Kylät

Asi Goniá

Kreetan Maku-kuva Agios Gerogioksen panijiristä

Paimen lampaineen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asi Goniáan kannattaa mennä erityisesti 23. huhtikuuta. Silloin siellä vietetään suurta kansanjuhlaa, jossa viinin sijasta virtaa lämmin maito..

 

Pyhää Yrjöä tapaamassa

Asi Gonian kylän Pyhä Yrjö, Agios Georgios, Ajios Jorjíos, kuten nimi lausutaan, on jo keskiajalla osoittautunut päteväksi lampaiden ja vuohien suojelijaksi. Huhtikuun 23. on Yrjön päivä. Silloin koko Asi Goniá ja puoli Kreetaa juhlii. Kylän lampaat tuodaan kirkolle lypsettäväksi ja siunattavaksi. Tapa on keskiajalta ja nykyisin tapahtumaa seuraavat jo TV-kameratkin.

Jokainen Jorgos, Jorjulla, Jorjía, Jorgína ja Gína (muistinkohan kaikki versiot?) viettävät nimipäiväänsä. Jos sen nimistä ei ole perheessä omasta takaa, on sen niminen taatusti suvussa ja ellei ole suvussa, ainakin kaveripiirissä on, tai sitten naapurina. Niissä kylissä, joissa Pyhän Jorgoksen kappeli on merkittävä, on tämä päivä vielä arkivapaakin. Kun nimipäiville mennään, viedään mukana suklaata tai kakkua tai konjakkia tai viskiä tai muuta sellaista, jota voidaan tarjota vieraille muitta mutkitta. Tietenkin syödään, täällä ei kylään mennessä tarjota kahvia vaan ateria. Aina.

Me lähdimme liikkeelle aikaisin, Asi Goniaan on matkaa ja siellä on hyvä olla jo reilusti ennen kymmentä jos haluaa edes joltiseenkin helpon parkkipaikan. Jo kaukana kylän alapuolella poliisipartiot olivat ohjaamassa liikennettä. Väkeä saapui busseillakin kauempaa, me olimme jäädä jalkoihin. Poliisi viittoili meidät kapealle takakautta kylään nousevalle tielle, jonka päässä oli isohko aukea. Lisää virkaväkeä oli neuvomassa meille parkkipaikkaa. Ihmettelin hiukan kuinka kauas itse tapahtumasta päädyimme, mutta jo parkkipaikalle kuuluivat kirkonmenojen äänet. Kapeilla kujilla tuoksui lammas kattilassa… ihan kuin olisi artisokan pohjien kera muhimassa. Juhlavalmisteluja.

Kreetan Maku-kuva Asi Gonian kylän pyhimysjuhlasta

Kyläaukio täyttyy kymmenistä suurista lammaslaumoista, jotka ovat menoss lypsylle Pyhän Gerorgioksen kirkolle

Keskusaukion kahvilat olivat mustanaan juhlaväkeä. Vieläkin juhlaan pukeudutaan arvokkaasti, kirkkoon mennään virallisesti pukeutuneina, jakkupuku, tummat sukat, mustat kengät, vanhoilla naisilla mustat vaatteet, miehillä mustat paidat ja viiksetkin kun Sfakiassa ollaan, mustat saappaat, joillakin vanhemmilla saapashousutkin, nuoremmilla vain mustat suorat housut ja kengät tai sitten ihan puku. Nuoremmat paimenet taas ovat pukeutuneet hyvin sotilaallisesti, maihinnousuvaatteet ovat olleet heidän muotiaan jo vuosikymmenen. Monella vanhalla papalla oli kävelyä avittamassa paimensauva käyrine päineen. Nuoremmat miehet odottivat laumojensa kanssa vuoroaan. Keskusaukion muistomerkkien edessä oleva tasanne oli täynnä määkiviä ja sontivia lampaita. Niiden edessä seisoivat paimenet ringissä sauvojensa kanssa ja pitivät laumaa aloillaan. Kauempana kujalla näkyi toinen lauma ja paimenet sen edessä vartiossa. Sen takana kolmas ja neljäs…

