Kylät

Fodele

 

Kreetan maku-kuva Fodelesta

Fodelen appelsiinikylä

Fodelen appelsiinikylä

Kun matkaat Iraklionista länteen tai Rethymnonista itään, kuljet pienen helmen vieritse. Sen löydät vain poikkeamalla päätieltä sivuun. Fodelen kylä sijaitsee syvällä vuorten laskoksissa kapeassa laaksossa. Sinne on päätieltä kolmisen kilometriä pitkin appelsiinipuita kasvavaa joenpohjaa. Itse kylä on kapea nauha joen molemmin puolin laakson perällä.  Jos päätät jatkaa matkaa ylöspäin kylän jälkeen,  nousee sen ensin Kolmelle kirkolle (Tris Ekklisies) ja myöhemmin Pyhän Panteleimonin kirkolle.  Siitä on enää lyhyt matka vanhalle Rethymnon-Iraklion-päätielle.  Kylän loppupäässä on parkkitilaa, on tavernoita, kahviloita ja myymälöitä, joissa jonkin verran kylän naisten makramé-töitä, muutoin myytävät tuotteet ovat tavanomaista kiinalaiskrääsää.

Voit ylittää joen ja mennä vaikka kävellen noin kilometrin päässä sijaitsevaan Domenikos Theotokopulosin museoon. Pääset perille myös autolla.  Museo on rakennettu kauniisti rinteeseen paikallisesta kivestä luontoa myötöillen.  Vieressä  on vanha Neitsyelle pyhitetty kirkko, joka on rakennettu suuremman basilikan raunioille. Sen rakennusajankohdasta ollaan montaa mieltä, arviot vaihtelevat 600-luvusta 1300-luvulle. Nykyisessä kirkossa oli vielä noin sata vuotta sitten jäljellä seinämaalaukseen upotettu kirjoitus: `Kirkon rakensi M. Melisurgos ja hänen vaimonsa Irini vuonna 1323.`

Pyhän Marian bysanttilaisvaikutteinen kirkko museon  alapuolella

Pyhän Marian bysanttilaisvaikutteinen kirkko museon alapuolella

Vanhan kirkon ja sen ympärillä olleen, ilmeisesti bysanttilaisella kaudella n. 600-luvulla rakennetun kylän hävittivät todennäköisesti saraseenit 1200-luvulla. Kun venetsialaiset halusivat asuttaa kylän uudelleen, kutsuivat uudet asukkaat itseään nimellä fodelelaiset. Merkintä tästä löytyy vuoden 1299 aikakirjoista.

Laaksossa lienee ollut asutusta jo aiemminkin.  Muutamat tutkijat, esim. Nikos Platon ja  Paul Faure, sijoittavat tänne Pantomatrion-nimisen muinaiskylän viimeiseltä vuosituhannelta ennen Kr.

Fodelen lahti on ollut monasti maihinnousupaikkana. Vuonna 1668 lahden kautta maihinnousi 4000 turkkilaista (saari siirtyi seuraavana vuonna turkkilaishallintoon) ja usein myähemminkin saarella olevien joukkojen määrää lisättiin tuomalla maihin varusväkeä tämän lahdenpohjan kautta. Vuonna 1668 täällä käytiin myös suuri meritaistelu turkkilaisten ja venetsialaisten välillä. Tässä taistelussa turkkilaiset kärsivät tappion. 1800-luvun lopussa Kreetan itsenäistyessä sama lahti oli usein kapinallisten meritukikohtana.

Museosta ja El Grecosta  lisää täällä!

 

varhain huhtikuussa

varhain huhtikuussa

Krusonasin luostari, Zeun niitty ja Priniá

Kreetan Maku-kuva Malevisin laaksosta

Malevisin laakso-Krussonas-Livádi Ideon Antron-Káto Asites-Priniá

 

Reitti kulkee väliin ylhäällä, väliin alhaalla Malevisin kuulun viinilaakson ja Psiloritisin vuoriston välisillä rinteillä. Krussonasin luostarissa oli juuri pyhä toimitus päättynyt kun tulimme. Ylhäällä vuoristossa oli hyvin tuulista, alhaalla sopivaa istua ulkona ja nauttia ruoasta. Kolmas pyhä paikka oli Priniá, jonka kielekkeiltä kävimme katsomassa miltä alapuolella oleva Malevisi näyttää.

Tie Krussonasiin löytyy Iraklionin länsipuolelta Malevisin kuulusta viinilaakososta. Jos tulet ohitustietä, käänny pois Gázin risteyksessä. Hetken päästä olet alemmassa risteyksessä, josta valitset Anoigian ja Kroussonasin kyltein merkityn tien. Siitä eroaa hetken päästä Krussonasin tie vasemmalle.

Se seuraa MALEVISIN kumpuilevaa laaksoa. Täällä on kaupallista viininviljelyä harrastettu satoja vuosia. Malevisin viinit tunnettiin keskiajalla Malvoisie-viineinä Euroopassa ja erityisesti Euroopan hoveissa. Henrik VIII:lla  oli kuusi vaimoa, jokainen heistä tiettävästi piti näitä viinejä arvossaan. Niinpä Henrik nimitti virkamiehen, konsulin, huolehtimaan siitä että viini ei kuninkaallisesta pöydästä lopu. Tämä oli maailman ensimmäinen konsulinvirka.

Nykyisin tästä laaksosta saadaan pöytärypäleitä sekä sultáninaa. Se kerätään elokuussa, ripustetaan kuivamaan rautalankatelineisiin, joita näkyy siellä täällä tarhoissa. Sultánina kuivuu vaaleaksi rusinaksi. Tämä lajike saapui Kreetalle 1920-luvulla Vähä-Aasiasta, pääasiassa Turkin rannikolta paenneiden kreikkalaisperheiden matkatavaroissa.

