisin mainio vanha opaskirja viime vuosisadalta kertoo näin: `Neiti Boyd  (neiti Boyd oli arkeologi) 1904 ja R.Seager 1906 löysivät kukkulalta muutamia rakennuksia, joiden paksut savesta ja oljista muuratut seinät oli peitetty punaisella laastilla. Se on pienoispalatsi, Knossoksen miniatyyri. Siinä oli keskuspiha ja sen on samalla tavalla sijoitettu pääilmansuuntien mukaan kuin Mesopotamian ja yleensäkin Lähi-idän palatsit.`

Valitettavasti palatsi on tuhoutunut ja vain osa sen perustuksista on säilynyt. Täältä on löytynyt monia erityisen mallisia vaaseja ja ruukkuja, jotka on valmistettu ilman dreijaa ja niitä kutsutaankin Vasilikí -keramiikaksi. Tavallisin malli on ruukku, jonka pitkä nokka muistuttaa vesilinnun kaulaa. Niiden pintakuviot on satu aikaan loimuttamalla esineitä avotulella.

Asuinpaikka lienee ollut käytössä jo noin 2650-2200 e.a.a., siis jo kivikaudella. se on muista löydetyistä pisimmälle kehittynyt.

Kavousin ikivanha oliivipuu, 3200 vuotta

1-IMG_0319

 

 

Kavusin oliivipuu lienee Kreetan, Kreikan, Välimeren ja maailman vanhin.  Iäksi lasketaan yli 3200 vuotta. Se olisi kesytetty joskus minolaisajan lopulla, se olisi ollut metusalem jo Kristuksen aikaan, se olisi myös nähnyt ristiretket, Bysantin tuhon, merirosvot, venetsialaiset, tukkilaiset, sodat ja juntat ja vallanvaihdot. Melkoinen elämä! Ja aina vaan se jaksaa. Nyt 7-2014 siinä ei ollut kuin muutama raakile, mutta muutoin puu oli oikein hyväkuntoisen näköinen. Mikä ettei se jaksaisi vielä toiset 3200 vuotta…

Puu otti osaa vuoden 2004 olympialaisiin: täältä noudettiin oksia, joilla seppelöitiin naisten maratonin voittaja.  Tapahan on ollut käytössä jo muinaisten olympialaisten aikana.

Löydät sen näin: aja Kavusin (Kavousi)  kylän läpi ihan yläpäähän, tutki risteyksen kylttejä ja huomaa  puiden varjossa piilossa oleva kartta. Se kannattaa katsoa, varsinkin jo solet E4-reitillä kävellen liikkuva. Käänny oikealle viimeisen talon jälkeen. Seuraa kylttejä. Jos kylä on noin 190 metrin korkeudessa, on oliivipuu jo huomattavasti korkeammalla, noin 350 myp. Sinne vie hyväkuntoinen hiekkatie, aivan tavallisella henkilöautolla pääsee puun luo ja vielä se ohi Azoriasiin saakka. Sama tie jatkaa aina Thriptíin saakka, mutta  läntisempi haara Vrontan kautta on lyhyempi. Monilla Kavusin asukkailla on ´kesämökki´ylhäällä Thriptíssä.

 

Thriptí

1-IMG_0266

Etualalla lahden pohjukassa Pahia Ammos, meren takana Agios Nikolaos

Thriptín kylä on nk. metóhi-kylä. Siellä ei asuta vuoden ympäri. Tai asuu siellä yksi mies, tavernanpitäjäpappa. Muut tulevat viikonloppuisin kuin kesämökeille, joita on noin 300. Ylhäällä on viileää, siellä voi viljellä sellaista mikä alempana nuutuisi kuumuteen, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Lisäksi täältä saadaan sato eri aikaan kuin alhaalla, joten sekin tuo vaihtelua.

Matka vain on vieläkin hieman hankala. Löydät tien alkupään Kato Horiosta Episkopin nurkalta. Seuraa kylttejä, joista osa on epävirallisia käsin kyhättyjä. Niitä on vaikea huomata. Alhaalla tie on huonokuntoinen, mutta paranee ylöspäin. Ja levenee.  Kaiteetkin on pahimmissa paikoissa. Ja kun pääsee mäntyjen suojaan siihen kohtaan missä kallio on revennyt Han rotkoksi, alkavat asfaltoidut kilometrit.

