Kreetalaiset häät

Kreetan Maku-kuva / kreetalaiset häätia

Kansanpuku se miehellä pitää olla…

Olin saanut kutsun temenialaisiin häihin. Kummipuitteni isäntä Sifis, lammas-ja vuohipaimen,  aikoi naittaa Adellansa, ateenalaisen neitosen. En oikein tiennyt mitä odottaa, tällä saarella tavat ja perinteet vaihtelevat vielä paljon alueelta alueelle. Päätin kysellä Nikolta läntisen Kreetan häätavoista. – Ensin on esihäät, progamos, noin viikkoa ennen. Kun meidän poika vihittiin, emme halunneet kovin suuria häitä, kutsuimme vain noin 800.  Minä ja Lola saimme kutsua parisataa, samoin morsiamen vanhemmat ja morsiuspari.  Loput parisataa kutsui sitten kumbaros. Kumbaros on hääkummi, tai voi niitä olla useampiakin.  Kumpikin nuorista kutsuu omasta tuttavapiiristään joko hyvän ystävän tai tuttavapariskunnan kumbaraksi. Kummeilla on tärkeä rooli, heidän on kutsuttava häihin sellaisia vieraita, jotka ovat ilonpitäjiä ja jotka nostavat tunnelmaa lähtemällä herkästi tanssiin ja lauluun.

Esihäissä meillä oli vain 350 henkeä.  Se on yleensä se intiimein juhla, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joissa ilo on ylimmillään.  Itse häihin sitten kutsutaan kaikki, joiden kanssa ollaan oltu tekemisissä, joiden häissä on oltu, joiden kanssa on oltu samoissa yhdistyksissä ja riennoissa.  Lähikylien kaikki väki kutsutaan ja hieman kauemmista ne joiden kanssa on ollut jotain yhteistä.  Kun me saimme kutsua vain kaksi sataa, oli vaikea rajata ketkä kutsutaan ja keitä ei.  Sitten on vielä jälkihäät, antegamos.  Ne ovat jokunen päivä tai korkeintaan viikko oikeiden jälkeen.  Ne ovat kumbaran kunniaksi ja niihin tulee hänen kavereitaan ja ehkä joku sellainen, joka ei ole aikaisempiin päässyt.  Silloin teurastetaan ne viimeiset kaniskiana tuodut eläimet.  Jatkossa kummit sitten pitävät huolen siitä, että tulevat säännöllisesti kylään ja vetävät nuorenparin mukaan omiin rientoihinsa, jotta heidän sosiaaliseen elämäänsä tulee yhteisiä tapahtumia ja tuttavia.  Näin syntyy vahvoja siteitä.

Kreetan Maku-kuva / Kreetalaiset häät

Sariki-huivi kaulalla…

Lahjaksi viedään fakelakia, kirjekuoria, joissa on rahaa.  Mitä läheisempi sukulainen tai ystävä on, sitä enemmän.  Nyt sellainen sopiva määrä on viitisenkymmentä euroa.  Voidaan myös viedä kultarahoja, liiroja.  Aikanaan ne olivat naisen kansallispuvun rintamuksessa. Tällä pääomalla nuoripari pääsee alkuun, he alkavat järjestää omaa elämäänsä ja heidän tehtävänsä on taas kerätä pääomaa lapsiaan varten.

Sulhasen lähtö

Sifis pyysi puhelimessa meitä olemaan paikalla Temeniassa perheen tavernassa siinä kolmen neljän aikaan iltapäivällä.  – Puoli kuudelta lähdetään autoletkana kirkkoon, hän sanoi.  Häätaloon alkoi kertyä lähiomaisia ja sulhasen kavereita, kylän väkeä.  Sulhasen äidin Vasilikin askel oli kevyt ja hymy herkässä.  Nuorimmainen irtautuu vahemmistaan tänään.  – Eiliseen asti komento oli minulla, siihen asti että saimme kaikki ruoat tehtyä ja pakattua autoihin ja matkaan sinne juhlapaikalle.  Me hankimme kaikki raaka-aineet ja valmistimme ruoat täällä tavernassa.  Kserotiganaa on rullattu yli 2000 kappaletta, piirakoita samoin, kahta laatua.  Tämän päivän ohjelmasta en tiedä, muut hoitavat sen, hän hymyilee helpottuneena.  Prokopis kertoo, että kaniskiana saatiin 45 lammasta, 80 lahdattiin omasta laumasta.  Vuohista en ehtinyt kysyä, sulhasen isää kutsuttiin tervehtimään saapuneita.  Sulhanen lähimpine kavereineen oli yläkerrassa valmistautumassa.  Se oli miesten maailma, sinne eivät naiset nyt saaneet astua.