Kreetan Maku-kuva/ Krusonas

Krusonas on iso itsellinen kylä

 

Tie siirtyy laakson toiselle reunalle ja alkaa nousta. Poikkeamme pääreitiltä idylliseen LUTRÀKIN kylään.  Sen näköalapaikalla sijaitsevasta kahvilasta voisi seurata aamuruskoa, jos täällä joskus siihen aikaan olisi.  Täältä näkyy Hersónisosin takana kohoava Harakás, Malián takainen Selénavuori, Lasíthinvuoret, Guvésin tasalaki ja ihmiskasvoinen Jukhtas.

KRUSÓNASIN iso kylä ei kumartele turismille. Sisällä kylässä ei ole yhtään tavernaa eikä kylttejä ´rooms to let´.  Kahviloita sen sijaan on, ja paljon taraktoreita kylänraitilla, kaupat kiinni sunnuntaisin jne.  Ihan kuin oikea omillaan toimeentuleva kylä.

Kreetan Maku-kuva / Krusonas

Krusonasin luostarissa näkyy naisten kädenjälki

 

KRUSONASIN NUNNALUOSTARI  sijaitsee kaukana kylän yläpuolella. Sen lähistöllä on tavernoita.  Saavuimme luostariin sunnuntaina vähän liturgian jälkeen.  Pihalla kävi kova tuuli, yksi nunnista lähestyi ja kutsui -`Eláte mesa, káni polí aéra!´(Tulkaa sisälle, tuulee niin kovin).  Trapezassa oli raskaat tummat kreetalaiset puuleikkauksin koristetut kalusteet, kudotut puuvillaverhot ja liinat pöydillä, edesmenneiden nunnien kuvia seinillä ja muutama vieras.  Eteemme tuotiin vettä, ´varmaankin tämä tuuli janottaa´, tarjottimella oli rakia, kuluraa ja lihudiés, hyytelöityä marmeladia. Sisar Akákia touhusi vielä kahvit pöytään ja istahti sitten seuraamme.  Hän kertoi olleensa täällä jo vuodesta 1956, entinen nimi oli Ekaterina. – `Silloin täällä oli 30 nunnaa, nyt enää kymmenen, joista monet jo sairaita ja vanhoja.  Ennen luostarissa kudottiin kangaspuilla näitä käsitöitä, enää ei ole kutojia.  Oliivit olemme itse istuttaneet, ei täällä alkuun ollut mitään,´ hän kertoo.

Kreetan Maku-kuva Harasosta

Lukúmia ja pääsiäisleivonnaisia

Vuonna 1822 turkkilaiset tappoivat 33 munkkia, heidän ruumiinsa löytyivät pihalla olevasta kaivosta.  Luostari oli autiona 130 vuotta, vasta toisen maailmansodan aikana tänne saapuivat ensimmäiset nunnat.  Parthénia-nunnan serkku poikkeaa sisälle hakemaan lämmintä vettä, viereisessä kirkossa on kastetoimitus alkamassa. -`Kyläläiset auttavat meitä, ja nyt kun torstaina on Pyhän Irínin päivä, on täällä paljon apulaisia.  Silloin täällä on suuri panajíri, aamuliturgia alkaa seitsemältä ja loppuu yhdeltätoista..´

 

Luostarin takaa lähtee hyvä asfalttitie ylös paikkaan,jonka nimi on LIVADI IDEON ANTRON, ´Zeun niityt´. Siellä kuulemma itse pääjumala on pienenä leikkinyt, onhan siellä käytävä!  Tie kulkee hyvin jylhän rotkon reunoja melko leveänä ja helppona, kunnes sitten ennen ylätasankoa muuttuu hiekkatieksi.  Juuri kun pääsee kohtaan, jossa rotko alkaa ja jännitys loppuu, on samalla saapunut Zeun niityille.  Tämän ylätasangon reunalla on vuoristomaja, joka kuitenkin on lukossa.  Tie jatkuu kuoppaisena ja lopulta tiellä oli niin paljon vettä, ettemme voineet jatkaa. Vain kuusi kilometriä olisi enää ollut matkaa Zeun luolalle.

Kreetan Maku-kuva / Zeun niityt

Ylhäällä vuorilla oli kylmää ja tuulista

Oli toukokuun alku ja täällä ylhäällä oli herkkä kevät. Alakylien asukkaiden istuttamat hedelmätarhat olivat juuri aloittamassa kukintaa. Tasangolla oli myös paljon lampaita ja vuohia, josta johtuen myös paljon pääskysiä.

Krussónasin kylän keskeltä löytyy (alastullessa) jyrkkä mutka oikealle pinnin mallisessa risteyksessä. Kyltit on, kunhan ehtii huomata. Tie vie alas, alas, alas, kunnes johtaa Sarhosiin.  Kyläaukion kahvila kutsui.  Näin vapunpäivänä pöydät olivat täynnä kyläläisiä, ja kahvilan emäntä pujotti kukkaseppelettä.  Kahvilan isäntä tuli pöytäämme ja antoi poliittisen katsauksen niin voimallisella äänellä ja vauhdilla, ettemme kyenneet muuta kuin kuuntelemaan vastalauseitta.  Olli Rehn oli kastettu uudelleen, ´Oli Klén (kaikki itkevät), erityisesti virkamiehet saivat osansa ikänsä meriä kulkeneen ja maailmaa kiertäneen miehen suusta.

Kahvilassa oli kuitenkin hyvät mezéet.  Pöytään kannettiin seitsemää sorttia.  Kannattaa tilata rakia vaikkei sitä joisikaan, sen kanssa tulee hyvät ja halvat mezéet. Koko tarjoomus kahdelle maksoi peräti neljä euroa!

Kreetan Maku-kuva mezeistä

Saimme sietsemää sorttia juomien seuraan, kokonaisen napostelulounaan ja maksoimme vain neljä euroa..

Me suuntasimme KATO ASITESIIN ja halusimme mennä pikkutietä. Se löytyi kyläaukiolta takaperin alas ja jatkoi viinitarhojen välissä kiemurtelevaa kapeaa ja hyvää hiekkatietä. GorgolaInin luostariin erkanee oma tie ja samoin ylhäällä sijaitsevaan Katafígioon (8 km). Pano Asítesin alapuolella on Pyhän Antoniuksen rotko ja vesimyllyt, jonne on 500 metrin kävelymatka. Yläpuolella on Haralambosin rotko (2 km). Käy lukemassa lisää Asitesista täältä! 