Aukiolta laumat siirtyivät kujaan, jossa oli korkeat kiviaidat reunuksina ja muutama sulkuportti peräjälkeen. Viimeisellä portilla neljä miestä oli kumartuneena suurten kuparisten maitoastioiden ylle. He päästivät lampaan kerrallaan jalkojensa väliin, puristivat sen polvillaan paikalleen, kumartuivat ja etsivät utareen ja lypsivät lampaan siinä samantien. Ei siihen kulunut kuin hetki. Valkoinen vaahto suihkusi perinteisiin tinattuihin kupariastioihin vauhdilla. Kun astia täyttyi, kantoi hikinen paimen sen suureen sammioon läheisen suuren puun varjoon. Lypsetyt lampaat kirmasivat suurelle juhlaliputuksin koristellulle aukiolle kirkon kupeeseen. Kun paimenet olivat laumansa lypsäneet, saapui hengellinen paimen, isä Vasilios siunaamaan laumaa, paimenia ja perhettä, jolle lauma kuuluu. Istuin näköalapaikalla aukion reunalla parin kylänmiehen kanssa. Joannis Petrákis ja Titos Jeorjulákis ovat molemmat olleet paimenia. – Noita laumoja on tässä lypsetty jo koko aamu ja vielä niitä riittää muutamaksi tunniksi, sanoo Joannis. –Tässä kylässä on noin 20 000 elikkoa (ozá, kuten kreetalainen sanoo, ei zóa kuten kreikkalainen). ´Elikko´ on oma käännökseni, sitä sanaa äitinikin käytti lehmistään, välillä niin rakkaista, väliin kiusankappaleista. -Tänne tulee lypsylle varmaan noin 3000-4000, arvelee Titos. Minulla on sellainen olo, ettei koko Suomenmaassa ole 20 000 lammasta ja vuohta….– Ei kaikkia voi tuoda, ovat niin kaukana ja korkealla, osa on lypsettävä jo aiemmin, eikä niitä joilla on ihan pieniä karitsoita voi tuoda – se maito menee karitsoille; eikä kaikkia vuohia suinkaan tuoda, vain osa niistä, ne joilla on maitoa. –Sitä saadaan puolesta litrasta litraan kullakin lypsykerralla. Puolitoista litraa elikkoa kohden päivässä on jo hyvä määrä, sanoo entinen paimen. –Eikä se elikko tuota kuin 4-5 kuukautta, ensin maidosta menee parikin kuukautta karitsalle tai vuonalle, sitten vasta kun ne on vieroitettu, alkaa tuotanto. Nämä poikivat aika lailla eri aikaan, elokuulta kevääseen. Riittää siinä puuhaa niille noin kolmellekymmenelle perheelle, jotka tässä kylässä näistä elantonsa saavat. Kun laumassa on useita satoja eläimiä, vaikka ei kaikilla ole, joillakin vaan, niin siinä tarvitaan aika monta miestä, jotta saadaan se iso lauma hoidettua. Aidat pitää pitää kunnossa täällä alempana, lypsää pitää kaksi kertaa päivässä, maitoa ja rehua pitää kuljettaa, vedensaanti turvata, poikimista seurata, pitää erotella eri ikäiset ja sukupuoletkin eri laumoihin, urokset erillään. Kyllä se vaatii osaamista ja jaksamista, ei siinä pelkkään paimenkeppiin nojata, hän puhkuu ylpeyttä äänessään.