Kaukaa saapuneet vaihtavat juhlavaatteisiin.  Poikien ja miesten asuna oli alueen komea vuoristolaisen kansanpuku, saapashousut, mustat saappaat ja joko valkoinen tai musta paita.  Hartioilla tai päässä oli taidokkaasti kiedottu sariki, virkattu turkkilaisaikainen pitsihuivi, joko valkoisena tai mustana.  Kun sulhanen laskeutui vieraiden joukkoon oli hänkin pukeutuneena samaan miesten juhlapukuun.  Naisilla ei ollut kansanpukuja vaan avonaisia kesäisiä lyhyitä ja pitkiä juhlapukuja ja huikean korkeita korkoja.  Kreetalaisessa kotikylässäni tasaisella rannikolla ei kansanpukuja ole nähty häissä sitten 70-luvun, mustat paidat miesten juhla-asuna ovat harvinaisia.  Valkoisilla vuorilla ollaan perinteisempiä.  Miehet aloittivat laulun, syvän, rauhalliseen tahtiin etenevän rizitikan, kädet toinen toistensa olalla.  Laulu on hyvästijättö vanhempien kodille, se vieroittaa sulhasen ja ohjaa avioelämään.  Nikos oli kertonut, että ballotiés kuuluvat täällä asiaan, siis kunnialaukaukset.

--- tai päässä

— tai päässä

Idempänä saarella olen kuullut niistä mutta harvoin kuullut niitä. Kaulakkain laulavista yksi postui ketjusta, nouti konekiväärin ja laukoi sarjan Sfakian suuntaan.  Muutamilla muillakin nuorilla miehillä oli ase, jolla paukuteltiin.  Ajattelin jo, että näinköhän tässä on korvat lukossa jos juhlien jokaista isompaa käännettä näin juhlistetaan, mutta ampumiset jäivät tähän.  Olen myös aivan varma, että ateenalaisen morsiamen lähtöä sukunsa saattamana kolimbarilaisesta hotellista kirkkoa kohden ei juhlistettu laukauksilla.

Sain Prokopin ja Vasilikin autooni ja niin lähdimme torvet soiden matkaan kohden Agios Evtihiosin pientä bysanttilaista kirkkoa.  Olin käynyt katsomassa sitä keväällä ja todennut paikan pahasti keskeneräiseksi, mutta nyt oli kirkon aukiolle noussut katos, jossa oli alttari.  Se oli kaunistettu laskeutuvin kankain, kukka-asetelmin ja kynttilöin.  Seitsemän pappia hoiti toimitusta.  Meitä oli paikalla noin kolme- ja puolisataa.  Seremonia oli lyhyehkö ja juhlaväki niin riemukasta, että pappi joutui väliin pyytämään seurakuntaa vakavoitumaan.  Jesajan tanssin aikana morsiuspari kiertää alttarin kolmeen kertaan.  Silloin seurakunta pisti parastaan heittämällä kilottain riisiä hääparin päälle jopa  niin, että he joutuivat suojaamaan silmiään ja kasvojaan raeryöpyltä.

Vihkimisen päätteeksi pari asettui katoksen portaille onniteltaviksi, viereen vanhemmat ja sisaret.  Rivin viimeisenä sukulaismies piteli tarjotinta, johon lahjakirjekuoret laskettiin.  Siitä ne poimittiin nopeasti suureen laukkuun piiloon katseilta.

Juhlapaikalle oli kirkolta matkaa viitisenkymmentä kilometriä.  Ajoime pitkässä letkassa valkoisin nauhoin koristelluin autoin. Jokaisen kylän kohdalla Krisulla takapenkiltä huusi: – Anna torven soida!  Tähänkin kylään on kutsu käynyt!

Hääjuhlassa

Juhlahuoneiston pihalla valaistut suihkulähteet loivat tunnelmaa, parkkipaikka oli jo piukassa ja ihmisiä kulki sisään ja ulos, lapsia juoksenteli ympäriinsä.  Sisään päästyämme nieleskelimme hämmästyksestä.  Valtava hienosti katettu amfiteatterimainen sali jo melko täynnä vieraita.  Seremoniamestari lähestyi ja kysyi kumman seuruetta olemme, sulhasen vai morsiamen.  – Molemmat me tunnemme, mutta ehkäpä kuitenkin sulhasen.  Niin meidät ohjattiin pöytään, johon pian saapui muitakin.  Edessämme olevien pöytien varauskylteissä luki Kumbaros.  Ne pöydät täyttyivät vakavanoloisista arvonsa tuntevista miehistä, joista suurin osa oli pukeutunut kansanpukuun, joillakin oli jopa paimensauva tukena ja lähes kaikilla ainakin mustat paidat.