PRINIAN  (=paikka, jossa ikivihreä tammimetsikkö) muinainen kaupunki on sijainnut Malevisin laakson ylle levittäytyvällä laatalla noin 68o metrin korkeudessa. Sen muinainen nimi lienee ollut Rhizenia tai Apollonia. Paikalta näkee merelle ja kauas Lasithiin asti. Malevisin laakso jää jalkojen juureen. Se on ollut huomattava palvontapaikka 600-500-luvuilla e.a.a. Laatan länsipäässä on ollut linnoitettu 36 x 40 m alue 400-300-luvuilla e.a.a.  Kussakin kulmassa oli linnoitustorni ja vartioposti.  Kysymys kuuluukin keiltä suojauduttiin?  Linnake on raunioina, mutta sen jäljellä olevien rakennuskivien joukossa on paljon vielä varhaisempia, tekstein kaiverrettuja kiviä, jotka paljastavat, että tällä paikalla on ennen sijainnut suuri hautausmaa.  Itänurkalla tehdyissä koekaivauksissa on löytynyt myöhäisminolaisen, kädet koholla olevan jumalattaren savipatsaita.  Kielekkeen keskellä sijainnut temppeli vaikuttaa tutkijoista oudolta ollakseen kreetalainen ja he yhdistävät sen mannerkreikkalaisiin, jotka saapuivat valloittajina saarelle ja hävittivät minolaisuuden. Rhean palvontapaikka on varmuudella todettu.

Vieläkin kieleke on pyhä paikka, nyt sen kärjessä on pieni ortodoksinen kirkko.

Malia

Kreetan Maku-kuva Maliasta

Banaanit ja perunat tuovat vaurautta Maliaan matkailun lisäksi

MALIAN nimi tullee sanasta ómaló´, mikä tarkoittaa tasaista. Tämän tasaisen rantatasangon punaisessa mullassa kasvaa perunoita, jotka myydään Eurooppaan perunalastuteollisuuden raaka-aineiksi. Kasvihuoneissa viljellään banaania. Molempia on satoaikaan tarjolla myös kylänraitilla. Málian vanha kylä päätien vuorten puolella on kaunis silmälle, täynnä entisöityjä rakennuksia, sieviä tavernoita ja muita ruokapaikkoja. Osa entisöinnistä on vain silmänlumetta. Joukko nuoria ja kansainvälisiä malialaisia kyllästyi kylänsä ulkonäköön ja perusti ryhmän, Sarpidonistes. He kunnostavat ja siistivät kyläänsä yksityisin varoin. Malian kaivausten alueen siistiminen keväällä 2011 oli ryhmän suuri saavutus. Voit tutustua heihin esim. Facebookissa ja käydä nostamassa heille peukkua! He arvostavat sitä!

Nyky-Malia on alennustilassa, sillä tämä on brittinuorison ulkoilmajuhlapaikka jo parikymmentä vuotta. Paremmin maksavat ovat siirtyneet muualle ja niin täällä on sesonkikin lyhentynyt käsittämään vain europpalaisen  nuorison lomakauden, heinä-elokuun. Kunnan viranomaiset miettivät keinoja puuttua baarien aukioloaikoihin, sulkevat niitä, joiden luvat ovat rempallaan, kieltävät ´pikkupossuilla´(nelipyörämopot) ajelemisen hiekkarannoilla,  jossa sekä kasvit että kilpikonnat ovat uhattuina jne.  Mutta kunnanisillä on vähänlaisesti keinoja.

Visiitti malialaiseen tavernaan ja syöminen on ollut pettymys jo kauan. Syy on se, että harvassa paikassa enää on kreikkalaisia keittiössä tai edes omistajana, näitä kansoittavat hollantilaiset, albaanit, serbit, britit, irlantilaiset. Ei heidän käsistään synny enää kreikkalaisen keittiön herkkuja, ruokaa saa, mutta se perustuu sille samalla tarjonnalle jota tukkujen valmisruokateollisuus meilläkin edustavaa. Halpaa lounaseinettä myydään hinnakkaasti tarjoiltuna nuorille briteille ja hollantilaisille, joista Málian asiakaskunta koostuu. Kylän halki kulkevan pääkadun vuorten puolelle jää vanha kylä ravintoloineen, rannan puolelle baarit.

Jos tulet Malliaan, tule silloin kun on hiljaista, keväällä ja syksyllä.   Rannat ovat hyviä, huoneistoja on tarjolla paljon, palveluita on, mutta asiakaskato on selvä.  Yksi   hyvä syy tulla Malliaan on tehdä visiitti Mallian minolaiseen palatsiin ja käydä uimassa viereisellä hiekkarannalla.

