Merisalaattia Sfinarin rannalla

1-IMG_5633

Lokakuussa 2010, Sfinari näkyy jo

Sfinarin kylä ei sijaitse niin, että sinne poikettaisiin, varsinkaan lokakuussa (2010)  kun päivät ovat lyhyitä, meri velloo valkoisena eikä rannalle ole asiaa. Me olimme verestämässä muistiamme Kreetan aivan läntisimmän kolkan suhteen. Sfinarin rannalla olen joskus istunut lukemassa kirjaa pitkän iltapäivän, uinut ja syönyt kalaa.  Siitä on muistona valokuva.

Ylhäällä kylänraitilla on  kolme tavernaa, ne olivat sulkemassa sillä syksy näyttää alkavan varhain tänä vuonna. Jos vielä tulee aurinkoista, niin avaamme sitten uudelleen, meille sanottiin. – Meillä on paljon muutakin tekemistä, joten ei haittaa vaikka suljetaan jo nyt. Tässä kylässä ollaan ahkeria, pitää olla, jos aikoo saada toimeentulon kasaan, meillä on oltava monta jalkaa tukevasti maassa, siitä on hyötyä  varsinkin näinä aikoina. Omavaraisuus on hyvä tukijalka, mihin täältä ehtisikään ostoksille. Tukkuautot tuovat kesällä tavaraa, mutta talvella on toinen juttu. Kyläläisillä on lampaita ja vuohia, on hunajaa ja vihannesmaita ja puutarhoja, on kasvihuoneita  Falassarnassa, on oliivipuita. On niitä, jotka kalastavat. Tällaisia puhuu Jannis Baladakis, rantataverna Sunsetin  yrittäjä.  Jannis kaataa meille laseihin pergamottilikööriä, jota vaimo Eleni on valmistanut.  Vaimon erikoisalaa ovat myös monenmoiset hillot ja lusikkamakeat, joita oli myyynnissä iso rivistö bergamotti-, appelsiini- ja sitruunalikööripullojen vieressä. – Meidän poika kalastaa, joten saamme tuoretta kalaa kesäisinkin. Öljy on tietenkin omaa emmekä me muuta käytäkään ruoanvalmistuksessa kuin sitä. Olemme saaneet seinälle tuon sertifikaatin, jollaisia ei kaikilla ole, kertoo emäntä ylpeänä.  Hanian läänissä vain kolmella tavernalla on sama kunniataulu, jossa sekä Kreikan valtion Matkailutoimisto että EU vakuuttavat, että henkilökunta on koulutettu ymmärtämään aidon kreetalaisen  ruoan merkitys ja että annettuja määäräyksiä noudatetaan. -Kävivät nyt kesällä taas tarkastamassa, sanoo Jannis.  -Emme me tiedä keitä he ovat ja milloin tulevat, poislähtiessään vasta kertovat.  No, me valmistamme ruokia hiilloksella. Emme osta valmiita hiiliä vaan poltamme puuta.  He olivat tyytyväisiä ja sanoivat, että puuhiilen polttaminen tullaan varmaan jatkossa ilmastollisista syistä kieltämään,  joten me olemme etulinjassa.  Puun polttaminen tällä tavalla hiileksi on sallittua, oliivipuita karsittaessa saa lämpöarvoltaan hyvää puuta, se on toivottava tapa hiilloksen tekemiseksi, kertoo grilliä hoiteleva isäntä.  Eleni puuttuu puheeseen ja lisää, että sertifikaatin saadakseen pitää sitoutua paikallisiin elintarvikkeisiin eikä esivalmistettuja tuotteita saa käyttää. -Kyllä tukut niitä mielellään purkaisivat kylmäautoistaan meillekin, mutta jos jäisimme kiinni kerrastakin, menettäisimme  etumme, selittää Jannis. –Meillä on listalla lammasta ja vuohta, muttei nautaa, sitä kun ei täältä saa. Kalaa tietenkin, paljon vihanneksia, omaa hunajaa, alueen juustoja ja jugurtteja, omat öljyt. Niin, ja sitten meillä on jotain mitä muut kateellisina katsovat, meillä on merisalaattia!

 

