Kylät

Thriptí

1-IMG_0266

Etualalla lahden pohjukassa Pahia Ammos, meren takana Agios Nikolaos

Thriptín kylä on nk. metóhi-kylä. Siellä ei asuta vuoden ympäri. Tai asuu siellä yksi mies, tavernanpitäjäpappa. Muut tulevat viikonloppuisin kuin kesämökeille, joita on noin 300. Ylhäällä on viileää, siellä voi viljellä sellaista mikä alempana nuutuisi kuumuteen, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Lisäksi täältä saadaan sato eri aikaan kuin alhaalla, joten sekin tuo vaihtelua.

Matka vain on vieläkin hieman hankala. Löydät tien alkupään Kato Horiosta Episkopin nurkalta. Seuraa kylttejä, joista osa on epävirallisia käsin kyhättyjä. Niitä on vaikea huomata. Alhaalla tie on huonokuntoinen, mutta paranee ylöspäin. Ja levenee.  Kaiteetkin on pahimmissa paikoissa. Ja kun pääsee mäntyjen suojaan siihen kohtaan missä kallio on revennyt Han rotkoksi, alkavat asfaltoidut kilometrit.

Saatat huomata vasemmalle eroavan hiekkatien, jonka alussa on kivinen kyltti: Agia Anna. Tien päässä (noin 2 km) on Pyhän Annan kappeli. Näköaloja on rotkoon ja paikka on vehreä. Paikkaan liittyy tosi tarina: noin 20 vuotta sitten ulkomaalainen mies – kyläläiset sanovat häntä englantilaiseksi, mutta saattoi yhtä hyvin olla saksalainen, eurooppalainen nyt ainakin- oli ihastunut silloin huonokuntoisen kappelin oven päällä kasvavassa puussa olleeseen puiseen kylttiin, johon oli kaiverrettu sanat:  Olen vain viikuna, mutta sellaisena arvokas. `Saksalainen´halusi laatan itselleen ja kyläläiset antoivat luvan. Mikäs siinä. Laattaa irrotettaessa sen takaa paljastui rahakätkö. Vanhoja kultarahoja! Ne lienee sinne piilottanut joku munkki pelätessään turkkilaisia. Näin asia selitetään. ´Saksalainen´lahjoitti rahat valtiolle sillä ehdolla, että ne käytetään paikan kunnostamiseen. Näin tapahtui ja kirkkoa entisöitiin ja ympäristö siistittiin. – Mutta olisivat saaneet laittaa siihen myös aidan ympärille´, puhkuvat kyläläiset. – `Ei sinne ole mukava mennä kun se on täynnä lampaita, ne ulostavat ja paikka haisee, vettä ja varjoahan nekin hakevat, mutta silti…´

Thriptíssä on sielläkin taverna. Tarjolla hyvää ruokaa ja auki kesällä joka päivä, talvella viikonloppuisin. Se on oiva tukikohta E¤-polkua kulkeville. Tästä voi mennä kahteen suuntaan: joko jatkaa itään Orinoon, joka on taaimmaisen vuoren toisella puolen. Sinne vie tekin, mutta risteyksiä on monta ja siellä on helppo eksyä, sanovat kahvilan miehet. Sitä paitsi pitäisi olla neliveto. Mutta kävellen se on ihan ok. Toinen suunta on Kavusiin. Sinnekin vie tie, oikeastaan sinne vie kaksi reittiä, ja niistä lännempi on myös kävelyreitti.  Se kulkee parin muinaisen asuin-ja linnoituspaikan vieritse (Vroda ja Thriptín kastro)  ja alempana maailman vanhimman oliivipuun vieritse.

Monastiráki

1-IMG_0214

Ihan pieni kylä Han rotkon juurella. Kolme asukasta. Kaksi tavernaa. Yksi majoitusyksikkö, jossa kolme huonetta.  Nimi tullee sanasta monastíri, joka tarkoittaa luostaria. Monastiráki tarkoittaa pientä luostaria. Kylässä on luultavasti ollut keskiaikainen Pyhälle Konstantinokselle ja Elenille omistettu luostari, jonka kirkon rauniot ovat kylässä vielä nähtävissä.  Ensimmäiset asukkaat lienevät olleet juuri munkkeja. Vielä vanhemmasta historiasta kertovat kivimuurit, joita löytyy kylän reunoilta. Niiden uskotaan olleen osa muinaisen Hierapytnan (nyk. Ierapetra) ympärysmuureja. Ne ulottuivat etelärannikolta pohjoisrannikolle jonnekin lähelle nykyisen Kavusin kylän rantoja.