Kreetan Maku-kuva Maliasta

Haraso

Kreetan Maku-kuva Harasosta

Lukúmia ja pääsiäisleivonnaisia

HARASON HYVÄ KYLÄ

Sgúrokefálin ja Episkopín (=piispanistuimen paikka bysanttilaisella ajalla) kylät näyttävät valkoiselta vaahdolta aallon harjalla, aalto on tässä korkea pitkittäisharju, jonka laella molemmat kylät ovat keskeytymättömänä nauhana.  Episkopíssa on pienellä kujala on Kreetan taistelun museo toisen maailmansodan ajoista.  Ilta jo pimeni ja päätimme suunnistaa suorinta tietä Hersónisosiin, se tarkoitti, että valitsimme suunnan Skopelaan ja Galifáan.  Galifáan vievä kapea tie erosi alamäessä jyrkästi oikealle ja laskeutui purolaaksoon.  Siellä lannanhaju kertoi, että eläimiä on lähellä ja kohta näimme saaren ensimmäiset lehmät!  Ne eivät laidunna tässä maastossa, sorkat ja utareet eivät selviä, joten niille pitää olla oma aitaus.  Näköalat olivat hienot, tie kapeaa hyvä asfalttia aina Galifaan saakka.  Etsimme kahvilaa, mutta se ainoa oli niin pieni että ajoimme sen ohi.  Kylän lopussa saimme ohjeet Harason kylään.  Päädyimme ensin Kastelliin vievälle asfalttitielle, mutta 200 metrin päässä oli melko huomaamaton viitta vasemmalle matalan rotkon reunaa seuraavalle sementoidulle tielle.  Usko meinasi looppua, mutta lopulta saavuimme illan jo pimetessä Harason kylään.  Se sijaitsee kuin satula hevosen selässä, pää suojaa pohjoisen tuulilta, etelässä leveä selkä.  Kiersimme satulan reunat löytämättä kahvilaa, mutta sellainen oli kuin olikin piilossa rantakyliin johtavan tien alussa.  Valot loistivat sisällä, savu tuli piipusta ja levitti tuttua tuoksuaan.  Tuonne!  Haluan kuulla mistä kylän venäläiseltä vaikuttava nimi voisi tulla.  En tarvitse totuutta, hyvä selitys riittää.

NADJAN LUONA

-´Tervetuloa, tervetuloa!`, murteellisella kreikalla, liudentuneita älliä!  Täällä puhutaan venäjää!  Nadja on asunut 14 vuotta Kreikassa, ensin Ateenassa, sitten täällä, mutta mies kuoli vuosi sitten.  Poika asuu Moskovassa, siellä kului mennyt talvi hyvin, mutta sitten Kreetan kevät alkoi tuoksua paremmalta kuin Moskova ja niin Nadja palasi hoitamaan pikku tavernaansa.  Ruokalistalla oli viininlehtikääryleitä ja tsatsikia.  Juomaksi tilasimme flunssan hoitoon kuumaa hunajarakia ja vuoristoteetä.  Usein kesäaikaan lämpiää ulkouuni, jossa kypsyy paisteja iltavieraille.  Ulkoterasille mahtuu hyvänlainen joukko.

Saa täältä venäläisiäkin herkkuja, kertoo Nadja, jos osaa kysyä.  Koulutukseltaan Nadja on lastenlääkäri, mutta tutkintoa ei niin vain hyväksytty täällä. Monen mutkan jälkeen Nadja luovutti.  Tarina on tuttu.  Niin minullekin kävi.  Kulttuurimaantiede oli täällä tuntematon oppiaine.

Niin, mistä kylän nimi? `Tarina tämä vain on´, sanoo Nadja,´täällä asui joskus venäläisiä, joiden mielestä paikka oli täydellinen asua, siitä nimi`.

Ei, ei hän ole sukua niille, eikä täällä enää venäläisiä ole, muita kuin tulokkaita.

Takka lämmitti, hunajaraki pehmensi kurkun, nauru lämmitti sydämen!  Sydämellisen illan päätteeksi halattiin, mukaan kääräistiin muutama pääsiäisestä jäänyt leivonnainen, kalitsúnia, ja laukustani löysin piskuisen rakipullon.  Seuraavana iltana lämmitin tilkan hunajarakia, se muistutti syntyneestä ystävyydestä lukiessani Stalinin lehmiä.  Vuohia ne vain olivat.

Niin, Nadjan luona oli niin hyvä olla, että mies usein muistaa huomauttaa että hänpä lähtee tästä Nadjaa tervehtimään, yksin….

Kreetan Maku-kuva Harasosta

Kylän tyhjät tuolit

 

Asitesin kylä ja Tuijan yrtit

Tuija Typpi-Minadaki Asitesin kylästä pakkaa itse keräämiään yrttejä vientiin

Tuija Typpi-Minadaki Asitesin kylästä pakkaa itse keräämiään yrttejä vientiin

Malevisin laakson perällä, Idavuorten kainalossa ovat isot Asitesin kylät, Kato ja Ano Asites. ´Kato` tarkoittaa alakylää,  `ano` yläkylää.  Alakylästä löytyy kyselemällä Minadakin bakaliko, pieni kauppa, ja sen vierestä talo, jossa Tuija perheineen asuu.  Tuija on aikaansaava nainen. Hän aloitti parisen vuotta sitten kreetalaisten yrttien ja yrttimausteiden viennin Suomeen.  Nätä  yrttejä Tuija ei osta suurista tukuista vaan kerää ne  itse rinteiltä tai sitten kasvattaa ne itse.  Villeinä kasvaneissa on makua ja voimaa aivan eri tavalla kuin pellossa kesytetyissä.  Tuija myös pakkaa tuotteet ja lähettää kauppoihin. Painosta oli juuri saapunut 24 000 kappaletta uusia etikettejä ja pussitus oli menossa.  Näitä tuotteita löydät mm. Ruohonjuuresta.
Oregano kerätään kukkivana, silloin siinä on voimakas maku

