Rannat

Agia Fotiní

1-IMG_3713

Kun etsit kadonnutta Kreetaa ja 60-lukua…

Agia Fotinín tai lyhennettynä Agia Fotián ranta ja hotelli ovat monen kokeneen Kreetan-kävijän huolellisesti varjelema salaisuus.  Todellinen helmi. Hotellissa on neljä huonetta, kaikki pieniä ja vaatimattomia. Oma suihku ja WC. Siniset parvekkeenovet, kivilattia, pieni kapea parveke meren yllä, rannaton Libyanmeri alapuolella. Huoneet ovat kahden hengen, yhteen mahtuu kolmas. Viiskymppiä yö kahdelta, hinnassa on jo aamiainen.

Päästäkseen Agia Fotiniin kannattaa nähdä vähän vaivaa. Se on huonon tien päässä, noin 50 km  Rethimnonista etelään aivan rannattoman Libyanmeren partaalla. Se  ei ole kylä.  Se on vanha satama. Enää se ei ole edes satama. Siellä on asfalttitien päässä kaksi taloa, toisessa on taverna ja hotelli, toisessa asuu sukulaispoika. Hänen talonsa takapihalla on pieni Agia Fotinin kappeli. Sitten on ranta. Ja meri. Taverna on hotelliasukkaiden olohuoneena. Muutamia kirjoja on hyllyssä, hyvää ja edullista ruokaa on  tarjolla riittämiin, tuoretta kalaa saadaan merestä. Tänne tullaan lepäämään. Stressin voi unohtaa. Isäntäväki suosittelee alkajaisiksi 3-4 yön rupeamaa, toisella kerralla uskaltaa olla stressittä jo kokonaisen viikon…

Agia Fotini tai tuttavallisemmin Agia Fotiá on pieni ranta Libyanmeren rannalla eteläisellä Kreetalla. Sinne on Rethymnonista runsaat 50 km.  Ensimmäiset kolmekymmentä hieman ohi Spilin kylän menevät nopeasti. Sitten siirrytään pienille yhä kapeneville teille, vauhti putoaa, risteyksiä on monia ja karttaa on hyvä tutkia moneen kertaan. Siderontasvuoren huipulla olevat tuulimyllyt toimivat oivana paikallaan pysyvänä vertailukohtana. Tie kiertää lännen kautta pohjoisesta niiden eteläpuolelle.  Vuori on vihreää kiveä, siinä on paikallisten mukaan runsaasti kuparia ja rikkiä.  Kun olet päässyt Keramesin kylään, voit jo huokaista, oikealla tiellä olet ja enää on lyhyt matka!  Alas, alas kohti merta, joka sinisenä houkuttaa. Ylhäältä näkee merellä Gavdosin ja Gavdopulan saaret horisontissa, lähempänä näkyvät kaksi Paksimadisaarta.  Joka toisesta mutkasta näkee itäänpäin aina Agios Pavlosin nimelle ja väliin senkin taakse ihan Mattalan rannikolle. Triopetran kolme kiveä meressä  iskostuvat jo verkkokalvolle. Lännempänä korkealta  näkyy ensin ihan Prevelin lahdelle asti, mutta mitä alemmas mennään sitä lyhyemmäksi näkökenttä länteen supistuu.

Alhaalla tie päättyy äkisiti. Kannattaa kääntää auto heti tullessa jos vain jotenkin mahtuu ja parkkeerata se tien sivuun. Ensin alhaalla näkyy sementtinen satamalaituri, sitten tummia järkäleitä meressä, sitten ranta ja rannan toisessa päässä hotelli pienellä tasanteella järkäleiden suojassa. Ranta on pieni, mutta kaunis.

Täällä on joskus ollut Kleandroun satama. Keramesin ja muiden yläkylien asukkaat keräsivät kesällä johanneksenleipäpuun, harupian,  palot. Täällä selvityäkseen oli  käytettävä kaikki mitä maa kasvattaa. Oliivit näyttävät kärsiviltä, mutta johanneksenleipäpuut viihtyvät. Palot pakattiin säkkeihin ja kuormattiin aasien selkään ja tuotiin alas satamaan, jossa oli varasto. Kun laiva tuli,  laitettiin paikalleen puiset sillat, joita pitkin tavara kuljettiin olkapäillä laivaan.  Laivat purjehtivat manner-Kreikkaan ja jopa Italiaan asti.  Kun asfaltti tuli, lastattiin säkit autoihin ja noustiin vuorta ylös toiselle puolelle.

