Mikä ero on kreetalaisessa ja suomalaisessa ajattelussa?

1-Koko näytön kaappaus 18.3.2015 153734

 

Ensimmäinen aamu Kreetalla. Kyläaukion kahvilasta tilasin suuren mukin kahvia. Pyysin myös toustia, paahtoleipää, jonka välissä pruukaa olla juustosiivu, makkarasiivu ja tomaattisiivu, mutta kun sitä ei ollut, söin leipomosta hakemani juustosarven. Kylä totutteli kesäaikaan. Pappoja istui kahvilassa pari kappaletta. Papoiksi kutsun vanhoja miehiä, tosin viime vuosina hämmästyksekseni he ovat alkaneet olla itseäni nuorempia. Seurailin pääskyjen ja kyyhkysten puuhia pesiensä ympärillä, ohikulkevia autoja ja ihmisiä. Sama kalakauppias kuin ennenkin, kipsanpitäjä on sama, autovuokraamo vastapäätä on kiinni, lihakauppias avaa oviaan. Kiinteistöfirman tilalla on hautaustoimisto. Miten ihmeessä niitä tarvitaan kolme näin pienessä kylässä?

Nyt kun autovuokraamoiden autot vielä puuttuvat liikenteestä, näkyy että paikkakuntalaisten autojen kunto on surkea. Puuttuu lamppu, puuttuu toinen kulma, takavalo teipattu, kuulalaakerit pitävät ikävää ääntä, huoltoon ei ole liiennyt rahaa, ikkuna ei mene kiinni eikä autoja ole pesty. Aiemmin maalis-huhtikuussa kylien raiteilla näkyi paljon uusia kiiltäviä autoja, nyt ei yhtään. Uudet autot hankittiin kun hotellinomistajat olivat saaneet etumaksun tulevasta kaudesta. Kriisi on syventynyt.

Odotin Vamosin bussia, joka saapui ajallaan. Minulle on aina ollut pieni ihme, miten bussinkuljettajat selviävät Kalivesin kylänraitista. Suomessa sen läpi ajaminen olisi kielletty jo vuosia sitten, raitti muutettu yksisuuntaiseksi ja meidät käyttäjät ohjattu yhteen pisteeseen kylän ulkopuolelle, josta bussi vaivoin noutaisi. Bussipysäkillä odotellessani seurailin ajokäyttäytymistä kylän pääristeyksessä. Se pysyi auki koko ajan, kunnes siihen parkkeerasi isompi jeeppi. Nuoret kuljettajat puhuivat amerikanenglantia, jättivät auton paikkaan, joka on kaikkien isompien kääntyvien autojen tiellä ja poistuivat paikalta. Auton rekisterikilvet olivat alun perin amerikkalaiset. Niiden päällä oli tuoreet kreikkalaiset.  Paikkakuntalaiset ovat tottuneet tällaisiin liikenne-esteisiin ja he sompailivat sujuvasti ja tyynen rauhallisesti, pujottelivat toistensa ohi eivätkä huudattaneet torvea saatikka edes huudelleet tai näyttäneet käsimerkkejä vaikka jeeppi selvästi hankaloitti liikennettä, olihan toinen kaista poissa pelistä.  Hetkeä myöhemmin  tien toiselle puolelle, sille ainoalle vapaalle kaistalle, parkkeerasi autonsa enkkupariskunta viisi metriä risteyksestä poispäin. Mies lähti läheiseen pankkiin, rouva ruokaostoksille. Olin huutaa ettei tuohon autoa jätetä, mutta päätin katsoa mitä tapahtuu, olihan bussi juuri tulossa. Samalla siinä tajusin kreikkalaisten ja ulkomaalaisten ajattelun eron: molemmat risteykseen parkkeeratut autot olivat ulkomaalaisten. He uskoivat tekevänsä kuin kreikkalaiset, olivat mallintaneet kreetalaisten käyttäytymistä, mutta eivät olleet huomanneet olennaisinta: jos kreetalainen pysähtyy tuollaisessa paikassa, hän vain pysähtyy, ei parkkeeraa. Pysähtyy hakeakseen leivän, kahvipaketin, pyykit pesulasta, sanomalehden, jättääkseen dvd:n vuokraamoon ja jatkaakseen matkaa saman tien. Silloin se, jonka tiellä pysähtynyt kulkuneuvo on, soittaa torvea ja kuljettaja juoksee paikalle sanomalehti kainalossa. Nämä ulkomaalaiset poistuivat kauas ajoneuvoistaan. Sitten tuli bussi. Se sovitti pysähtymisensä keskelle risteystä, kun muuta mahdollisuutta ei ollut, jätti yhden, otti yhden. Ja samantien mentiin. Bussilla tuntui olevan ennennäkemätön kyky vetää ahtaassa paikassa kyljet sisään, kaveta ja kasvaa samalla korkeutta. Plataani ja pääskyjen pesät säilyivät, enkkuautoon jäi väliä kolme senttiä. Bussi pujotteli yhtä mallikkaasti ja vauhdilla kuin pujottelijoiden maailmanmestarit, vauhti ei hiljentynyt, aikataulussa pysyttiin eivätkä hankalissa mutkissa vastaan tulleet suuremmatkaan rekat hidastaneet tahtia saatikka kirvoittaneet kuljettajalta muuta hermostumisen merkkiä kuin kohonneet kulmakarvat. Etupenkin naiset päästelivät ihastuneita äännähdyksiä.