Barba Titos lisää, että nyt juuri on laidunkausi vaihtumassa. Tähän asti laumoja on pidetty lähellä kylää, nyt lähdetään vuorille kun pappi on ne siunannut, kuuma kausi on alkamassa. Muutaman viikon päästä elikoilta parturoidaan turkit, nyt jo toisilla on perä ajeltuna, jotta oli helpompi lypsää….Joannis muistuttaa että ennen paimenet kulkivat jalan vuorille ja takaisin. – Silloin meidän oli tehtävä kaikki juustotkin siellä. Ja ne tuotiin alas muutama kerrallaan myyntiin aasin selässä, ei niitä muuten pystynyt kuljettamaan. Nyt meillä on tässä kylässä muutama juustola, jotka ostavat muilta maitoa ja tekevät monenlaista juustoa. Mutta varmaan tämäkin ala tästä kutistuu kun rehu on kovin kallista – sitä pitää kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi ostaa- , maito myydän alhaisella hinnalla, lihasta ei oikein saa omiaan pois eikä juustoistakaan. Ei tämä enää ole kannattavaa kuin ennen, hän sanoo surua äänessään. –No, te varmaan ajattelette, että saavathan ne laumat pienetä, täällä joidenkin mielestä ylilaidunnetaan, mutta kyllä nämä nuoret karjanhoitajat jo tietävät paljonko elukoita voi streemalla (10 x100 m) olla ja alkavat jo olla aika vastuuntuntoisia, lisää Joannis.

Juustojen laatu on viime vuosina kohonnut huimasti, täällä ei halpoja maitojauheesta tehtyjä kevytjuustoja lainkaan tunneta, juuston pitää olla juustoa ilman lisäaineita, silloin se kelpaa kreetalaisille asiakkaille, jotka kuluttavat lähes kaiken saarella valmistetun juuston. He maksavat mielellään muutaman euron kilolta lisää siitä, että juusto on paikallista ja pienestä meijeristä ja voimakkaan makuista kuin että se on halpaa ja mautonta voileipäjuustoa, jollaiseksi eurooppalaisia halpatuontijuustoja nimitetään. Eihän täällä sitäpaitsi syödä voileipiä, vain sämpylöiden ja toustien väliin tarvitaan siivutettua keltaista juustoa. Nekin ovat matkailun mukanaan tuomaa kyseenalaista uutta ruokakulttuuria.

Siirryn alemmas kirkon pihalle. Isä Vasilios päästää minut aitojen sisäpuolelle kuvaamaan lypsyä ja osoittaen maitotankkia vahtivia nuoria sanoo: – Katsos nyt, näin komeata satoa meidän vuoremme tuottavat, eikö ole kaunista! Hän ei puhunut maitotankista. Jorgos Papadonikolakis ja Despina Psihoudáki ovat pukeutuneet kansallispukuihin ja täyttävät muovipulloja maidolla. – Kun tämän perheen lampaat on lypsetty, jaamme me maidon noille palvelukseen osallistujille. Onnittelen Jorgosta päivän johdosta ja pyydän ujoa Despinaa väläyttämään minulle yhtä kauniin hymyn kuin isä Vasiliokselle. – Laita mulle kuva, sä löydät mut feisbuukista nimellä Despina Psi!, hän huikkaa! Paimenkylän nuori väki on oppinut samat kommervenkit kuin muuallakin.

Alaxandos Kukákis ja Vasilis Zumbulákis hämmentävät maitoa kirkon pihalla. Kaasukeitin kuumentaa isoa kattilaa, jota miehet sekoittavat melalla. Tämä maito jaetaan mukeihin. Tänään ei ole ehtollista, täällä saa viinin sijasta lämmintä maitoa ja artosta, pyhää leipää. Maria Kontojanni on saapunut Haniasta saakka. – Tulin pyytämään Pyhältä Yrjänältä apua tähän maamme tilanteeseen, hän sanoo ja silmät tulvahtavat täyteen kyyneliä. –Meidän maamme on kovin sairas, jospa Pyhä Yrjänä auttaisi. Ensin pyydän apua tälle maalle ja sen hallitukselle, sitten niille kaikille, joilla on vaikeaa ja sitten vasta perheelleni ja itselleni. Niin on asiat nyt, hän sanoo ja nielee liikutustaan.