Merisalaatti on lähes taianomainen käsite, melkein jo mytologinen, kansantarustoon kuuluva ruoka. Sitä saa enää vain Gramvoussasta Elafonisiin ulottuvalta alueelta, pääasiassa vain talvisin, so. tammikuusta maaliskuuhun. Lisäehtona on, että meren on oltava useampia päiviä aalloton. Kysessä on levä, joka kasvaa vesirajassa oleviin kiviin muutamassa päivässä. Jos vesi alkaa nousta ja laskea, salaatti katoaa kalojen suihin. Sen kerääjät ovat märkiä, sen saa parhaiten kerättyä pohjassa seisten tai kivien päällä maaten.  Kun sitä on, sitä on paljon. Jotkut säilövät sitä, kuten Jannis ja Elenikin, mutta eivät paljasta tapaa.  Sen kilohinta on perkaamttomana yli 20 € kilolta, perkaaminen on hidasta ja väsyttävää,  nypitään muut kasvit ja mahdollinen pieneliöstö pois, levää pitää pestä ja huudella ja työssä kastuu.  Eleni poistui keittiöön paahtamaan meille leipää, Jannis kaivoi purkista muutaman haarukallisen levää eteemme lautaselle, valeli sen oliiviöljyllä ja ripotteli päälle oreganoa. –Oriste!  Leivän päällä merisuolan kanssa, jota he myös keräävät, se maistui miedosti mereltä. Ei hullumpaa. -Se on puhdasta lääkettä, tekee hyvää kilpirauhasille. Jos säilytät  tätä muovipussissa pitää sinne laittaa hiukan vettä mukaan. Kun pussin avaa, on pohjalla ihan jodin väristä vettä. Se kannattaa juoda, lääkettä sekin, opastaa Jannis. Tämä ruskeanvärinen ruohomainen salaatti saattaisi olla  hyvää myös grillatun kalan vieressä. –Ja kun grillaat kalaa, muistathan että lämmön pitää olla terävämpää kuin lihan kanssa. Kärsivälliyydellä tulee hyvää, tämä ei ole hätäisen hommaa!

-Kesällä täällä on paljon väkeä. Tämä on vapaa camping,  parhaimmillaan jopa sata telttaa tuolla kallion juurella tamariskien alla. Niemennokan taakse kiertää polku, joka johtaa seuraavalle rannalle.  Joskus siellä oli nakuranta,  nykyään tavanomaisempia auringonpalvojia. Vartissa sinne pääsee, esittelee isäntä.

Ylös kylään on rannalta kapea ja mutkainen tie, hiukan nousua, muttei mahdoton matka kulkea jalan. Tämä on rauhallinen lomaranta, ei iltamenoa, mutta hyvää ruokaa ja juomaa edullisesti kaikenmaalaisille kulkijoille ja tietenkin kreikkalaisielle lomailijoille, jotka leiritytyvät alueelle pidemmäksi aikaa. Ylhäällä kylässä vuokrataan huoneita, tavernoita on kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Bussiyhteys on Kastellista Platanokseen saakka.

 

 

 

 

aavuimme Sfinariin ja poikkesimme rantaan. Pysähdyimme viimeiseen, jossa Jannis ja Eleni Baladakis isännöivät. Siinä päässä ranta alkoi olla uimakelpoisempaa kuin alkupäässä. Pohjukan perältä lähtee polku, joka noin vartin päästä, meille kerrotiin, johtaa hyvälle rannalle, joka aiemmin oli nudistien suosima. Tavernan takana rannalla on vapaa camping, kertoo Jannis, täällä saattaa olla jopa sata telttaa keskellä kesää tamariskien juurella.

Isäntäväki on ylpeä tavernastaan, jolla on ertiyinen Kreiken Valtion matkailutoimiston ja EUNn antama sertifikaatti aidosta kreetalaisesta keittiöstä. Se tarkoittaa, että me käytämme ainoana rasvana oliiviöljyä ja että tuotteemme ovat paikallsia, emme myöskään käytä esivalmisteltuja raaka-aineita, vaikak tukkuautot niitä ovelle toisivatkin. Täällä Hanian läänissä meitä on vain kolme, tämä Sunset, sitten Leventis Ano Staloksessa ja Mouráki tuossa Palatanoksessa. Poika kalastaa, me saamme häneltä tuoretta kalaa, meillä on omia vuohia, joten sen lihaa on listalla, muttei nautaa, kun se ei ole omaa. Hunaja on omaa, samoin öljy ja osa vihanneksista, muutoin ne ovat paikallsia nekin. Eleni on keittiön henki, mutta myös isännälle sovitut periaaatteet ovat tärkeitä. Nyt kun kesällä kävivät tarkastamassa meitä, saimme kuulla, että pian tullaan ilmeisesti hiiligrillin käyttö kieltämään. Meille se ei ole ongelma, me olemme jo kauan polttaneet puuta, jotta saamme hiilen, emme osta sitä valmiina. Hiilenpoltto tuhoaa ilmakehää ja siksi se ilmeisesti kielletään.

. Levä oli jodin väristä, ruskean kellertävää, maku mieto, aavistus merenmakua. Ripaus suolaa leivälle, sen päälle levää kerros, ja nam, kyllä se maistui. Se voisi olla varsinaista herkkua, kun siihen tottuu. Maistuu varmasti myös kalan vierellä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 − thirteen =

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
syyskuu 21, 2017, 11:32 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
25°C
Tuntuma: 23°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 60%
Tuuli: 12 m/s L
Puuskissa: 12 m/s
Aurinko nousee: 7:10 am
Aurinko laskee: 7:21 pm
Ennuste syyskuu 22, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
26°C
Tuuli: 5 m/s LPL
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste syyskuu 23, 2017
Päivällä
Selkeää
Selkeää
27°C
Tuuli: 3 m/s IPI
Puuskissa: 5 m/s