Saatat huomata vasemmalle eroavan hiekkatien, jonka alussa on kivinen kyltti: Agia Anna. Tien päässä (noin 2 km) on Pyhän Annan kappeli. Näköaloja on rotkoon ja paikka on vehreä. Paikkaan liittyy tosi tarina: noin 20 vuotta sitten ulkomaalainen mies – kyläläiset sanovat häntä englantilaiseksi, mutta saattoi yhtä hyvin olla saksalainen, eurooppalainen nyt ainakin- oli ihastunut silloin huonokuntoisen kappelin oven päällä kasvavassa puussa olleeseen puiseen kylttiin, johon oli kaiverrettu sanat:  Olen vain viikuna, mutta sellaisena arvokas. `Saksalainen´halusi laatan itselleen ja kyläläiset antoivat luvan. Mikäs siinä. Laattaa irrotettaessa sen takaa paljastui rahakätkö. Vanhoja kultarahoja! Ne lienee sinne piilottanut joku munkki pelätessään turkkilaisia. Näin asia selitetään. ´Saksalainen´lahjoitti rahat valtiolle sillä ehdolla, että ne käytetään paikan kunnostamiseen. Näin tapahtui ja kirkkoa entisöitiin ja ympäristö siistittiin. – Mutta olisivat saaneet laittaa siihen myös aidan ympärille´, puhkuvat kyläläiset. – `Ei sinne ole mukava mennä kun se on täynnä lampaita, ne ulostavat ja paikka haisee, vettä ja varjoahan nekin hakevat, mutta silti…´

Thriptíssä on sielläkin taverna. Tarjolla hyvää ruokaa ja auki kesällä joka päivä, talvella viikonloppuisin. Se on oiva tukikohta E¤-polkua kulkeville. Tästä voi mennä kahteen suuntaan: joko jatkaa itään Orinoon, joka on taaimmaisen vuoren toisella puolen. Sinne vie tekin, mutta risteyksiä on monta ja siellä on helppo eksyä, sanovat kahvilan miehet. Sitä paitsi pitäisi olla neliveto. Mutta kävellen se on ihan ok. Toinen suunta on Kavusiin. Sinnekin vie tie, oikeastaan sinne vie kaksi reittiä, ja niistä lännempi on myös kävelyreitti.  Se kulkee parin muinaisen asuin-ja linnoituspaikan vieritse (Vroda ja Thriptín kastro)  ja alempana maailman vanhimman oliivipuun vieritse.

Monastiráki

1-IMG_0214

Ihan pieni kylä Han rotkon juurella. Kolme asukasta. Kaksi tavernaa. Yksi majoitusyksikkö, jossa kolme huonetta.  Nimi tullee sanasta monastíri, joka tarkoittaa luostaria. Monastiráki tarkoittaa pientä luostaria. Kylässä on luultavasti ollut keskiaikainen Pyhälle Konstantinokselle ja Elenille omistettu luostari, jonka kirkon rauniot ovat kylässä vielä nähtävissä.  Ensimmäiset asukkaat lienevät olleet juuri munkkeja. Vielä vanhemmasta historiasta kertovat kivimuurit, joita löytyy kylän reunoilta. Niiden uskotaan olleen osa muinaisen Hierapytnan (nyk. Ierapetra) ympärysmuureja. Ne ulottuivat etelärannikolta pohjoisrannikolle jonnekin lähelle nykyisen Kavusin kylän rantoja.

Han rotkon suulle kannattaa tehdä retki.  Voit kävellä sinne kylästä tai ajaa autolla, jonka voit jättää kirkolle.  Kävele perille ja  ihmettele niska kenossa rotkoa, joka on kuin kallio olisi juuri haljennut kahtia. Niin se onkin, muttei ihan äskettäin.

Jos olet liikkeellä jalan Eurooppa-4.polulla, niin harkitse yöpymistä täällä. Tästä itään päin on melkoinen nousu Thriptiin, sen jaksaa parhaiten aamulla, vakuuttivat pari tapaamaani ranskalaista nuorta.

Miksi Monastirakiin kannattaa tulla? Syy on tavernassa. Siinä, joka on alempi ja jonka kyltissä yksinkertaisesti lukee Taverna. Joannis-pappa muhkeine viiksineen vetää tuolin pöytäsi viereen tullessaan tekemään tilausta, kertoo mitä on ja keskustellen sopii tarjottavat. Alhaalla tasangolla syttyvät valot, Pahia Ammos näkyy kauempana ja  Vasilikin kylä jalkojen juuressa. Silmien edessä tummuvat Lasithin vuoret. Tämä taverna on alueen paras, tänne tullaan kaukaakin  varsinkin viikonloppuisin. Auki ympäri vuoden.