Nykyisten omistajien vanhemmat perustivat satamaan pienen kahvilan joskus 60-luvulla tarjoten rakia, kahvia ja vissinádaa, paikallista kirsikkamehua.  Turistit ja kreikkalaiset löysivät hiljaisen rannan ja niin omistajat alkoivat aamuisin lastata aasinsa selkään Keramesissa Evgenian kotonaan valmistamia ruokia ja muita tarpeita ja laskeutuivat työpaikalleen rantakahvilaan.  Juomat jäähdytettiin pienessä purossa tai meressä, jossa ei ole virtauksia.  Juomavesi otettiin purosta. Tänäänkin siellä vallitsee sama yksinkertaisuus. merestä saadaan kalaa, serkkupoika kalastaa, puutarhasta otetaan salaattitarpeita, muut ostetaan läheltä. Juomatukku kärrää kottikärryillä tavernaan oluet,  retsinat ja virvokkeet. Tulenpalavat pelargoniat reunustavat kallionkylkeä, tavernan varjossa jokunen hollantilainen ja ranskalainen turisti lukee kirjaansa, rannan lepotuoleissa on muutama lisää.  Vicki ja Stavros haluavat pitää paikan sellaisena kuin se on ollut. –Emme me saa laajentaa, tuossa takana rinteessä on jotain vanhaa, arkeologit ovat sen rauhoittaneet. Näiltä rinteiltä löytyy kun maata hiukan kaapii, vanhaa keramiikkaa. Siitä tuo yläkyläkin on nimensä saanut.  Jossain täällä on sijainnut muinainen kylä.  Kun tuonne poluille lähtee, voi huomata kaikkialla asumisen jälkiä varsinkin jos omaa koulutetun silmän, sanoo Vicki, australiankreikkalainen, joka toimii talvisin englannin maikkana Rethymnonissa. – Keväisin ja syksyisin meillä käy vaeltajia. Tulevat Prevelistä tänne, ei siihen mene kuin puolitoista tuntia, jotkut yöpyvät. Tästä voi jatkaa Agios Pavlosiin rantaa pitkin. Sitten täällä voi snorklata, siihen meri on oikein sopiva.

Olemme juuri saaneet kokea snorklaamisen riemuja, rantahiekalla vieressämme loikoillut mies oli juuri tuonut elävän käsin pyytämänsä pienen kahdeksanlonkeroisen nähtäväksemme. –  Jotkut sukeltelevat tuolla kivien takana, sanoo Vicki, sielläkin meressä on vanhan rakennelman pohjaa. Ennenaikaan täällä on siis asuttu alhaalla, mutta merirosvojen pelossa siirryttiin  ylemmäs ja alhaalla oli vain varastot.

Minulla oli matkaseurana 4-vuotias, jolle tekemistä riitti. Rannan järkäleiden välistä löytyi Tuutikki-luola, jonka läpi uimme, perustimme muumileirin pienelle järkäleiden välissä olleelle rantakaistaleelle, puron patoaminen vei paljon aikaa, samoin rantaämpärin uittaminen purossa. Kotimatkan nuorimies nukkui, olihan vatsassa kalmaria ja tsatsikia ja kukuvaijaa. Täydellinen päivä! Ja meri oli rasvatyyni horisonttiin asti. –Tällaista täällä on, huokaa Stavros, aina sesongin alussa ja lopussa. Keskikesällä puhaltaa meltemi, mutta se on vasta elokuussa kovimmillaan. Perheen koira Roosa, itse lempeys, vahtii tavernaan pääsyä maaten kahdella tuolilla…

Etelän rannat


Näytä Etelän uimarannat suuremmalla kartalla
Etelärannikon uimarannat Agios Pavloksesta Plakiakseen

Miksi näille vaikeapääsyisille rannoille? Siksi, että täältä löytyy vielä rauha. Pitkiä lähes autioita hiekkarantoja kilometrikaupalla, tyhjiä varsinkin alkukesällä ja syksyn tullessa. Aurinkoa ja lämmintä.  Alkukesää kestää pari kuukautta,  keskikesää viisi ja loppukesää taas kaksi kuukautta. Merta sanotaan maapallon sydämeksi, maininkeja sen sydämenlyönneiksi.  Täällä meren liikettä voi kuunnella liikenteen melun häiritsemättä.  Usein meri on hämmästyttävän tyyni, vain hitaat matalat mainingit lyövät verkkaisesti rantaan.  Kivet liikkuvat meren pohjassa. Kaskaat soittavat omaa lauluaan. Aamuisin kuulee lintujen äänet.  Täällä on rauhallista keskikesälläkin.  Paitsi illan suussa heinä-elokuusssa, jolloin ympäristön kylien paikalliset saapuvat uimaan.