Oregano kerätään kukkivana, silloin siinä on voimakas maku

Villinä kasvaneet yrit ovat voimakkaan  makuisia.  Niitä ei ole hienonnettu eikä leikattu, koska yrttien aromiaineet ja maku heikkenevät pilkottuina nopeammin kuin kokonaisena.  Lyhyt rouhaisu kämmenien välissä vapauttaa jo tuoksun!  Olen ihan hukassa, on salviaa, on oreganoa, on timjamia ja kynteliä, kaikki villeinä vuorten ryntäiltä kerättyjä.  Vahvoja kunnon aromeja!
Iso aprikoosipuu kattaa varjona pienen pihan. Sen alla ruukuissa kasvaa yrttejä perheen omaan käyttöön: on dictamnusta, on malotiraa, on persiljaa, selleriä, sitruunamelissa.  On kukkia ruukuissa joka puolella.  On komeita kivisiä uurnia, joissa myös kasvaa taimia.  Kiven kovertaminen ja puutyöt ovat Tuijan miehen mieleen.
1-IMG_3592
Kylä sijaitsee noin 450 metrin korkeudessa.  Nähtävää ja koettavaa riittää.  Kylässä on viininvalmistamo, on kuulu Gorgolainin luostari, on lampaankellojen valmistaja, on kansanmuseo, on vanhoja kuvauksellisia taloja ja kapeita tutkimusretkille houkuttavia kujia.   Lähistöllä on useita keskiaikaisian kirkkoja ja kappeleita.  Niihin kannattaa tutustua, sillä usein jo niiden ympäristö ja sijainti on  oh-ja aah-huudahdusten saattelemaa.  Ylimpänä on maaseutumatkailuyritys Earinó, josta avautuvat rajattomat näköalat merelle, Iraklioniin, Lasithin suuntaan ja alas rehevään Malevisin laaksoon.  Earinóssa  voi käydä kahvilla, syömässä tai jopa majoittua.  Ja polkuja löytyy, sekä alas laaksoon että ylös vuorille, jossa  ylempänä on Prinoksen arkeologinen alue  sekä vielä ylempänä samanniminen vuoristomaja. Sinne pääsee vain ottamalla oppaaksi jonkun Iraklionin vuoristovaellusseuran jäsenen.
Itse Malevisin laaksokin on nähtävyys. Se on yksi Euroopan vanhimipia viininviljelyalueita, joka on joko saanut nimensä malvoisie-viinistä tai sitten se on antanut nimen malvoisielle.  Koulukunnat kiistelevät asiasta. Kreetalaiset kuuluvat koulukuntaan, jonka mielestä koko lajike on täältä kotoisin ja antanut nimen. Hyvinhoidetut viini-ja oliivitarhat kylien ympärillä viehättävät silmää, samoin näkymät pikkuteiltä, jotka kiemurtelevat tarhojen välissä. Niihin kannattaa uskaltautua ja antaa mennä.   Kylttejä ei ole, mutta aina päädyt jonnekin ja koet jotain enemmän.
Tuijan piha

Hersónisos

Hersónisos-Limin Hersónisos-Piskopianó-Kutulufári-Lychnostatis

HERSÓNISOS-nimisiä kyliä on kaksi, on nk. Vanha Hersónisos, joka myös esiintyy nimellä Ylä-Hersónisos (tai Pano/Ano Hersónisos). Rantakylän koko nimi on LIMIN HERSÓNISOS (Limáni Hersonisú), Hersónisosin satama. Vielä 1950-luvulla varsinainen kylä oli yläkylä, ranta-alueella oli vain kyläläisten peltoja, varastoja, veneitä sekä jokunen asumus. Päätie Iraklionista kuitenkin kulki alakylän kautta ja se johti rantakylän kasvamiseen.

Ennen päätoimeentulo saatiin maanviljelystä, joka täällä tarkoitti oliivitarhojen, puutarhojen ja kasvihuoneiden hoitoa, yläkylä oli suuri neilikka-ja vihannesviljelyn keskus. Maiden arvon noustessa siirtyivät kasvihuoneet yhä sisemmäs saarella ja lopulta etelärannikolle.

Hersónisos ja naapurikylä MÁLIA ovat tällä hetkellä Euroopan nuorison lomanviettokohteena. Tämä tarkoittaa sitä että kesällä kylien kadut muuttuvat suuriksi ulkoilmadiskoiksi, joissa juhlinta jatkuu aamuyöhön. Keväällä ja syksyllä tätä ilmiötä ei esiinny. Kylän suurena vetonaulana on vesipuisto, joka sijaitsee kylän itäpäässä. Siellä on altaita, musiikkia, kahviloita, pikaruokaa, benji-hyppyjä, vesiurheilua jne. (Toinen isompi sijaitsee kolmisen kilometriä yläkylästä sisämaahan.) Kaupungin virkamiehet ovat vihdoinkin huomanneet, että he voivat säädellä mm. anniskelulupia ja sitä kauttaa myötävaikuttaa siihen, millaisia matkailijoita kylään tulee. Nyt halutaan skandinaavit takaisin. Heidän aikanaan 80-ja 90-luvuilla sesonki alkoi maalis-huhtikuussa ja päättyi loka-marraskuussa. Nyt sesonki on yhtä  lyhyt kuin eurooppalaisnuorison kesälomat: elokuu.

Hieman vesipuistosta eteenpäin on LYCHNOSTATIS ,viehättävä ja näkemisen arvoinen ulkoilmamuseo. Tämä on vanha, osaavissa käsissä ja hyvin hoidettu. Lyhytkin visiitti avaa ovet kreetalaisuuteen.

Hersónisosin vanha kylä on keskittynyt kauniin keskusaukion ympärille. Maanantai-iltaisin sesonkiaikaan täällä soi kreetalainen musiikki ja tavernoissa pääsee maistelemaan paikallisia ruokia. Kylän kujille ja pienille aukioille kannattaa tehdä kävelyretkiä. Samoin viereisten PISKOPIANON   ja KUTULUFARIN (Koutouloufari) kylien kujat kannattaa koluta, ellei muuten niin kauniiden yksityiskohtien takia. Kaunis ovi siellä, kukkaruukku tuolla seinustalla, hienoa kivityötä, valon ja varjon leikki kujalla ja valkoisiksi kalkituilla seinillä. Piskopianón nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä ´ylhäällä sijaitsevaa piispanistuinta´(episkopí páno). Sellainen on täällä sijainnut toisella bysanttilaisajalla (961-1204 jKr), jolloin rannoilla oli turvatonta. Piskopianóssa on pieni kyläaukio kirkon edustalla ja sen yläpuolella rinteessä on pieni mutta näkemisen arvoinen maatalousmuseo.

Hersónisosista pääsee pienillä veneillä meriretkille vaikka Dian saarelle tai rannikkoa pitkin itäänpäin.  Molempiin vesipuistoihin on kuljetus. Minijuna  kulkee säännöllisesti kiertäen lähikylien kautta.

Palaa takaisin reitille Ylös Lasithiin!