Almiridan kylän läpiajo sujui notkeasti, bussi tuntui olevan kumia. Gavalohorin keskustassa oli kapeaa katua paikattu ja paikan päälle jätetty kaksi kahvilatuolia. Kuljettaja kävi nostamassa ne tieltä ja matka jatkui ahdasta raittia, jossa haasteita tarjosivat kauppojen kyltit, sähkötolpat, roskikset ja muutamat parvekkeet. Bussi hallitsi hienosti kutistumisen/laajenemisen ja kuljettaja palvelutaitonsa. Heti kylän jälkeen puutarhojen kohdalla seisoi keskellä tietä vanha ukko monen värikkään ja pullottavan muovikassin ja paimenkepin kanssa. Pappa kipusi takaovesta ja huikkasi tulevansa maksamaan kunhan saa pussit käsistään. – Anna olla, barba-Stelios, mielelläni minä sinulle tämän kyydin tarjoan, olethan sinä tätä maata auttanut, huikkasi kuljettaja ja paria kilometriä myöhemmin pysäytti bussin papan talon sisäänkäynnin eteen. Pappa oli kasseineen palaamassa maatöistä. Kumpikaan pysähdys ei ollut pysäkin kohdalla.

Vamosin keskustaan päästyämme kuljettaja ilmoitti, että nyt ollaan päätepysäkillä. Kysyin eikö hän kuitenkin aja tuonne mäen päälle koulun eteen? –Ai, no, pysy sitten kyydissä! En minä sinua tunne, harvoin minä tätä reittiä ajan, mutta taidat tietää mihin olet menossa, joten mikäs siinä!

Toivon, että tämä arkinen tarina herättää huomaamaan miten eri tavalla me pohjoisen asukkaat ajattelemme ja toimimme. Vaikka täällä on roskaa katujen varsilla, toimimaton kierrätys, kuoppaiset tiet, kosteat asunnot eivätkä kaikki palvelut  toimi hyvin, on tämä asenteiden ero se, joka saa minut joka vuosi palaamaan tänne Kreetalle. Se tekee hyvää palelevalle sielulle.

P.S. Roosa-koiralla on viisi mustaa pentua. Kun eilen saavuin Nikon ja Lolan luo, oli Roosa vastassa pihalla. Se ei lakannut tarinoimasta. Se kertoi kaiken talvella tapahtuneen, kuvasi raskautensa, synnytyksen, jossa  kissani Topi auttoi ja vei minut katsomaan pienokaisiaan. Tämä kaikki oli tehtävä ennen kuin pääsin edes tervehtimään Nikoa ja Lolaa…

4 Responses to Mikä ero on kreetalaisessa ja suomalaisessa ajattelussa?

  • Kiitos Merja,
    Jo lukeminen teki sielulle hyvää, tuo ihana kreetalainen elämänasenne. Tulipa ikävä sinne. Sinulle mukavia päiviä. Suomessa värjötellään räntäsateessa, mutta Kreetan ajatteleminen lämmittää.

  • Kiitos kivasta tarinastasi Merja. Tuntui ihan kotoisalta. Siis kreikkalaisittain kotoisalta. Osaat panna järjestykseen sen mikä oikeastaan on tärkeämpää. Sääntöjen noudattaminen /rikkominen, vai asenteet.

  • Olipa kiva lukea tarinasi, juuri noinhan ne asiat siellä Kreetalla menevät. Oikein tuli ikävä sinne. Hyvää kesää sinne Jumalten saarelle!

  • Jassu Merja!
    Ihana tarina! Lämmitti mieltä. Kunpa meilläkin. Olen nyt saanut olla kaksi päivää kreetalaisessa pikkukylässä ja minulla on hyvä olla siitä lämmöstä millä minua tervehditään. Ovat iloisia pitkästä ystävyydestä. Lapset ovat avoimen vilpittömiä.
    Mietin jälleen kerran miten saisin yhdistettyä rakkaat kotona ja tämän saaren.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

17 + 14 =

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
marraskuu 24, 2017, 11:06 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuntuma: 17°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 77%
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 7:08 am
Aurinko laskee: 5:12 pm
Ennuste marraskuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuuli: 2 m/s LPL
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste marraskuu 26, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
19°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 4 m/s