Täältä löydät vapaata majoitustilaa aivan varmasti ilman ennakkovarausta, jos et vaadi juuri sitä paikkaa, josta unelmoit. Edullisia rooms to rent sekä pieniä hotelleja ja apartamentoksia on sekä rannoilla että ylempänä kylissä ja niiden laidoilla.  On myös kokonaisia huviloita vuokrattavana.

Taustalla näkyy Agios Pavlosin niemi

Taustalla näkyy Agios Pavlosin niemi

Hinnat ovat edullisia. Viitteellinen hinta alku-ja loppukaudesta on 30-40 € kahden hengen huoneesta, keskellä kesää kysyntä on suurempaa ja hinnat korkeampia. Hankalin kuukausi saada majoitusta varaamatta on heinä-elokuu. Me olimme liikkeellä heinäkuun puolivälissä, emme olleet varanneet ja saimme aivan kelvollisen majoituksen ilmastointeineen kaikkineen.

Päästäksemme Agios Pavlokseen (suom. Ajíos Pavlos) ajoimme Rethimnonista etelään Spiliin, josta Akoumian (suom. Akumiá) kautta Triopetran suuntaan. Akoumian suunnalla on vastikään raivonnut suuri metsäpalo, jossa 36:ssa tunnissa tuhoutui yli 2000 hehtaaria laidunmaita, metsiä ja oliivitarhoja.  Hikisen ajon jälkeen uiminen vilvoittaa.  Agios Pavlosin rantaviiva on pientä ja isompaa irtokiveä noin puolentoista metrin matkalla.  Sen jälkeen on keltainen aivan sileä ja liukas kalkkikivilaatta parin kolmen metrin matkalla, josta jo pääsee uimaan.  Laatan loputtua alkaa syvä. Tämä ei ole lasten ranta. Rannalla on suihkuja ja aurinkotuoleja ja varjoja sekä kahvila. Parkkipaikka on ahdas.

Majoituimme kylännimiseen hotelliin, jossa toimii myös joogakoulu. http://www.agiospavloshotel.gr/ . Söimme illallisen ravintolassa, jossa mustiin pukeutunut mustapartainen jännittynyt ja stressaantunut isäntä tuntui huonosti sopivan odottamaamme ilmapiiriin.  Muuta ruokapaikkaa ei ollut kylässä saati lähellä, joten valinnanvaraa ei ollut. Ruoka oli sinne päin mutta rauhoituimme vähitellen kun saimme eteemme viiniä ja kun ilta pimeni. Olisimme halunneet näköalapaikalle kaiteen viereen tuijottamaan mustaa merta ja rantaa, jossa pari valoa, mutta se annettiin ´naisasiakkaille´.  Keitähän me olimme?  Vanhoja naisia? Hotellin yhteydessä on pieni ruoka-ja vaatekauppa.

Aamulla auringon juuri noustua lähdin kävelylle vastapäisille rantakukkuloille. Siellä oli penkkejä, joissa saattoi seurata auringon ylenemistä, mereltä palaavaa kalastajaa, rannan komeita kivimuodostelmia.  Seetriä kasvaa kallion koloissa ja pääskyjä on kaikkialla.  Niemen takana on pitkä hiekkaranta, jossa oli telttailijoita ja nudisteja. Laskeutuminen rannalle irtohiekkaista rinnettä on raskas ja ylöstulo vielä raskaampi, kuin dyynin reunaa nousisi kymmeniä metrejä.

Agios Pavloksesta pääsee Triopetraan (kolme kiveä) joko jalan tai sitten pieniä hiekkateitä Xilokambosin (suom. Ksilokambos) kautta kiertäen. Triopetrassa on dyynimäisiä muodostelmia jyrkkien rantatörmien alla. Kolme mustaa kiveä niemen nokassa antaa nimen rannoille sen molemmin puolin. Itäinen puoli on autiompi, ei muuta kuin satunnaisia palveluja. Osa rannasta on luonnontilassa.  Ja hyvä niin.  Osassa rantaa kulkee törmään kaivettu tie, osin sementoitu, jota vaaditaan poistettavaksi.  Ks. artikkeli…. Rannalla on myös aivan varmasti luvatta pystytetty ruokorakenteinen kahvila, joka toivottavasti myös saa lähtöpassit tulevan talven aikana. Majoitusta tarjoavat pari pientä hotellia sen sijaan ovat oikealla asialla.  Niiden yhteydessä on myös ruokapalveluja.  Ei liene yllätys, että täälläkin on joogakoulu. http://www.triopetra.com.gr/index.php