Liturgia päättyy mutta lypsy jatkuu. Isä Vasilios sanoo nousseensa aamuneljältä. Kuudelta illalla lopetellaan. Kuuma aurinko patistaa meitä juomapaikoille. Kahviloissa on väkeä, mutta tavernat harmittelevat että väkeä tuli aika vähän tänä vuonna. Kriisi näkyy, bensa on kallista, kahvilaan mennään mutta tavernaan ei enää niin usein kuin ennen. – Niin, ja tänä vuonna tämä juhla sattui maanantaille, kuulen jonkun toteavan, ihmiset ovat töissä.

Mukaan saatu maitopullo kulkee kuumassa autossa koko päivän, vasta illalla se pääsee jääkaappiin. Seuraavana päivänä se jo haisee, ei siitä enää ole kahvimaidoksi. Kaadan sen viilinlopun päälle, jospa se sentään viiliytyisi. En ole koskaan ennen tehnyt viiliä lampaanmaidosta.
Hyvää viiliä tuli, iso punkallinen!

Kreetan Maku-kuva Asi Goniasta

Lampaankellot ovat painavia


Näytä Reitti 9 suuremmalla kartalla

Jorjúpolis (Georgioúpolis)

1-IMG_2999

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miksi Jorjúpoliin?

Suolaisen ja makean takia. Suolainen merivesi ja alkupää  kahdeksan kilometriä pitkälle hiekkarannalle. Sen poikki valuu mereen lyhyt makeaa jääkylmää vettä tuova joki sekä maan alta esiin purskahtava joki noin puolen kilometrin päässä kylästä Rethimnonin suuntaan. Upeat rannat ja illan valo. Kappeli veden päällä. 

 

Ympäristöoppia ja historiaa:

Kylän kankeasti kirjoitettava nimi Georgioúpolis  on englantilaisen ääntämistavan mukainen kirjoitusasu. Se voidaan myös transkriboida suomalaiseen äänneasuun, jolloin nimeksi tulee  helpommin suuhun sopiva Jorjúpoli. Pano vokaalin päällä pidentää tavua, siis Jorpoli….

Tämä rannalla sijaitseva pieni mutta vilkkaasti kasvava kylä on uusi asuinpaikkana, Kreetallahan useimmat kylät voivat kehua ellei tuhansien vuosien katkeamattomalla asutuksella niin ainakin satoja vuosia vanhoilla asuinpaikoilla. Osa Valkoisten vuorten, Lefká Ori,  vesiä laskee mereen täällä. Sisämaassa olevan Vrissesin kylän keskustassa kolme vuorilta virtaavaa pikkujokea yhdistävät voimansa ja virtaavat Georgiupolissa mereen. Niihin yhtyy vielä aivan kylän ulkopuolella maanalainen joki, joka purkautuu nykyisen päätien alta.

Pitkin rannikkoa Rethymnonin (suom. Rethimnon) suuntaan on samanlaisia, ruokoa kasvavia märkiä alueita, joissa vuoriston makeat vedet sekoittuvat suolaiseen veteen. Kreetalla tällaista biotooppia kutsutaan nimellä almirós tai armirós (suolainen vesi). Lahden nimi onkin Armirós. Jokilaakso kylän takana oli ennen soinen ja märkä, se tarkoitti myös hyttysiä ja malariahyttysiä, jotka pitivät huolen siitä, että asuminen oli täällä ikävää. Joen suussa ollutta kyläpahasta kutsuttiin myös nimellä Armirúpoli tai jopa Haniá tu Armirú, mikä tarkoittaa Armirón kestikievaria/majataloa/karavaaniseraljia.

Pohjoispuolen kukkulalla on ollut muinaisen Lappan kaupunkivaltion vastinpari Amfimalla (viimeisinä vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua Kreeta oli jakautunut keskenään taisteleviin kaupunkivaltioihin, joilla useimmiten oli siivu saaresta, linnoitus/satama/vartiopaikka sekä etelä- että pohjoisrannikolla, itse pääpaikka oli suojassa sisämaassa), mikä tarkoittaa vuorten ympäröimää asuinpaikkaa.  Venetsialaiset rakensivat sen läheisyyteen oman linnoituksensa, Castrum dell´Armiron, jonka kreetalaiset valloittivat v. 1262.  Se tuhoutui vasta turkkilaisaikaisessa kansannousussa v. 1821.