Alkupalat oli katettu valmiiksi pöytiin.  Munakoisorullia, vihannespiiraita, kalitsunia-piiraita, kukuvaijaa, lammasmakkaroita, graviera-juustoa ja hunajaa sekä runsas salaatti.  – Nämä ovat vasta alkupaloja, sanoin seuralaiselleni, tulossa on ainakin tuhti käristys, keitettyä lammasta sekä sen liemeen keitetty pilahvi.  Kaksi lihakierrosta ei riittänyt, niitä oli viisi.  Viimeisenä paistia uuniperunoiden kera.  Minulla ei vieläkään hyvästä harjoituksesta huolimatta ole sellaista seurusteluvatsaa, jollainen näitä tilaisuuksia varten pitäisi olla.  Jouduin jättämään muutaman kierroksen väliin.  Pilahvi on aina juhlien kruunu ja nytkin sitä tuotiin pöytään valtavat kulholliset. Ruokaa jäi yli valtavat määrät ja siitä puhuimmekin pöytäseurueessa.  – Kun on joku sellainen kuin nyt esimerkiksi tämä Sifis, jolla lihaa on omasta takaa, niin he toimivat niinkuin täällä on tapana ollut.  Ajatellaan, että nyt tarjotaan niin että varmsti riittää, syökää ja juokaa vatsanne täyteen.  Minä muistelin keskiaikaisia pitoja.  Tänään yltäkylläisyys, huomenna voi jo olla nälkä tai kuolema. S yö siis ja juo, sillä huomisesta et tiedä!  Protestanttiseen etiikkaan, nollahävikkiin ja kohtuuteen opetetulla pohjoismaalaisella oli vaikeata nähdä tuhlaus.  Samaa sanoi vieressäni istunut hanialainen rouva, joka kertoi omien tapojensa juontuvan kotimaastaan.  Hän oli syntynyt ja kasvanut New Yorkissa kreikkalaisen isän ja amerikkalaisen äidin tyttärenä eikä heillä tuhlailtu.

Pari viikkoa aiemmin olin kierrellyt ystävättäreni kanssa isossa hotellissa, jossa hän työskenteli.  Siellä järjestetään edelleenkin, vaikka kriisi on menossa, suuria häitä lähes joka viikonloppu. – Tuntuu, että vieläkin on vanhempia, joilla on sukanvarressa pääomia.  Onhan häihin osattu varautua jo jokunen vuosi ja mitä perinteisemmät tavat ovat, sitä pidempään on säästetty.  Noihinkin eilisiin lassithilaisiin häihin toivat kaiken valmiina, täältä oli vaan tila ja tarjoilu.  Kuulin johtajan sanovan, että halvalla meni, kymppi vierasta kohden….

Hääparin saapumista juhlistivat tiskijukan suurelliset fanfaarit.  He nousivat morsiusneitojen saattelemana näyttämölle ja toivottivat kuoharin kera kaikki tervetulleiksi.  Samalla se oli kehotus niille, jotka eivät olleet olleet kirkossa, tulla onnittelemaan hääparia. Pikainen laskutoimituksemme kertoi, että jos kutsuttuja on noin 1600, jos kirkossa oli jo noin 350 onnittelijaa, on tässä kohtaa iltaa vielä noin 1200-1300 vieraan kanssa vatkattava kättä ja vaihdettava poskisuudelmia.  Kun jo luulimme kaikkien onnitelleen, nousivat vielä kumbaroksen vieraat, noin 150 henkeä, ja kävivät onnittelemassa.  Puolilta öin oli kierros vihdoin ohi ja onniteltavat pääsivät hetkeksi hengähtämään omaan pöytäänsä ja nauttimaan nestettä, olihan ulkona +32 asteen pyörryttävä helle.  Linnankin juhlissa vastaanottajat pitävät kättelytauon eikä heidän käsiään vatkata niinkuin tässä eikä varsinkaan muiskauteta molemmille poskille.  Mihin meillä mahtuisi 1600 henkeä istuviin pöytiin?