Ligresin ranta löytyy pienestä vuorten välisestä taskusta, jossa on myös melkein huomaamaton vuorenkupeesta putoava puro aivan tien vieressä. Tien toiselta puolen se jatkaa putoamistaan mereen. Se voisi olla hyvä suihku jos vesi ei putoaisi niin kovalla voimalla.  Pääset putouksen alle jos uhmaat märkiä liuskekivistä tehtyjä portaita. Ranta on pientä tummaa kiveä, jossa on suhteellisen helppo kävellä. Kivet ovat koko ajan liikkeellä; uidessasi kuulet miten ne soittavat rytmikästä sävelmää.  Ranta syvenee nopeasti ja jos on maininkeja tai myrskyjä, saa varoa, merivirrat ovat voimakkaita.

Rannalla on pari tavernaa. Me söimme takimmaisessa lounaan. Friteerattua gavrosta, sardellin sukuista pikkukalaa, kreikkalainen salaatti, erinomainen munakoisotahna, friteerattuja perunoita… Ruoka oli erinomaista, hinta-laatusuhde erinomainen ja tarjoilu myös.  Jos muuta hyvää syytä ei ole tänne tulla, niin ainkain tarjoilijapoikaa kannattaa tulla katsomaan kauempaakin.  Huoneita ei ollut vapaana, mutta jos olisi ollut, niin hinta oli 35 €/yö. Ei hengeltä vaan huoneelta. Paikka on kreikkalaisen opiskelijanuorison suosikkeja ja muistuttaa 70-luvun hippiajoista. Rannalla näyttää olevan pitkäaikaismajoituksessa useampia telttakuntia.  http://www.ligres.gr/

Ligresistä seuraava ranta on Yalopotamo (suom. jalopotamó). Pieni vuorilta alas ryntäävä puro laskee mereen ja on vienyt tien loppupään mukanaan, niin ettei kunnollista kääntöpaikkaa ole. Auton mahan ja asfaltin väliin jäi sentti, ei ihan pohjakosketusta. Ei palveluja, pari keskeneräistä rakennusta. Tuhruinen.

Seuraava sen sijaan on helmi: Agia Fotini! Me saavuimme tänne varhain aamulla. Hotellissa ei ollut tilaa, kaikki neljä huonetta olivat täynnä. Pieni tummahiekkainen ranta kutsui uimaan, tavernaan johti kapea trallien peittämä rantapolku. Ymmärsimme miksi kun näimme, miten jakeluauto saapui paikalle. Tilattu kuorma lastattiin kottikärryyn, loput olkapäälle ja niin mentiin rannan päästä päähän tavernaan, joka sijaitsi suurten kivien takana jyrkän rinteen alapuolella aivan meren päällä. Menimme perässä. Iso raskastekoinen koira vartioi sisäänkäyntiä silmät ummessa aseteltuna makaamaan kahden tuolin päälle. Rapsutus sai sen avaamaan toisen silmän ja kääntämään kylkeä. Lisää Agia Fótinísta täällä! 

Varjossa istui yksi hotelliasukas lukemassa. Ranskalainen, arvasimme oikein. Ranskalaiset etsiytyvät tällaisiin paikkoihin.  Ja kreikkalaiset. Kylmät oluet ja vähän mezettä oluen viereen, kuten aamupäivisin tapana on. Mezelautanen oli niin runsas ja hyvä, että jäimme jo miettimään milloin pääsisimme tänne pidemmäksi aikaa.

Pääsemmekö rantatietä Preveliin? Pääsee, ihan hyvä tie. Olihan se hyvä soratieksi. Hitaasti ajoimme, ei pöllynyt paljoa, vastaantulijoita pari kappaletta.  Ranta on pientä kiveä, ei palveluja.

Seuraava uimaranta, johon tulimme, ei oikeastaan ollut vielä Prevelin palmuranta, vaan pienen rantakallion siitä erottama itäisempi Helidonirotkon suu, jota kutsutaan Prevelin itäiseksi rannaksi. Kauppa, taverna, paljon varjoistakin parkkitilaa. Ja polku Prevelin palmurannalle kallioiden yli.