Näytä Hersónisos ja ympäristö suuremmalla kartalla

Ylös Lasíthiin

Hersónisos-Avdú-Goniés-Krási-Kardiótissan luostari-Ano Kerá-Ambelos-Vidianí-Honí (Honos)-Káto Metóhi-Pláti-Psihró-Kamináki-Lasinthos Eco Park-Agios Georgios -Tsermiádo-Ambelosola

Lasíthissa sijaitsevassa Diktin luolassa uskotaan Zeuksen syntyneen, sinne matkasivat minolaiset hallitsijat neuvonpitoon jumalan kanssa, nykyään sinne johtaa kesäisin katkeamaton matkailijoiden jono.  Lasithissa kannattaa käydä muutenkin kuin Zeuta tapaamassa. Reitit ylätasangolle ovat elämyksiä ja nähtävää on monenlaista. On luolia, maanalaisia jokia, luostareita joka lähtöön, idyllisiä kyliä ja kyliä, joissa ei kukaan enää asuKattilanmallisen tasangon poikki virtaa joki, jonka maa nielee ja näin syntyy maanalainen joki, joka alempana tulee esiin Aposelemis-jokena. Tasangon yläpuolella on pienempiä tasankoja niille, jotka haluavat päästä kiirettä pakoon.

 

MATKALLA TASANGOLLE

APOSELEMIn rehevään laaksoon  on rakennettu valtava vesiallas, johon Lasithin vuoriston talvisateiden maanalaiset vedet johdetaan käytettäväksi oliivitarhojen kasteluun. Patoallas on POTAMIESin (”Joet”) ja Avdún kylien välissä. Uusi tie kulkee laakson reunaa Potamiésin ohi, mutta päättyy juuri Avdún ulkopuolella ja ahtautuu kapealle kylänraitille.   Heti kylän alussa on kyltti oikealle AGIA FOTINIn (lausutaan  Agia Fotiní). Se sijaitsee jyrkällä rinteellä korkealla, tie on paikoin hyvin huono ja jeeppikin joutuu koville, samoin hermot. Jarrujen on syytä olla viimeisen päälle jos sinne aiot, aikaa pitää varata paljon oletettua enemmän  ja varautua nousemaan autosta vähän väliä avaamaan ja sulkemaan veräjiä. Näköalat ylhäältä ovat komeat.

AVDUn kylä on idyllinen ja vanha appelsiinitarhojen ympäröimä. Kylässä on kapeita kujia, vanhoja pieniä kirkkoja sekä kylän sisällä että laidoilla, joista lähtee vuorten suuntaan rauhoittavaan kävelyyn sopivia loivasti  nousevia hiekkateitä. Kylän pääkirkon suojelupyhimys on Neitsyt Maria, jonka taivaaseenastumista juhlitaan 15.elokuuta. Sehän on yleinen vapaapäivä ja kesän korkein juhla Kreikassa.

Vanhoissa taloissa on kyläyhdistyksen kiinnittämiä kylttejä, jotka kertovat mikä verstas on missäkin rakennuksessa joskus ollut. Kadonneita ammatteja kaikki. Sisällä kylässä jokunen kafeneon, pääraitilla ruokapaikkoja.  Kannattaa tähyillä tien päässä näkyvää vuorenharjaa ja solaa, siellä näkyvät hampaat ovat Ambelos-solan vanhoja tuulimyllyjä, sinne päätie johtaa. Muutenkin kannattaa tähyillä korkealle,   yllä voivat liitää korppikotkat sekä riippuvarjoliitäjät. Korppikotkat käyvät kuulemma väliin aika läheltä ihmettelemässä riippuliitäjiä, nykypäivän ikaroksia. Näille on laskeutumispaikka kylän ulkopuolella (Anemopterismou).

GONIÉSin kylästä eteenpäin tie alkaa nousta oliivipuita kasvaville rinteille leveänä ja turvallisena. Goniés tarkoittaa nurkkausta, juuri sellaista, jossa tämä kylä on, laakson perällä vuorten alapuolella. KRÁSIn kylä roikkuu vuoren rinteessä. Sen kautta voi ajaa lenkin. Kylän nähtävyytenä ovat venetsialaisaikaiset vesialtaat ja suuret holvit, joihin vesi tulee vuoren sisästä lähteestä kylmänä ja virkistävänä. Holvien koristena on keramiikkalaattoja, joissa on kreikkalaisten kulttuurihenkilöiden kuvia. Nämä ovat 1910-20-luvuilla viettäneet täällä kesiään Nikos Kazantzakisin ja tämän vaimon vieraina. Täältä oli silloin neljän tunnin aasimatka lähimpään satamaan Hersonissosiin. Kylän yläpuolelta väitetään myös roomalaisaikaan vettä johdetun akveduktia myöten muinaiseen Lyttosiin (ks. reitti 1). Holvien vieressä kasvavan valtavan plataanin ympäröimiseksi tarvitaan 14 ihmisen piiri.

Paikalliset kertovat tarinaa, jonka mukaan ylhäällä vuorilla oli muinoin kaupunki, jota hallitsi kuningas Krasios, siitä kylän nimi. Sittemmin kaupunki olisi maanjäristyksessä peittynyt vuoren alle. Toinen tarina kertoo korkealla vuorella asuneesta naisesta, jolle neitsyt Maria oli paljastanut kultaisen kirkonkellon sijainnin. Nainen ei kuitenkaan saanut koskaan kertoa sitä eteenpäin. Sitten nainen kuoli ja vei tiedon hautaansa. Mitenkähän tarina sitten syntyi?

Kylän nimi ei siis viittaa sanaan krasí, joka tarkoittaa viiniä. Painotus on erilainen.