Kun Kreeta sitten vapautui turkkilaisvallasta, päätettiin kylälle antaa komeammalta kalskahtava nimi Georgioupoli, Yrjönkaupunki.  Kreikan kuningas Georgios (1863-1913) hallitsi myös lyhyen aikaa Kreetaa turkkilaiskauden päätyttä vuodesta 1898.  Uusi aikakausi synnytti toivon paremmasta. Kuningas määräsi, että saaren soisille alueille oli istutettava eukalyptuspuita, kuumepuita. Niiden tiedettiin haihduttavan niin paljon vettä, että soiset rannat kuivuvat ja malariasta päästään eroon. Näitä valtavia eukalyptuksia on Georgioupolissa kaikkialla. Erityisen komea on kylästä länteen Vrissesin suuntaan vievä tienvarsi. Suuret puut antavat kesälläkin varjoa, kylän kujilla ei ole läkähdyttävää helteisimpinäkään päivinä.

Nykyisin

Georgioupolilla on hyvä sijainti. Haniaan (43 km) pääsee bussilla päätien varresta noin kerran tunnissa, samoin Rethymnoniin (22 km).  Kylää suojaa pohjoisessa Drapanonniemi, jonka suojassa on jokivarsi pienine satamineen ja sen molemmin puolin hiekkarannat. Kylässä on muutama ammattikalastaja. Heidän veneensä ovat jokisatamassa, josta aamulla tuotava saalis päätyy nopeasti alueen tavernoihin ja koteihin.

Itse kylä on viehättävä muutaman korttelin yhteisö, joka vierestä kulkevan liikenteen vuoksi on hereillä talvellakin. Hallinnollisesti se kuuluu v. 2011 alusta Apokoronasin suurkuntaan, jonka pääpaikka on Vrisses. Löydät kylästä muutaman ruokakaupan, kirjakaupan, matkamuistoliikkeitä, pesulan, tavernoita, taksiaseman, bussipysäkin päätien varresta, leipomon jne. Hotelleja on joka lähtöön, pienistä huoneita vuokraavista ”rooms to let” -yksiköistä korketasoisiin saakka.

Kesällä kylä avautuu merelle. Aallonmurtajalla on merenkulkijoiden suojelupyhimyksen Pyhän Nikolaoksen kappeli. Se on suosittu kävelykohde varsinkin iltaisin. Siihen liittyy tarinoita vetten päällä kulkevista pyhimyksistä. Jokaisella kyläläisellä on hieman erilainen tarina, joten kysele niitä kun olet tekemisissä kyläläisten kanssa. Rantakatu kasvaa joka vuosi. Hiekkaranta  on kapea, mutta aurinkotuolit helpottavat rannalla olemista ja muita palveluja saa yllin kyllin rannan tavernoista ja kahviloista. Iltaisin täällä voi istua ja nauttia auringon viipyvästä kajosta ja seurata miten valot syttyvät rannikolla. Voit myös kiivetä korkeimpien rantahotellien kattobaariin ihailemaan illan kajoa.

Kylän aukio on toinen keskus. Läpiajo ei enää ole mahdollista ilta-aikaan ja rauhallinen aukio on nyt entistä miellyttävämpi. Aukiolla on tavernoita, pankki, taksi, kioski ym., mutta istumaan, olemaan ja elämänmenoa seuraamaan houkuttelevat kahviloiden mukavat istuimet. Talvella keskusaukio ja satama kokoaa toiminnan, ranta on silloin hiljainen.

Ympäristössä on pieniä kyliä, kuten esim. Vamosiin johtavan tien varrella olevat kylät, joista osasta on hieno näköala alas lahdelle. Parhaimmilla paikoilla on jo tarjolla ruokaa, kahvia ja näköalaa.