Päästäksemme ihna oikeaan Preveliin piti ajaa monta kilometriä varsin huonokuntoista soratietä sisämaan suuntaan niin että pääsimme rotkosta pois. Ylitimme pienen melkein huomaamattoman kivisillan, samaa mallia jollaisia rakennettiin turkkilaisaikaan. Hetken päästä saavuimme toiselle kivisillalle, jonka edustalla oli ankkalampi, viihtyisä taukopaikka sekä tavernoita useammallekin bussilastilliselle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Prevelin palmurannan parkkipaikka on ylhäällä rinteellä. Alas kapuamiseen ja ylöstuloon kannattaa varata aikaa. Muuta hankalaa tässä rannassa ei sitten olekaan. Hyvä hiekkaranta, matala, aurinkovarjoja, tuoleja, palveluita kunhan sinne asti pääsee. Ranta on hyvin suosittu. Palmut paloivat jokunen vuosi sitten, mutta niistä suuri osa on säilyttänyt elinvoimaisuutensa ja ranta alkaa taas kukoistaa. Pieni joki virtaa palmurotkossa ja tyhjentää vetensä hiekkarannan poikki mereen.

Tänne siis pääsee kävellen parkkipaikalta ( noin 30 min alas) tai edelliseltä itäiseltä rannalta polkua pitkin (30 min.). Kolmas ja helpoin tapa on tulla veneellä Plakiaksesta ja palata takaisin.

Rannalla ei ole majoitusta, sillä alue on luonnonsuojelualuetta. 1970-luvulla täällä kuten monessa muussakin paikassa Kreetan etelärannikolla eleli hippiyhdyskuntia. Perinne säilyi aina 1980-luvulle saakka. Asumukset rakennettiin palmunlehvistä.

Ylempänä on Prevelin luostari.

Jatkoimme Lefkoghian ( suom. Lefkoija) kautta Skhinárin rantaan, joka sekin osoittautui helmeksi. Asfalttitie perille saakka, reilusti parkkitilaa, taverna, suihkut. Leveä hiekkaranta, suojainen poukama kovillakin tuulilla. Rantatuoleja, varjoja. Hiekka ruskeaa riisiryyniä, syvenee nopeasti, muttei irtokiviä. Tavernassakin oli aivan kelvollista ruokaa, tosin olimme liikkeellä myöhään ja suurin osa lounasruoista oli jo loppu. Tilasimme biftekia, jauhelihapihvejä, jotka olivat hyvin maukkaita.  Salaatti oli hyvä kuten aina tähän vuodenaikaan, fetaa riittävästi mutta munakoisotahna oli olematonta ja leipä maissijauhojen keltaiseksi värjäämää.

Vielä jaksoimme jatkaa matkaa. Skhinarista poistuessamme Lefkoghian suuntaan ihmettelimme tien vieressä kulkevaa vedenkuljetusjärjestelmää. Leveissä avoimissa sementtiränneissä vesi virtasi ylöspäin! Pysähdyimme tarkastamaan ilmiötä useamman kerran ja siltä se vain näytti. Hmm. Oliskohan jossain ollut pumppuja?

Kävimme Ammoudin rannalla, tämä oli jo toinen ellei kolmas samanniminen tässä kahden päivän retkellä! Eikä ihme, Ammoudi tarkoittaa hiekkarantaa! Tämä Plakiaksen ja Skhinarin väliin jäävä ranta on iso hiekkaranta, jossa näytti olevan epävirallinen camping tamariskien varjossa. Preveliin kulkeva veneyhteys Plakiaksesta pysähtyy täällä. Autoille riittää varjoisia parkkipaikkoja, tavernakin on, mutta muutaman sadan metrin päässä sisämaassa hotellin yhteydessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ammoudaki tarkoittaa pientä hiekkarantaa, poukamaa. Se on Ammoudian ja Damnonin välissä. Meidän autollemme väli Ammoudiasta Ammoudakiin osoittautui liian kuoppiaseksi, jeeppi selviää kyllä. Mutta pääsee sinne Damnonistakin vaivatta. Sieltä rantaa kiemurtava tie on vähemmän kuoppaisempi. Eikä kävelymatkaa Daimnonin perältä ole kuin 300 metriä. Ammoudaki on yksi harvoista Kreetalla olevista nakurannoista. Ei virallisesti, mutta kun suljetaan silmät, niin näin on. Puolet vieraista naukuili. Varjoja, petejä, suihkuja. Hyvin hoidettu ranta. Taverna.