Han rotkon suulle kannattaa tehdä retki.  Voit kävellä sinne kylästä tai ajaa autolla, jonka voit jättää kirkolle.  Kävele perille ja  ihmettele niska kenossa rotkoa, joka on kuin kallio olisi juuri haljennut kahtia. Niin se onkin, muttei ihan äskettäin.

Jos olet liikkeellä jalan Eurooppa-4.polulla, niin harkitse yöpymistä täällä. Tästä itään päin on melkoinen nousu Thriptiin, sen jaksaa parhaiten aamulla, vakuuttivat pari tapaamaani ranskalaista nuorta.

Miksi Monastirakiin kannattaa tulla? Syy on tavernassa. Siinä, joka on alempi ja jonka kyltissä yksinkertaisesti lukee Taverna. Joannis-pappa muhkeine viiksineen vetää tuolin pöytäsi viereen tullessaan tekemään tilausta, kertoo mitä on ja keskustellen sopii tarjottavat. Alhaalla tasangolla syttyvät valot, Pahia Ammos näkyy kauempana ja  Vasilikin kylä jalkojen juuressa. Silmien edessä tummuvat Lasithin vuoret. Tämä taverna on alueen paras, tänne tullaan kaukaakin  varsinkin viikonloppuisin. Auki ympäri vuoden.

Tavernan pohjakerrokseen on juuri entisöity vanha oliivipuristamo, yksi havainnollisimmista tällä saarella.

Kolme syytä vierailla Monastirakissa:

– taverna

Monastirakivillagen majoitus

Han rotko

 

Retkiä lähialueille: 

retki Thriptíin

– käynti Kavusin rannalla tai vaikka maailman vanhinta oliivipuuta katsomassa (3200 v.) Kavusin kylän ylärinteillä

Vasilikin muinaisalue aivan kylän alapuolella

– Ierápetra

 

Neapolista Elundaan

Spinalonga

NEAPOLIISTA ELUNDAAN

Neapolista lähdettäessä tie kohoaa nopeasti korkealle laakson reunoille, josta on hienot näköalat alas tulosuuntaan. Seuraa katseellasi taivasta. Täällä saatat usein nähdä pääsi päällä korkella liitäviä korppikotkia. Lintu on Välimerelläkin harvinainen, mutta niiden pesiä on näissä rotkoissa ja yksi saaren suurimmista yhdyskunnista on lähellä. Korppikotkat siivoavat raatoja, elävään ne eivät koske. Lammastalous ja korppikotkat elävät rinnakkain, vaikkakin paimenet usein ovat sotajalalla korppikotkien suhteen.

Tie polveilee pienen tasapohjaisen polje-laakson reunoja (= reunoilta valuneet maa-ainekset ovat täyttäneet altaan pohjan). KASTELLIN pienen pieni kylä elää omassa rauhassaan. Kirkkoja, vaatimaton kylämuseo, joka on auki kun lystää, tavernoita, jotka mahdollisesti avautuvat kun sesonki lähestyy, paljon mantelipuita. Jokunen kahvila. Kylttejä siihen ja tähän luostariin. Hiljaisuutta. Sana kastelli viittaa kahteenkymmeneen linnoitukseen, joilla genovalaiset linnoittivat saaren 1200-luvun alussa.

Kastellin jälkeen tie nousee loivasti ja pian on valittavana joko kiemura KARÍDIN kylään ja ARETÍUN LUOSTARIN kautta tai suorempi reitti Elundaan. Me valitsimme Karídin ja se oli hyvä valinta. Punaisenruskea kaunis luostari jää tien alapuolelle. Pysähdy ja käy katsomassa. Portin saa auki, munkit ovat omissa toimissaan, älä häiritse elleivät tule juttusille. Luostareihin saa yleensä mennä omatoimisesti auringonnousun ja laskun välisenä aikana. Luostari on 1600-luvulta, sen tuhosivat turkkilaiset 1821 ja saksalaiset 1940. Paikka henkii rauhaa, silmä lepää kauniissa kivirakenuksissa ja kirkkojen yksityiskohdissa. Levähdä hetki sitruunapuiden varjossa.

 

Seuraava kylä oli VALTOS, josta otimme suunnan >Agios Georgios ja sieltä VLIHÁDAN rantatasangolle.