Tanssittaminen

Morsian Adella oli jo aikoja sitten vaihtanut korkeakorkoiset ballerinoihin ja sitonut pitkät kiharansa poninhännälle, Sifis oli riisunut liivin ja huivin ja avannut jokusen paidannapin.  Edessämme olevista kummipöydistä alkoi puheensorinan yli kohota tuttu rizitika. Kansanpukuiset ja mustapaitaiset miehet siirtyivät seinustalle kaulakkain laulamaan ikiaikaisesti vuorten juurilla laulettua ketjulaulua. Minua ihmetytti miten Sifin kaverit, joista aika moni on paimen, osasivat laulut ulkoa ja miten vapautuneesti he lauloivat ja esiintyivät. Ei nuotteja, ei sanoja, ei laulujohtajaa, ei lauluharjoituksia.  Yksi pöydistä aloitti, toinen vastasi ja seinän vieressä seisoneet kertasivat. Sanoista en saanut selvää, taustameteli on kovaa, kuten aina missä on muutama kreikkalainen koolla.  Tätä seurannut kansantanssiesitys¨oli varmaankin ennemminkin kaukaa Ameriikasta saapuneiden morsiamen vanhempien sukulaisten viihdyttämiseksi kuin kreetalaisten vieraiden.

Adella oli joskus minulle maininnut, että häntä eniten jännittää se, että kaikilla vierailla on lupa tanssittaa häntä.  En minä asiaa ymmärtänyt, enkä sitäkään, kun sekä Vasiliki että Khrisulla takapenkiltä sanoivat, että sitten vasta jalkoja koetellaan kun tanssitetaan morsianta.  Tiedänhän minä että ne tanssit saattavat olla pitkiä ja nopeita ja jalkaliikkeet monimutkaisia,.  Eikä piiristä helpolla poistuta kun siihen on lähtenyt.  Sifis aloitti piirin ja tanssitti vaimoaan, mutta luovutti muutaman kuvion jälkeen vuoron isälleen, joka pisti parastaan.  Isän tilalle tuli Sifin lanko, sitten morsiamen äiti, äidin veli, sedät ja serkut vuorollaan.  Orkesteri soitti villillä poljennolla tahtia iskien ja tunnelma kohosi, liira värjyi ja värisi.  Tanssittajia oli toista sataa.  Ja morsian vain hymyili ja tanssi!  Orkesteri soitti ja soitti, tauotta.  Jokainen tanssittaja kävi vuoronsa jälkeen pudottamassa setelin orkesterin jalkojen juuressa olevaan astiaan.  Näin Prokopin pudottavan sinne satosen.  Sitten oli naisten vuoro tanssittaa morsianta.  Heitäkin oli paljon.  Morsian vain hymyili ja tanssi! En muista itäpäässä koskaan tällaista nähneeni.  Katso video täältä!

– Jos olisi lauantai-ilta, viihtyisivät vieraat pidempään kuin näin perjantaina, huomenna on kuitenkin työpäivä, kertoi yksi vieraista. -Myöhemmin musiikki vaihtuu, tulee ihan tavallisen tanssi vuoro ja eiköhän nämä juhlat jatku aamuun, hän sanoi ohjatessaan perhettään nukkumaan.  Sitä oli ennustanut Khrisullakin: – Annetaan auringon nousta ennenkuin lähdetään kotiin, kerran kesässä pitää juhlia aamuun asti!

Kahdelta aamuyöllä poislähtiessämme oli menossa kummin järjestämä miesten tanssi viinikarahvien ympäri.  Piirin kaksi ensimmäistä tanssivat, muut odottivat vuoroaan.  Yksi juotti viiniä koko ajan tanssijoille.  Kun ensimmäisenä ollut väsyi, siirtyi hän jonon loppuun, ja kaksi alkupäässä olevaa tanssivat niin kauan kuin jaksoivat.  Tanssi ei tuntunut päättyvän ikinä ja meillä alkoi jo uni painaa silmiä kiinni.  Jututimme kuitenkin tarjoilijaa ja kiittelimme sujuvasti hoidetusta illasta: – Katoimme tänne tänään 1780 paikkaa.  Ihan kaikki paikat toisessa kerroksessa eivät täyttyneet, ehkäpä vieraita oli noin 1600, hän arvioi.  Esihäissä oli ollut noin 550, kertoi Prokopis. Jälkihäistä en enää kysnyt.  Eiköhän heillä riitä hulinaa muutenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
kesäkuu 27, 2017, 5:00 pm
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
34°C
Tuntuma: 40°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 55%
Tuuli: 6 m/s LPL
Puuskissa: 6 m/s
Aurinko nousee: 6:10 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 28, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
34°C
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste kesäkuu 29, 2017
Päivällä
Selkeää
Selkeää
36°C
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 4 m/s