Damnonin rannalla aivan Plakiasin kupeessa onkin sitten jo enemmän elämää. Tien varrella ennen rantaa on useampia tavernoita, niitä on useampia lisää pitkin rantaa. Rannasta toisen puolen vie luksushotelli, jonka alueella saa kyllä käydä muttei käyttää uima-allasta. Hotellin puoli on paremmin organisoitu kuin julkinen puoli, joka sekin on hyvin kelvollinen suihkuineen ja muine palveluineen.

Damnonin ja Plakiaksen väliin jää uskomattoman kaunis Kalypson ranta. Sinne on rakennettu silmiä hivelevän kaunis hotelli pienen kallioiden väliin työntyvän vuonomaisen lahden pohjukkaan. Ranta on vain hotellin asukkaille….

Se on ollut aikoinaan tunnettu merirosvojen piilo, jonne laivat sai näkymättömiin. Katso vaikka http://www.kalypsohotels.com/ . Tämä on myös yhden tarinan mukaan ollut Odysseuksen järjen vieneen Kalypson piilo, jossa hän piti Odysseusta vankinaan ja rakastettunaan seitsemän kokonaista vuotta tuntemattomalla Ogygian saarella…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Plakiasin kylä sijaitsee hiekkarannalla Sen länsipäässä on pieni satama, josta taksiveneet lähtevät. Kello 10.30 Preveilin ja takaisin kello 16,00. Itäpää on suosittu uimaranta.  Hienoa hiekkaa, varjoja, tuoleja, kahviloita ja ravintoloita moneen lähtöön. Tuoretta kalaa luvataan täälläkin kuten melkein jokaisessa etelärannikon pikkukylässä.  Plakiasiin pääsee bussilla Rethymnonista.

Kylä on pieni, kun ensimmäisen kerran kävin täällä 1980-luvun alussa, oli täällä vain muutama rakennus hiekkarannalla. Jos etsit vilkasta yöelämää, baareja, yökerhoja ym. et löydä niitä täältäkään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korakas ja sen takana Rodakinon ranta

Kyselin kylillä mistä nimi Korakas/Korakies oikein tulee. Nimi tarkoittaa varista, mutta ei niitä täällä näy. -Kun mereltä katsoo, niin tuo niemennokka näyttää hyvin tummalta ja muistuttaa variksen päätä. Se on merilläkulkevien antama nimi, täältä haettiin makeaa vettä. Meillä on tuossa pihalla kaivo, tuon oliivipuun lähellä, siitä pursuaa talvella yli ja se virtaa purona mereen, sanoi Nikos, Anna & Nikos tavernan ja hotellin toinen omistaja. Tällä hotellilla ja Kallikratiin Armi tou Kallikrati-tavernalla on läheinen sukulaisuus.

Jos katsot tarkkaan noita Google Earth-satelliittikuvia, huomaat, että jokaisessa kuvassa vuorilta valuva makea vesi näkyy vaaleina raitoina rannikolla.

Korakasiin tulimme yöpymään oikeastaa vain siksi, että saisimme selvitettyä vanhat muistikuvamme tästä paikasta sekä tarkistettua kumpi tiesi paremman tavernan! Lissun suosikki Virgin Mary osoittautui ehdottomasti ykköseksi.  Nikon ja Annan tavernakaan ei ollut huono, mutta isäntäväki on jättänyt keittiön nuoremmille perheenjäsenille. Virgin Maryn takia tänne kannattaa tulla.  Me söimme Zoen valmistaman loistavan illallisen, valvoimme pitkään, nukuimme pitkään, uimme pitkälle ja siirryimme suoraan lounaalle Nikon ja Annan tavernaan.  Molemmilla tavernoilla on myös majoitustilaa.

 

Jos ajat Korakasista ylös kohden Ylä–Rodakinoa aivan Virgin Maryn alapuolelta, tulet laakson perällä pieneen risteykseen, josta pääsee hiekkatietä pitkin pitkälle Rodakinon rannalle. Se on luonnontilassa, kaunis ja rauhallinen.

 

 

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
elokuu 23, 2017, 8:34 pm
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
25°C
Tuntuma: 25°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 69%
Tuuli: 4 m/s I
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 6:49 am
Aurinko laskee: 8:03 pm
Ennuste elokuu 24, 2017
Päivällä
Selkeää
Selkeää
29°C
Tuuli: 4 m/s PPL
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste elokuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
29°C
Tuuli: 5 m/s P
Puuskissa: 6 m/s