Kylän yläpuolella KARFÍ-nimisen, nänninpäätä muistuttavan huipun (muinaiskreikaksi  kras) takaisella harjanteella on sijainnut iso kylä, tämä on aivan tosi juttu. Olen käynyt raunioilla. Ylhäällä on ollut kylmää ja lunta ja muutenkin epämukavaa asua. Miksi siis tänne on kylä rakennettu? Kun minolaisten valtakausi päättyi valloittajien tuloon, nousivat minolaiset valloittajiaan pakoon tänne noin 1100 e.Kr.  Heitä kutsuttiin eteokreeteiksi, oikeiksi kreetalaisiksi. He vartioivat Lasíthiin johtavaa kahdeksaa solaa. Valloittajilla ei kuitenkaan ollut mikään kiire, vuorille he eivät nousseet ja niin kävi, että 150 vuotta myöhemmin pelkonsa vuorille ajamat eteokreetit laskeutuivat alas todetakseen, että pelko oli ollut turhaa. Inhimillistä.

 

Kuvaus Kera Kardiótisan luostarista on täällä :

HYVÄN SYDÄMEN LUOSTARISSA NUNNILLAKIN ON NOKIAN KÄNNYKÄT 

Luostarin jälkeen tie jatkaa nousuaan ohi ANO KÉRAn (Ylä-Kerá)  kylän, jossa pari kolme tavernaa nököttää tien varressa.  Ylempi parempi.  AMBELOS-solassa tuulee nytkin, täällä tuulee lähes aina. Siksi tänne myös rakennettiin venetsialaisaikaan tuulimyllyjä, joihin tasangon asukkaat toivat viljansa jauhatettavaksi. Turkkilaiset polttivat myllyt 1870-luvulla ja tilalle tuotiin Zaromasolan myllyjen sisuskalut. Enimmillään täällä oli 26 myllyä. Jauhamisaika oli suurta juhlaa, tänne kertyi väkeä kaikkialta tasangolta, täällä tehtiin kauppoja ja naimakauppoja, sovittiin riitoja ja tavattiin sukulaisia.

Loppureitti on täällä!



Näytä Lasíthiin ja Kastelliin suuremmalla kartalla

Hersónisosin kuvaus on täällä.

Amarianó

Sirpa Järvisen kuva Amarianósta

Amarianó on pieni kylä Lasithin vuoriston juurella

on pieni kylä Lasithia ympäröivän vuoristorenkaan ulkolaidalla. Kylän keskustassa on kivestä rakennettu kaunis kaivo, jossa maanalainen lähde purkautuu. Ympärillä pari kahvilaa.   Ennen kylässä oli nahkatehdas, mutta nykyisin karjanhoidon ohella viljellään oliiveja ja viinirypäleitä.

Kylässä on panijiri 15. elokuuta, siis neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistoksi.  Toinen tärkeä pyhimysjuhla on Pyhän Eustathioksen päivä 20. syyskuuta. Pikkukylien pyhimysjuhliin kannattaa mennä ottamaan osaa.  Jos kyläyhdisys on voimissaan, liittyy panijiriin myös illallinen ja musiikkia, usein kyläaukiolla.

Kylän ensimmäiset asukkaat lienevät  tulleet Rethymnonin läänissä sijaitsevasta Amarin laaksosta, jossa sijaitsi paikka nimeltä Syvritos. Tätä kylää kutsuttiin  varhaisimpina venetsialaisina aikoina Ylä-Syvritokseksi ja myöhemmin Amarianoksi, eli amarilaiseksi. Täältä ovat lähtöisin sukunimet Amargianitakis ja Amariotis.

 


Näytä Kastelli ja Lasithin reunat suuremmalla kartalla

Kastelli Pediados

Kreetan Maku-kuva / Kastelli

Villivihannekset ovat kevään ruokaa

 

Sateenkaaren alla 

Autoon piti saada bensaa, sitä olisi seuraavassa kylässä Kastellissa, joka on oman Pediados-tasangon ainoa kaupungin statuksen saanut keskus.  Muutama sata asukasta.  Mutta pieniä kyliä kuin satelliitteja on kaikkialla ympärillä ja niiden ehdoton keskus pienen kukkulan laella sijaitseva Kastelli on.  Laella on myös kaivauksia ja raunioita, ei mikään suuri nähtävyys, muutama avokaivanto.  Kastelli kuuluu samannimisten paikkakuntien sarjaan, joiden alkuperä on genovalais-venetsialaisissa linnoituksissa 1200-luvulta. Kukkulan laella on sijainnut linnake,  yksi kahdestakymmenestä saarelle pystytetystä.  Kylässä on mukava kävellä, vanhojen lähes kadonneiden elinkeinojen edustajia löytyy vielä kujilta, pieniä verstaita, leipuri, suutari.

Tasanko on viininviljelyaluetta.  Muutama kylä näistä kuuluu Pezán viinialueeseen, joka on yksi saaren kuuluisimmista. Tasangon keskellä on toisen maailmansodan aikana rakennettu sotilaslentokenttä.  Saksalaiset kuljettivat lähikylien asukkaat tänne taksvärkkiin, minunkin sukulaisnaiseni kertovat joutuneensa nuoruudessaan tänne kiviä kantamaan.  Nyt suunnitellaan Iraklionin lentokentän siirtämistä kapealta ja ahtaalta, tuulille alttiilta rannikkokaistalta tänne sisämaahan.  Tasangon asukkaat vastustavat.

Irída-tavenassa pitää poiketa tervehtimässä tuttuja! Kun yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyn oviaukkoon, nousee Nikos seisomaan, luen huulten liikkeistä että hän huudahtaa keittiöön Marialleen toisen Marian saapuneen ja niin olemme kaulakkain halaten ja tervehtien!  Tuttavuutemme alkoi yli 20 vuotta sitten kun nämä kastellilaiset nuoret tulivat Hersosnissosiin töihin, Nikos oli keittiömestarina huippuhotelleissa ja Maria vastasi naapurustomme supermarketista. Päivittäinen ajomatka haukkasi vapaa-ajasta niin suuren osan, että omille lapsille ei kesäisin jäänyt aikaa, ikävä oli kova ja niin päätettiin rakentaa taverna Kastelliin.  Irída tarkoittaa paitsi silmäterää myös sateenkaaren värejä, ´sen merkityksen me valitsimme´, sanoo Maria.  Siitä on yhdeksäntoista vuotta.  Lapset ovat nyt isoja, tytär on graafinen suunnittelija, poika pilottina armeijassa, ei kuitenkaan lennä Libyaan. ´Ei vielä´, sanoo äiti.