Tavernan pohjakerrokseen on juuri entisöity vanha oliivipuristamo, yksi havainnollisimmista tällä saarella.

Kolme syytä vierailla Monastirakissa:

– taverna

Monastirakivillagen majoitus

Han rotko

 

Retkiä lähialueille: 

retki Thriptíin

– käynti Kavusin rannalla tai vaikka maailman vanhinta oliivipuuta katsomassa (3200 v.) Kavusin kylän ylärinteillä

Vasilikin muinaisalue aivan kylän alapuolella

– Ierápetra

 

Neapolista Elundaan

Spinalonga

NEAPOLIISTA ELUNDAAN

Neapolista lähdettäessä tie kohoaa nopeasti korkealle laakson reunoille, josta on hienot näköalat alas tulosuuntaan. Seuraa katseellasi taivasta. Täällä saatat usein nähdä pääsi päällä korkella liitäviä korppikotkia. Lintu on Välimerelläkin harvinainen, mutta niiden pesiä on näissä rotkoissa ja yksi saaren suurimmista yhdyskunnista on lähellä. Korppikotkat siivoavat raatoja, elävään ne eivät koske. Lammastalous ja korppikotkat elävät rinnakkain, vaikkakin paimenet usein ovat sotajalalla korppikotkien suhteen.

Tie polveilee pienen tasapohjaisen polje-laakson reunoja (= reunoilta valuneet maa-ainekset ovat täyttäneet altaan pohjan). KASTELLIN pienen pieni kylä elää omassa rauhassaan. Kirkkoja, vaatimaton kylämuseo, joka on auki kun lystää, tavernoita, jotka mahdollisesti avautuvat kun sesonki lähestyy, paljon mantelipuita. Jokunen kahvila. Kylttejä siihen ja tähän luostariin. Hiljaisuutta. Sana kastelli viittaa kahteenkymmeneen linnoitukseen, joilla genovalaiset linnoittivat saaren 1200-luvun alussa.

Kastellin jälkeen tie nousee loivasti ja pian on valittavana joko kiemura KARÍDIN kylään ja ARETÍUN LUOSTARIN kautta tai suorempi reitti Elundaan. Me valitsimme Karídin ja se oli hyvä valinta. Punaisenruskea kaunis luostari jää tien alapuolelle. Pysähdy ja käy katsomassa. Portin saa auki, munkit ovat omissa toimissaan, älä häiritse elleivät tule juttusille. Luostareihin saa yleensä mennä omatoimisesti auringonnousun ja laskun välisenä aikana. Luostari on 1600-luvulta, sen tuhosivat turkkilaiset 1821 ja saksalaiset 1940. Paikka henkii rauhaa, silmä lepää kauniissa kivirakenuksissa ja kirkkojen yksityiskohdissa. Levähdä hetki sitruunapuiden varjossa.

 

Seuraava kylä oli VALTOS, josta otimme suunnan >Agios Georgios ja sieltä VLIHÁDAN rantatasangolle.

Taas oli vuorossa jyrkkä ja hidas lasku alas autiolle rantakaistaleelle. Ei yhtään rakennusta missään vaikka näköalaa on silmänkantamattomiin. Ja alhaalla kalatavernan kyltti! Ei voi olla totta! Miten täällä, asumattomalla rannalla, pussin perällä, kaukana kaikesta, kannattaa kalataverna kun ei ole edes uimarantaa, joka toisi väkeä? Täytyy käydä katsomassa. Ulkopuolella istui iso mustapartainen mies juttelemassa toisen vanhemman miehen kanssa. Taverna on matala maja, hyvin puhdas, vastakalkittu, siisti kaikin puolin. Viiniranko kasvaa sisällä! Oven vieressä parkissa on musta matala urheiluauto, uutuuttaan kiiltävä kaksipaikkainen BMW. Miten se on saatu tuotua tänne noita teitä? Lammaspaimenillako on varaa tällaiseen? Kuka tällaisella ajaa? Täällä? Mustapartaisen juttuseurana ollut paimen ottaa moponsa ja lähtee. Asiakkaita ei ole muita kuin me kaksi. Kaksi naista palvelemassa. Ja pikkupoika. Urheiluauto.