Taas oli vuorossa jyrkkä ja hidas lasku alas autiolle rantakaistaleelle. Ei yhtään rakennusta missään vaikka näköalaa on silmänkantamattomiin. Ja alhaalla kalatavernan kyltti! Ei voi olla totta! Miten täällä, asumattomalla rannalla, pussin perällä, kaukana kaikesta, kannattaa kalataverna kun ei ole edes uimarantaa, joka toisi väkeä? Täytyy käydä katsomassa. Ulkopuolella istui iso mustapartainen mies juttelemassa toisen vanhemman miehen kanssa. Taverna on matala maja, hyvin puhdas, vastakalkittu, siisti kaikin puolin. Viiniranko kasvaa sisällä! Oven vieressä parkissa on musta matala urheiluauto, uutuuttaan kiiltävä kaksipaikkainen BMW. Miten se on saatu tuotua tänne noita teitä? Lammaspaimenillako on varaa tällaiseen? Kuka tällaisella ajaa? Täällä? Mustapartaisen juttuseurana ollut paimen ottaa moponsa ja lähtee. Asiakkaita ei ole muita kuin me kaksi. Kaksi naista palvelemassa. Ja pikkupoika. Urheiluauto.

Tarjolla oli tuoretta kalaa, sargos, 40 e kilo. Ottaisimmeko sen kun muuta ei ole? Salaattia ja viiniä ja leipää. Kala punnitaan, painaaa 700 g, saahan siitä jotain.  Isopartainen mies istuu ja seuraa naisten häärimistä. Kun ruoka on valmista, nuorempi ottaa pojan mukaansa ja lähtee pienellä autollaan. Toinen jää tarjoilemaan ja istuutuu sitten mustapartaisen kanssa ulos aurinkoon. Me syömme sisällä. Aika kuluu. Lähden pyytämään laskua ja alan uteliaisuuttani kiskoa tietoa. Mistä kalat? – Pojalla on kalastusalus Elundassa, sieltä. Tuo joka lähti, oli pojan vaimo. Ja kyllä minäkin välillä onkea heitän, sanoo mustapartainen ja osoittaa jyrkille rantakallioille.  Uskoisikohan tuota?  Ei näy venettä, ei venepaikkaa. – Käykö täällä väkeä? –  Joskus käy, joskus ei. Kreikkalaisia tulee. – Entäs tuo BMW, onko se sinun aluksesi? – On, hymyilee mustapartainen ja alkaa lämmetä. Laskun saaminen kestää, kun muistan pyytää virallista. Kassakone on, mutta sitä ei osata käyttää. Pitää soittaa pojan vaimolle ja kysyä ohjeita. Ne saadaan, mutta siltikin kestää. Lopulta mustapartaisen vaimo tuo kuitin ja sanoo valitellen, että summa on hieman eri kuin mitä meille ilmoitti, hän kun ei osannut korjata tekemäänsä lyöntivirhettä. Vielä.

PÁNO LUMÁAN (Páno Loúmas) kylässä uudet tuulimyllyt jauhavat sähköä. Täällä tuulee lähes aina. Seuraava kylä on SELLES, josta myös pääsee alas Agios Antoniokseen. Siellä on ihan pieni kappeli veden rajassa. Mutta ei sielläkään ole uimarantoja.

VRUHÁSIN (Vrouhás) kylässä on vanhoja kivisiä tuulimyllyjä, niissä jauhettiin joskus viljaa kun näissä kylissä vielä asui paljon väkeä ja viljeltiin ohraa ja vehnää. Kylän ulkopuolella tieltä alkaa näkyä ELUNDAN LAHTI (Elounda) lahti koko hienoudessaan. Ylhäältä jyrkänteeltä näkyy SPINALONGAN SAARI jalkojen juuressa, sen takana lahden pohjukassa Elunda ja vielä kauempana AJÍOS NIKÓLAOS (Agios Nikolaos). Sitian vuoret sinisinä meren takana idässä. Tätä maisemaa varten kannatti tulla tänne!

Aurinko on laskemassa. Elunda on jo varjossa, samoin PLÁKA, mutta Spinalongassa paistaa vielä aurinko.

Sisi

Entinen pieni kalastuksesta ja oliiveista elänyt muutaman kymmenen asukkaan kylä on räjähtänyt viime vuosina matkailijavirtojen vuoksi. Hotelleja, apartamentoksia, kauppoja, baareja. Ei isoa keskustaa vaan pieni alue satamapoukaman laidalla. 