Keittiön sielu on Nikos,  Maria hoitaa salin.  Nikos on tarkka, keittiö on moitteettoman puhdas, kaikki hienossa ojennuksessa. Myös tavarahankinnoissa Nikos on huolellinen, paikallista ja mieluiten vielä omaa, kuten öljy.  Villivihanneksia on tarjolla silloin kun niiden aika on, kesällä niitä ei tarjota kun niitä ei ole.  Kesällä on kaikki kesyä, puutarhoissa kasvanutta.  Rautainen ammattitaito yhdistyy täällä hyviin raaka-aineisiin, laatuun, puhtauteen, perinteiden kunnioitukseen ja vaatimattomuuteen. Tällaisista aineista syntyy elämyksiä.

Monet vuosikerrat suomalaisia matkailijoita ovat Nikon ja Marian luona oppineet syömään etanoita.  Ne kerätään itse kevään aikana, jotta varmasti ovat puhtaita.  Etanoita burburistús, etanoita hapanvehnän kanssa, etanoita vihannesten kanssa….!  Nikon tekemä stifádo on yksi saaren parhaimpia, dolmádesten (viininlehtikääryleet) lehdet kerätään omista viinitarhoista, niiden aika on ihan kohta, vuohi punaisessa kastikkeessa (katsíka kokkinistó) on yksi talon klassikkoja samoin kuin perinne valmistaa paastoruokia Megali Evdomadan aikaan, so. palmusunnuntaista alkavan viimeisen paastoviikon aikana. ´Kiirastorstaina ja pitkäperjantaina meillä on talo täynnä paastoruokailijoita´, nauraa Maria, ´pöytää saa jonottaa!` Mikä on se suurin ero ei-paastoruokiin?  Ei selkärankaista eläinkuntaa eikä öljyä.  Siis kevyttä kasvisruokaa, piirakoita, etanoita ja mereneläviä!

Kreetan Maku-kuva / Kastelli

Maria ja Nikos pyörittävät Irida-tavernaa Kastellissa

Geráki

Geraki

 

-haukkojen kylä

Tulimme Gerákin ( suom. Jeráki) kylään ihan vain nimen takia. Saarella on useita vuoristokyliä, joiden nimissä toistuu tuo sana. Olin aina kääntänyt nimen geráki tarkoittamaan haukkaa, kunnes vasta nyt ymmärsin, että Kreetan geráki onkin Aquila Chrisaetos, joka kääntyy suomeksi maakotka!  Siis niitä maakotkia on täällä vieläkin?

Haukanmetsästys on englanniksi falconry ja silloin pyydystävä lintu on falcon, naarashaukka tai naaraskotka. Myös Buteo buteo voidaan kouluttaa metsästämään, mutta se ei ole geráki.   Että maakotkan voi kouluttaa metsästäjäksi? Tämäpä on jotain uutta.

Juuri pääsiäiseksi 2011 ilmestyneessä lehdessä oli  iso artikkeli Kreetan ´haukanmetsästyksestä´. Gerákin kylässä on keskiajalla pyydetty kotkanpoikia ja toimitettu koulutettaviksi metsästystarkoituksiin. Kouluttajia oli Kreetalla, mutta myös muualla Välimeren alueella. Kotka oli ylväin metsästäjä, se nappaa isoja saaliita, kuten jäniksiä, kettuja, kissoja, lampaita, vuohia, jopa susia ja kauriita! Tästä syystä maakotkaa on pidetty erityisessä arvossa.

Sekä paikalliset venetsialaiset aateliset että Euroopan kuninkaalliset käyttivät metsästäviä kotkia. Espanjan Filip II:n haukkojen hoitaja kävi Kreetan saarella ostoksilla ainakin vuonna 1565 ja useat sulttaanit hankkivat haukkansa Kreetalta. Saarella säilyneissä asiakirjoissa on useita viittauksia kotkiin, mm. perunkirjoituksia, joissa kotkankouluttajalta on jäänyt leskivaimon haltuun 32 maakotkanaarasta! On myös kertomuksia, miten aatelisherrat liikkuivat suurina seuruneina ja kotkat olivat osa mahtavaa näytöstä.

Kreetalla on vieläkin yksi kotkienkouluttaja, joka oliivi-ja viinitarhojaan hoitaessaan ottaa mukaansa myös kotkarouvan, jota kutsuu lempinimellä Beeba, beibi…Oheisista kuvista päätellen suhde on hyvin lämmin…(Alkuperäiset lehtikuvat ovat Nikos Psilaksin).

Haukka/kotkametsästys kukoistaa, metsästystapa on aseeton, mutta myös kaupunkiin sopiva. Koulutetut haukat ja kotkat pitävät kurissa suurkaupunkien pulu-ym. haittalintukantaa!

Me halusimme ajaa Jerákista Nipiditósiin, mutta emme löytäneet kelvollista tietä vaikka sellainen kartassa on. Katselimme  myös usein taivaalle, jospa noita komeita lintuja pyörisi päittemme yläpuolella! Kyllä niitä näkyi pariin kertaan päivän aikana.

Me halusimme ajaa Jerákista Nipiditósiin, mutta emme löytäneet kelvollista tietä vaikka sellainen kartassa on.

 


Näytä Kastelli ja Lasithin reunat suuremmalla kartalla

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
joulukuu 17, 2017, 4:01 am
Verrattain pilvistä
Verrattain pilvistä
14°C
Tuntuma: 11°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 87%
Tuuli: 4 m/s P
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 7:27 am
Aurinko laskee: 5:13 pm
Ennuste joulukuu 18, 2017
Päivällä
Melkein pilvistä, sadekuuroja
Melkein pilvistä, sadekuuroja
17°C
Tuuli: 5 m/s L
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste joulukuu 19, 2017
Päivällä
Melkein pilvistä
Melkein pilvistä
14°C
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 5 m/s