Jos menet kylästä sisämaahan Vrissesin suuntaan,  tulet kulkeneeksi noin kilometrin mittaisen eukalyptuspuiden alle jäävän lehtiholvin  varjossa.  Siinä missä kuja päättyy, on silta ja sen juurella maanalaisen joen purkautumispaikka. Käy ihmettelemässä. Vesi virtaa aivan rannan kivien alta, sillan alta, mutta eroosiosta ei ole merkkiäkään!  Jokivarren biotooppi on lintujen ja vesieläinten ilo.  Jos otat allesi veneen tai polkuveneen kylän keskustan rannoilta, pääset jokea pitkin  juuri ja juuri maanalaisen virran purkautumispaikalle. Kylmää vettä pursuaa myös hiekkarannoilla, väliin merivesi on todella viileää varsinkin silloin, kun tuulet työntävät mereen purkautuvan jääkylmän veden uimarannalle.

Rannat

Sataman pohjoispuolella on pieni paksuhiekkainen ranta, jonne ei pääse kylästä kävellen rantaa pitkin. Sinne pitää mennä sillan yli, sitten vasta rantaan. Kreetalaiset tulevat tälle rannalle vasta keskikesällä. Miksi? No, kun merivirrat työntävät joen jääkylmät vedet useimmiten tälle rannalle.  Helteillä se on mukavaa, mutta alkukesällä ja loppusyksyllä vesi tuntuu kummallaisen kerrokselliselta, on kuumia raitoja ja kylmiä vanoja…Rannalla on olkikattoinen baari. Paras hetki tällä rannalla on aamulla ennen matkailijoiden tuloa.

Aivan kylän keskustassa, jossa ranta on kapeimmillaan, on Corissia-hotellien puutarha, jossa on uima-altaita sekä isoille että pienille, kahviloita, ravintola ym. rentoon lomailuun liittyvää, iltaohjelmaa ja viihtyisä ympäristö.

Georgioupolista alkaa noin upea, saaren pisin, noin yhdeksän kilometrin pituinen itään Rethymnonin suuntaan ulottuva hiekkaranta. Rannalla on useita rantabaareja, joissa on aurinkotuoleja ja varjoja sekä kahvila/taverna/baari.  Hyvässä lykyssä myös toimiva vessa, osassa jopa nurmikkoa pallopeleille, lasten leikkipiha, hyvät parkkipaikat ja autoille katokset! Voit etsiä itsellesi sopivimman vaikka kävelemällä vesirajaa aina Kavrosin hotellikylään saakka tai rannan toiseen päähän! Saat jalkapohjat puhtaiksi kovettumista ja kipeät pohkeet.

Rannan poikki virtaa kolme vuorten kylmää vettä tuovaa jokea. Rannan suuntaisesti kulkee myös saaren päätie. Kun se 60-70-luvulla rakennettiin, suunniteltiin se varmuuden vuoksi kulkemaan niin kaukana rannasta, että se ei rannan mahdollista tulevaa matkailukäyttöä uhkaisi.  Pieneksipä silloin saaren tulevat matkailijamäärät arvioitiin.  Tien ja rannan välinen muutama sata metri on paikoin jo hyvin tiiviisti rakennettu. Uusi kauempaa rannan kiertävä ohitustie on suunniteilla Vrissesistä Episkopin kautta Rethymnoniin.

Kournas-järvi (suom. Kurnas)) sijaitsee Georgioupolin takana vuorten juurella. Sinne pääsee päivittäin vaikkapa minijunaretkillä. Sielläkin on ranta ja makeaa vettä.

Kiinnostuitko? 2015 kylään tekee matkoja Apollo.


Näytä Sfakian ympäri suuremmalla kartalla

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
lokakuu 22, 2017, 5:33 am
Verrattain pilvistä
Verrattain pilvistä
18°C
Tuntuma: 17°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 82%
Tuuli: 3 m/s L
Puuskissa: 3 m/s
Aurinko nousee: 7:36 am
Aurinko laskee: 6:40 pm
Ennuste lokakuu 23, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
25°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 5 m/s
Ennuste lokakuu 24, 2017
Päivällä
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
21°C
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 8 m/s