Kummipuuta tapaamassa

Kreetan Maku-kuva / Temenia

Temenian mezeitä

 

Kandanosin raitilla viereemme pysähtyi perälavallinen farmariauto, jonka ikkunasta meille huikkasivat tervehdyksen Sifis, oliivitarhuri ja lammaspaimen, sekä hänen morsiamensa Adela, nuoria yrittäjiä Temeniasta. – Mihin aikaan olette meillä, Sifis kyseli, meinaan vaan, että menen nyt tämän verkon kanssa korjaamaan tarhan aitaa, etteivät kilit karkaa. Tulen sitten, löydän teidät varmaan lounaalta tavernasta?

 

Kreetan Maku.kuva / Temenia

Sotiriksen kappeli on seissyt paikallaan jo tuhat vuotta Temeniassa

Adela kantoi meille rakit ja gravieraa sekä talon omia sitruunaoliiveja, Vasilikin tekemiä. –Vasiliki on nyt sängyn pohjalla, jalka vihoittelee, sanoo nuori emäntä, pääkaupungista maalle muuttanut. Käyn katsomassa Vasilikia, jonka polvi on paksu, turvonnut ja kovin arka. – Siinä oli kysta, se puhkesi, nyt odotan magnettikuvauksen tuloksia, illalla saan varmaan kuulla, sanoo Vasiliki. – Kyllä minä tästä kohta nousen, tulen tervehtimään teitä, odotan vain, että kipulääke alkaa vaikuttaa, hän päättäväisesti sanoo. Adela kantaa lounasta pöytään. On tsigariastoa, tehty omasta lampaasta, siis lampaankäristystä. On vuohta villivihannesten kanssa. – Kukas nyt villejä kerää, kun jalkani ei taivu, huolehtii Vasiliki. On paikan kuulua kastanjastifadoa, on porsasta, viinillä sammutettua, molemmat omaa tuotantoa, sekä viini että porsas. Lopuksi Vasiliki vielä hakee varastoistaan eteemme pienen makean, rullalle käärityn sokeriliemeen säilötyn nerantsin, villiappelsiinin kuoresta valmistetun makean. Prokopis kataa sen seuraksi ryypyn makeaa kylässä valmistettavaa moskhatoa.

Kylläisinä lähdemme katsomaan kylän reunalla olevaa Sotiriksen, Vapahtajan, bysanttilaista kappelia. Se on kohta tuhat vuotta seisonut paikallaan kuluneella kukkulalla hiukan Irtakinan muinaiskaupunkia alempana. 

Kreetan Maku-kuva / Temenia

Nerantzirulla ja kylän makeaa moskhatoviiniä

Ruohottuneella puimatantereella laiduntaa ystävällinen muuli, joka kostein suurin silmin tulee kyhnytettäväksi ja rapsutettavaksi. Laajan aukean ja aurinkoisen pihan keskellä on pieni rapautuneesta kivestä pystytetty kappeli. Sen hämärässä pyhimysten kalpeat kasvot erottuvat tummuneista seinämaalauksista, tuohukset lepattavat ja menneiden päivien suitsukkeiden tuoksu on vielä vahvana läsnä.

Sifis odottaa meitä tavernan pihalla. Me onnistume sössimään niin, että lenkkareita vaihtaessamme auton avaimet jäävät takaluukkuun. Sifi shakee rautalankaa ja hetken päästä edessämme on ulvova henkilöauto, johon on juuri tunkeuduttu. Kun automme on tyynnytetty nousemme farmarin lavalle. Muutaman harjanteen ja jyrkän mutkan jälkeen olemme tarhan portilla.

 

Kyyditys kummipuille alkaa

Kreetan Maku-kuva / Temenia

Auton takalavalla pompimme alas kummipuiden tarhaan

–Odottakaa tässä, kunnes huudan, sanoo Sifis ja mennä pomppii autollaan torvet soiden pidemmälle. Adela jää kanssamme portille. – Sifiksen autosta hajosi kerran äänitorvi. Oli kova työ löytää uusi, jossa oli samanlainen ääni, sen jonka lampaat ja vuohet tuntevat.

Kellot kilkattavat siellä minne Sifis katosi, vuohet kerääntyvät aitaukseen. Me saamme mennä kun ne päästetty ruokintapaikalle.

– Osa on kovin epäluuloisia, ne ihmettelevät teitä eivätkä päästä lähelle, sanoo Adela, ja osoittaa kiven päälle töllöttämään jääneitä vuohia. –Ulkona on nyt paljon ravintoa, eivät ne juuri tarvitse nyt lisäruokintaa, sanoo Sifis ja kertoo, että lypsäminen alkaa vajaan kuukauden päästä. –Lampaita lypsän jo, mutta vuohia vasta jonkun ajan päästä. Talvi oli kova, satoi ja satoi, kilejä menehtyi paljon. Ne, jotka selvisivät, jäivät pienikokoisiksi. Tämä taisi olla sateisin talvi kolmeen kymmeneen vuoteen. Ei meillä lunta ollut tällä korkeudella kuin pari kertaa, mutta vettä riitti.

 

 

Kummi ja kummipuu halaavat toisiaan

Lähdemme tervehtimään kummipuita. Puro pitää ylittää kiviä pitkin ja alhaalta rotkosta kuuluu putouksen pauhu. –Vettä on tullut niin paljon, että numerokyltit eivät sitä kestäneet, näyttää Sifis. Taitaa olla parasta, että maalataan numero kummipuiden kylkeen, hän ehdottaa.. Se taitaa olla hyvä ajatus.

Raila, oliivipuun kummi, nousee rinnettä reippain askelin, oman puun kohtaaminen on jännä juttu. Mikähän se näistä on? Sifis jo häärii ylimmällä tasanteella ja kääntelee kylttejä. –Täällä, tämä on sinun puusi! Vähän se on ryppyinen… Kummi ja puu halaavat toisiaan, ottavat mittaa toisitaan syvin katsein ja hyväksyvät toinen toisena kevyin nyökkäyksin!

Kastetoimituksen vahvistamiseksi Raila kaivaa laukustaan rakipullon, jonka etiketissä lukee Tipota (ei mitään.! ), mukit ja kaataa hörpyt jokaiselle. Siinä se puu nyt on! Sen alla voi istua ja katsella laaksoa, huippuja ja kukkuloita, kuunnella lampaankellojen kilkatusta ja uppoutua rauhaan. Me muut kuitenkin kilkatamme ja kalkatamme ja häiritsemme pyhää hetkeä.  Sifis huomaa kummin rauhankaipuun ja sanoo: – Kun taas tulet, näytän sinulle reitin tuosta kirkonnurkalta tänne, voit ollaa täällä sitten niin pitkään kuin haluat. Niinkuin se viime viikolla käynyt, joka ripusti makuupussinsa puiden väliin ja vietti yön täällä liiraa soitellen!

 

Paluumatka kulkee Omalosin ylätasangon kautta. Tiellä ei ole enää lunta, mutta tien vierillä on. Pikkuruiset krookukset puskevat jo kukkaa. Alhaalla rantakylissä syttyvät valot kun sinne pääsemme. Nyt maittaa syvä uni pitkän päivän jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
kesäkuu 24, 2017, 3:08 am
Selkeää
Selkeää
22°C
Tuntuma: 23°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 88%
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 3 m/s
Aurinko nousee: 6:09 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 25, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 1 m/s P
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste kesäkuu 26, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 2 m/s PPL
Puuskissa: 3 m/s