Tarjolla oli tuoretta kalaa, sargos, 40 e kilo. Ottaisimmeko sen kun muuta ei ole? Salaattia ja viiniä ja leipää. Kala punnitaan, painaaa 700 g, saahan siitä jotain.  Isopartainen mies istuu ja seuraa naisten häärimistä. Kun ruoka on valmista, nuorempi ottaa pojan mukaansa ja lähtee pienellä autollaan. Toinen jää tarjoilemaan ja istuutuu sitten mustapartaisen kanssa ulos aurinkoon. Me syömme sisällä. Aika kuluu. Lähden pyytämään laskua ja alan uteliaisuuttani kiskoa tietoa. Mistä kalat? – Pojalla on kalastusalus Elundassa, sieltä. Tuo joka lähti, oli pojan vaimo. Ja kyllä minäkin välillä onkea heitän, sanoo mustapartainen ja osoittaa jyrkille rantakallioille.  Uskoisikohan tuota?  Ei näy venettä, ei venepaikkaa. – Käykö täällä väkeä? –  Joskus käy, joskus ei. Kreikkalaisia tulee. – Entäs tuo BMW, onko se sinun aluksesi? – On, hymyilee mustapartainen ja alkaa lämmetä. Laskun saaminen kestää, kun muistan pyytää virallista. Kassakone on, mutta sitä ei osata käyttää. Pitää soittaa pojan vaimolle ja kysyä ohjeita. Ne saadaan, mutta siltikin kestää. Lopulta mustapartaisen vaimo tuo kuitin ja sanoo valitellen, että summa on hieman eri kuin mitä meille ilmoitti, hän kun ei osannut korjata tekemäänsä lyöntivirhettä. Vielä.

PÁNO LUMÁAN (Páno Loúmas) kylässä uudet tuulimyllyt jauhavat sähköä. Täällä tuulee lähes aina. Seuraava kylä on SELLES, josta myös pääsee alas Agios Antoniokseen. Siellä on ihan pieni kappeli veden rajassa. Mutta ei sielläkään ole uimarantoja.

VRUHÁSIN (Vrouhás) kylässä on vanhoja kivisiä tuulimyllyjä, niissä jauhettiin joskus viljaa kun näissä kylissä vielä asui paljon väkeä ja viljeltiin ohraa ja vehnää. Kylän ulkopuolella tieltä alkaa näkyä ELUNDAN LAHTI (Elounda) lahti koko hienoudessaan. Ylhäältä jyrkänteeltä näkyy SPINALONGAN SAARI jalkojen juuressa, sen takana lahden pohjukassa Elunda ja vielä kauempana AJÍOS NIKÓLAOS (Agios Nikolaos). Sitian vuoret sinisinä meren takana idässä. Tätä maisemaa varten kannatti tulla tänne!

Aurinko on laskemassa. Elunda on jo varjossa, samoin PLÁKA, mutta Spinalongassa paistaa vielä aurinko.

Neápolis

ENTINEN LASITHIN LÄÄNIN PÄÄKAUPUNKI

Turistivirrat ohittavat Neápolin. Sen kyläaukiolla on taverna ja kahviloita, paljon muistomerkkejä sekä avaruutta. Se johtuu ruutuasemakaavasta. Sellainen saatiin aikaan täällä 1800-luvun lopussa, jolloin tämä oli Lasíthin alueen hallinnollinen keskus aina vuoteen 1904 saakka. Siitä eteenpäin vetovastuu siirtyi Ajíos Nikólaokseen ja hallinnolliset virastot ja koulut jaettiin näiden kahden kesken. Täällä on edelleenkin piispan virka-asunto, läänin korkein oikeusistuin sekä vankila. Alueella kasvaa myös paljon mantelipuita, joiden hedelmistä valmistettiin aikanaan sumádaa, mantelijuomaa. Jos satut sitä jostain saamaan, maista toki!

NEÀPOLIN laidalta löysimme kylttejä seuraamalla (>Vigli, >Agios Antonios) pienen roomalaiskatolisen fransikaaniluostarin rauniot rehevän kasvillisuuden seasta. Se muistutti mieliin miten yksi Rooman paaveista oli kotoisin täältä,  juuri tästä luostarista.