SISIN RANTAKYLÄssä on suojainen satama, kalastusveneitä ja kalastajia.  Muutamat päiväristeilyjä tekevät veneet saapuvat satamaan päivittäin. Rantakatu pitenee joka vuosi ja sen varteen syntyy uusia tavernoita ja kahviloita. Kalaa saa, väliin se on kalastajilta ostettua (keväällä ja syksyllä), mutta kesäaikaan kaikki on pakasteina. Tavernoiden on määrä merkata ruokalistaan kummasta se on tehty, tämä siksi, että hinnat ovat aivan erilaisia. Harva taverna on edes ruokalistaansa jättänyt tyhjää kohtaa pakastekalalle, sillä tarkastajia käy harvoin ja turisti haluaa uskoa olevansa niin erityinen, että vain hänelle tarjotaan tuoretta. Sissiin kannattaa tulla illalla, istua meren äärellä tai satamassa korkealla näköalakahviloissa.

Sísissä ei ole hyvää hiekkarantaa, mutta useita pieniä rantoja pitkin rantaviivaa. Rauhaa, hiljaisuutta, kävelymahdollisuuksia. Retkiä voi tehdä Malian arkeologisille kaivauksille tai vaikka Hersonisosin vesipuistoihin, Elundaan, Spinalongaan tai Miletoksen luolalle vähän kylän ulkopuolella rinteessä. 

EPANOSISI (Ylä-Sísi) on niin pieni kylä, että sen läpi ajaa ennenkuin huomaakaan, vaikka se mainostaa itseään perinnekylänä.

Noin 40 km Iraklionista, noin 25 Agios Nikolaokseen.

Kalamafka

kajn-kuvat-ierapetrasta-eteenpain-030

 

on pieni kylä korkealla komealla paikalla tasankojen (450 m) yllä Diktivuorten juurella. Kylää ympäröivät pienet terassimaiset vuorille kiipeävät peltotilkut. Kylän läpi virtaa pieniä puroja, joiden varsilla rinteillä on rehevää ja kosteaa niin että sekä hedelmäpuut että oliivit viihtyvät.

Keskellä kylää kohoaa yksinäinen basalttikallio nimeltä Kastelos.  Sen huipulla on 230 portaan päässä Pyhän Ristin kaksilaivainen kirkko, joka on rakennettu luolaan.  Sen sanotaan koostuvan neljästäkymmenestä osastosta. 1900-luvun alussa luolasta löydettiin ikoni. Se vietiin kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Antoniuksen kappeliin kylän lounaispäässä. Seuraavana aamuna ikoni oli palannut luolaan. Taas se vietiin Pyhän Antoniuksen huomaan, mutta siellä se ei viihtynyt vaan palasi luolaan. Niinpä luolaan rakennettiin kapplei, jotta vaeltava ikoni saataisiin rauhoittumaan.

Kirkolta on hienot näköalat alas tasangolle ja Libyanmerelle. Panijíri on 14.syyskuuta. Kappelin alla kiviseinässä paikalliset ovat erottavinaan jumalan kasvot.  Se onnistuu pienelläkin mielikuvituksella. Kallion juurella olevassa tien varren kahvilassa olen saanut saaren parhaimpia pittoja. Käy kysymässä vieläkö niitä on tarjolla!

Ennen Prínan kylää tulet vedenjakajalle, jossa edessä näkyy Kreetanmeri, takanasi Libyanmeri. Tie laskeutuu mäntymetsissä alas Kaló Horióon. Vielä 1900-luvun alussa alue oli soinen, vaivana hyttyset ja malaria. Kylänraitille istutettiin eukalyptuspuita (”kuumepuu”), jotka käyttävät valtavasi vettä vuorokaudessa ja kuivattivat maapohjan. Niin kuume, malaria, katosi.


Näytä Maliasta Ierápetraan ja Kalamafkan kautta takaisin suuremmalla kartalla

Anatolí

img_1878

 

Me halusimme jatkaa Ierápetrasta länteen ja nousta Anatolíin palataksemme sitä kautta Ajíokseen. Kyltit olivat olemattomat, lopulta sentään löysimme käsinmaalattuja kylttejä mitä mielikuvituksellisimmilla ripustuksilla. Tie puikkelehti kasvihuoneiden välissä, laski sementoituihin puronpohjiin, jossa vesi virtasi. Kyselimme tietä yhtenään ja lopulta olimme tasangon reunalla nousemassa ylös vuorille oikeaan suuntaan. Kalógerin kylän jälkeen näköalat olivat hienot erikoisen mallisten basalttikallioiden rytmittämässä maisemassa. Kaunis tie Anatolíin kulki mäntyjen ja tammien peittämillä rinteillä.