Venetsialaiseen aikaan täällä oli vain pieni kylä nimeltä Karés. Siellä syntyi vuonna 1340 pikkupoika, jonka vanhemmat kuolivat ruttoon. Läheisen Pyhän Antoniuksen luostarin munkit ottivat huolehtiakseen pojasta, kastoivat hänet katoliseksi nimellä Petros Philargos ja lähettivät lahjakkaan pojan Candiaan, silloiseen Iraklioniin, jossa oli roomalaiskatolinen luostari suurinpiirtein nykyisen arkelogisen museon paikalla. Petros jatkoi opiskelua Padovassa, Oxfordissa ja Pariisissa, jossa hänestä kasvoi teologian opettaja. Hän oli käännyttämässä liettualaisia kristinuskoon ja kastoi heidän hallitsijansa Jagellon. Milanon herttua Giovanni Visconti kutsui hänet hoviinsa,nimitti suurlähettilääksi ja uskoi hänelle monenlaisia tehtäviä, mm. Pisan synodin koolle kutsumisen. Tässä synodissa v. 1409 Petros valittiin yksimielisesti paaviksi ja sai nimen Alexander V. Hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt Roomaan, sillä hän kuoli seuraavana vuonna Bolognassa. Hauta on Pyhän Fransiscuksen kirkon itäisessä siivessä.

Otimme keskusaukion alalaidalta vanhan tien kohden Ajíos Nikólaosta. Nikidianósta nousimme ylös kohden Elundaa. Tien mutkissa kasvaa sekä salviaa että oreganoa valtavina pensaikkoina.

Miletos, kylä ja luola

MILETOS

 

on vanha nimi, sen niminen minolainen asuinpaikka tunnetaan aikakirjoista, mutta menneen ajan Miletosta ei ole löytynyt täältä. Saat toki aloittaa etsinnän. Vanhan kuulun Miletoksen sanotaan sijainneen kylän ja rannan välisellä alueella ja tarinan mukaan kylän asukkaat Sarpidon-kuninkaan (Mallia) johdolla perustivat Vähän AAsian Miletoksen.  200-luvulla j.a.a. lyttoslaiset hävittivät Miletoksen, kertoo Strabo, historiamkirjoittaja. Alueen kolme kirkkoa, Agia Sotira, Agios Fanurios ja Agios Konstantinos olivat  venetsialaisaikaan luostareina. Kreikkalainen arkeologi Ksanthuhidis on löytänyt P.  Fanurioksen läheltä myöhäisminolaisia /mykeneläisiä kalliohautoja.

Pieni rantakylä kasvaa joka vuosi kuten viereinen Sísikin. Täälläkin on venesatama, kalastajia myös. Aamuisin on tuoretta kalaa, kun veneet ovat palanneet rantaan. Parhaan kalan saa paikallisten maalareiden mukaan Nostreos-tavernasta, jossa Nikos itse valmistaa kalan. Kesällä se on pakasteesta. Kalakannat ovat Välimerellä käyneet vähiin, Niili, jonka tulvat toivat ravintoa, on ollut padottu jo vuosikymmeniä. Kalaa viljellään Kreikassa, tätä on tarjolla ympäri vuoden. Miletoslainen maalari kehui kyläänsä: ´Tämä on hyvä kylä, täällä on hyvät tuulet, kaunis meri, hyvät etanat ja hyviä ihmisiä.`

Olisiko tähän enää lisäämistä? Hiekkarannat kuitenkin puuttuvat. Pieni ja kesäisin ylikansoitettu ranta löytyy kylästä itään.

 

MATKA SISÄMAAHAN VIE MENNEESEEN AIKAAN

MILETOSIN LUOLAlle (Miletos Cave) johtaa kapea, mutta hyväkuntoinen tie, sanoivat tavernan pojat. Me seurasimme kylttejä ja jouduimme huonolle hiekkatielle. Epäilimme maalareiden oleen politikkoja; ovat lukeneet suunnitelmat, mutta eivät seuranneet toteutusta, kunnes löysimme asfaltille. Luolaan johtaa lyhyt kivetty kävelypolku. Paikkaan liittyy tarina vuoden 1823 helmikuulta.

Turkkilaiset olivat polttaneet Lasithin.  2700 Neapoliin ja lähikylien naista, lasta ja vanhusta pakeni luolaan 150 aseistetun miehen suojiin. Vulsimenin kylässä asunut Terzalis-niminen turkkilainen paljasti piilopaikan Hasan-pashalle, joka lähetti lankonsa Mohamed Ali Bein 5000 sotilaan kera vangitsemaan pakolaiset elävinä. Mirabellon alueen kreetalaiset kapteenit, joiden perheenjäseniä oli luolapakolaisten joukossa,  aloittivat sissisodan turkkilaisia vastaan.  Turkkilaiset piirittivät luolaa, mutta kapteenit hyökkäilivät heidän selustaansa.  Piirityksen aikana luolassa syntyi 40 lasta, mutta ruoan ja veden puute, kuolleiden lemu ja sairaudet kiusasivat piiritettyjä.

Turkkilaiset kuljettivat  tykin vastapäiselle rinteelle ja pommittivat sieltä luolan suuaukkoa, jota tukittiin peitteillä ja patjoilla.  Kreetalaiset kapteenit keräsivät  2500 taistelijaa, mutta vastassa oli pashan 16 000 sotilasta, paljon ammuksia ja hyvä muonitus. Kun piiritystä oli kesätnyt  pari viikkoa, päättivät  pakolaiset antautua 23.2.  tuli mitä tuli. Ensin ulos menneet aseistetut, joita enää oli 30 miestä, heittivät aseensa piirittäjien jalkoihin. Heidät  teurastettiin naisten ja lasten silmien edessä. Tytöt sidottiin palmikoistaan yhteen, muut ketjuilla, ja kuljetettiin Neapoliin pashan eteen,joka valitsi kauneimmat orjikseen. 500 miestä vietiin Grambellesin alueelle,  jonne pasha lähetti ratsujoukkonsa tallaamaan heidät kuoliaiksi. Päät leikattiin irti ja pinottiin suureksi pyramidiksi.  Nuorempien vangittujen joukossa oli 18 pappia, joista  osa tapettiin ja osa poltettiin elävänä.  Lapset tapettiin ja äidit myytiin orjiksi.

Luolassa olevassa Pyhän Tuomaan kappelissa on tapauksen muistopäivinä vieläkin muistojumalanpalvelus.

 

 

Sisi

Entinen pieni kalastuksesta ja oliiveista elänyt muutaman kymmenen asukkaan kylä on räjähtänyt viime vuosina matkailijavirtojen vuoksi. Hotelleja, apartamentoksia, kauppoja, baareja. Ei isoa keskustaa vaan pieni alue satamapoukaman laidalla. 

SISIN RANTAKYLÄssä on suojainen satama, kalastusveneitä ja kalastajia.  Muutamat päiväristeilyjä tekevät veneet saapuvat satamaan päivittäin. Rantakatu pitenee joka vuosi ja sen varteen syntyy uusia tavernoita ja kahviloita. Kalaa saa, väliin se on kalastajilta ostettua (keväällä ja syksyllä), mutta kesäaikaan kaikki on pakasteina. Tavernoiden on määrä merkata ruokalistaan kummasta se on tehty, tämä siksi, että hinnat ovat aivan erilaisia. Harva taverna on edes ruokalistaansa jättänyt tyhjää kohtaa pakastekalalle, sillä tarkastajia käy harvoin ja turisti haluaa uskoa olevansa niin erityinen, että vain hänelle tarjotaan tuoretta. Sissiin kannattaa tulla illalla, istua meren äärellä tai satamassa korkealla näköalakahviloissa.

Sísissä ei ole hyvää hiekkarantaa, mutta useita pieniä rantoja pitkin rantaviivaa. Rauhaa, hiljaisuutta, kävelymahdollisuuksia. Retkiä voi tehdä Malian arkeologisille kaivauksille tai vaikka Hersonisosin vesipuistoihin, Elundaan, Spinalongaan tai Miletoksen luolalle vähän kylän ulkopuolella rinteessä. 

EPANOSISI (Ylä-Sísi) on niin pieni kylä, että sen läpi ajaa ennenkuin huomaakaan, vaikka se mainostaa itseään perinnekylänä.

Noin 40 km Iraklionista, noin 25 Agios Nikolaokseen.

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
lokakuu 23, 2017, 10:42 am
Selkeää
Selkeää
21°C
Tuntuma: 19°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 72%
Tuuli: 7 m/s L
Puuskissa: 7 m/s
Aurinko nousee: 7:36 am
Aurinko laskee: 6:38 pm
Ennuste lokakuu 24, 2017
Päivällä
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
21°C
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 8 m/s
Ennuste lokakuu 25, 2017
Päivällä
Sadekuuroja
Sadekuuroja
19°C
Tuuli: 2 m/s PI
Puuskissa: 3 m/s