Anatolí merkitsee auringonnousua tai oikeastaan aamutähteä. Asiaaan perehtyneet väittävät sen olevan täällä komean. Sitä kannattaisi varmaan jäädä tänne odottelemaan. Kylä on päässyt mukaan uusiin ohjelmiin, joissa kylä sai perinnekylän statuksen. Vanhoja kivirakennuksia kunnostetaan ja uusia rakennetaan matkailijoiden käyttöön, joiden odotetaan saapuvan paitsi ihailemaan auringonnousua, myös liikkumaan ja lenkkeilemään luonnossa sekä nauttimaan paikallista herkuista kylän parissa tavernassa ja kahvilassa.
Anatolin valkoiset rakennukset näyttävät vuoren rinteillä pesiviltä valkoisilta linnuilta kun kylää katsoo alhaalta rannalta. Ja kun aurinko nousee ja valaisee kylän yläpuoliset vuorenkyljet, Pyhän Ristin kirkon, Drygiesin lähteet ja Karakasan luostarin, on se vaikuttava näky myös alhaalta nähtynä. Kuudessa sadassa metrissä sijaitseva kylä on ollut monen hengenmiehen koti. Damilasin suvun Antonios oli kirjailija ja kirjanpainaja, Neilos kouluja käynyt oppinut munkki Karkasian luostarissa, Dimitrios toimi kirjailijana ja kirjanpainajana Milanossa julkaisten vuonna 1476 Kreikan kieliopin. Anthimos Donosin ja Ioannis Olokalosin ajankuvaukset on vastikään julkaistu. Anatoli on siis ollut huomattava sivistyskeskus, jossa oli koulu jo venetsialaisena aikana. Turkkilaiskautena siellä oli salainen keskiyön koulu, johon saavuttiin oppimaan kreikkalaista sivistystä ja kieltä. Anatoli on kuin luonnon muovaama linnoitus vuorten sylissä, jossa myös kasvoi vastarinta turkkilaishallintoa vastaan.
Drygiesin lähteillä kylän itäreunalla on taverna, josta näkyy alas Ierapetraan. Siellä on myös pieni Agia Fotinin kappeli. Kylän asukkaat olivat mukana aloittamassa 70-luvulla Ierapetran rannikon kasvihuonebuumia. Samalla kun rannikon tasaiset alueet täyttyivät muovihuoneista, kasvoi niiden reunoille asumuksia, joista tuli kyliä, jotka vähitellen täyttyivät hotelleista ja villoista samalla kun kasvihuoneet vähenivät.


Näytä Maliasta Ierápetraan ja Kalamafkan kautta takaisin suuremmalla kartalla

Episkopí

Kreetan Maku-kuva / Epsikopi Kreetalla

Episkopi

 

Episkopí  Ierápetran nurkalla

on  vanhan tien varrella. Kylän vanha keskusta jää vanhan tien mutkaan. -`Ei täällä muuta näin vanhaa ole´, mutisi ohikulkeva ukko kun kuvasin bysanttilaista kirkkoa. En tiedä puhuiko itsestään vai kirkoista. Kirkot jäävät piiloon tien alapuolelle, niitä ei ole entistetty vaan viisaasti jätetty silleen. Niiden pinta muistuttaa esihistoriallisen eläimen parkkiintunutta nahkaa. Vanha pyöreä on bysanttilainen, laatikko on venetsialainen.

Episkopí-nimisiä kyliä on saarella useita. Sana tarkoittaa piispanistuinta, jollainen täälläkin on ollut jommallakummalla bysanttilaiskaudella. Siltä ajalta on siis tuo pyöreä bysanttilainen, laatikkomalli on venetsialaiselta ajalta.

Episkopin ja Kaló Horión (”Hyvä kylä”) risteyksestä pääsee tielle, joka johtaa Thriptiin.



Näytä Maliasta Ierápetraan ja Kalamafkan kautta takaisin suuremmalla kartalla

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
elokuu 23, 2017, 8:35 pm
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
25°C
Tuntuma: 25°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 69%
Tuuli: 4 m/s I
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 6:49 am
Aurinko laskee: 8:03 pm
Ennuste elokuu 24, 2017
Päivällä
Selkeää
Selkeää
29°C
Tuuli: 4 m/s PPL
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste elokuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
29°C
Tuuli: 5 m/s P
Puuskissa: 6 m/s