Paluu takaisin

 

Vamosin kiviaidan takana kasvaa komeaa artisokkaa. Vamos, Länsi-Kreeta

Latva-artisokka on kevään odotettu vihannes.

 

Eilen lähti ensimmäinen kesäsarjan lento Helsingistä Haniaan.  Kone oli pullollaan meitä muuttolintuja, kesäksi saarelle palaavia suomalaisia. Melkoinen viserrys kävi kun tunnistimme koneessa toien toisiamme ja uusia ja uusia tuttuja. Hanian kentällä kuljin pitkän ketjun päästä päähän halaten toistakymmentä saarella talvehtinutta suomalaista, jotka olivat tulleet vastaanottamaan vieraitaan. Minua oli vastassa Vamosin Nikos, joka halusi ajomatkan aikana jo päivittää uutiset.  Vamosissa odotti saman asunto, jossa asuin viimekin vuonna. Heti ovesta sisään päästyäni tuli perässäni Toivo-Elpida, kissani, joka näyttäisi oleva vatsa pulleana. Sen kaverikin tuli, toinen hieman vanhempi punainen emo, jonka kerrottiin synnyttäneen juuri muutamaa päivää aiemmin pienen pesueen Lolan ja Nikon oven eteen. Siitä emo oli kantanut pienokaisensa vessaan. Aamulla se oli nähty liikkeellä kanatarhan suunnalla pentuja kanniskellen. Roosa-koirakin, labbis, ilostui tulostani niin, että oli pissata housuihinsa.

Nikos vei minut katsomaan Blumosifin tavernaa, jonka ovet olivat kiinni, mutta jossa keittiötä maalattiin ja entrattiin ja jossa vanhat vessat oli revitty auki. Tilaa oli suurennettu ja uusien vessojen laatoitus oli työn alla. Kauniit vanhat retrolaatat ovat saaneet seurakseen uutta tyylikästä pintaa. Parin viikon päästä taverna aukeaa taas.

Valon määrä ja vehreys yllättävät aina keväisin Kreetalle palatessa. Puutarhassa kukkivat puut. Mantelit ovat jo kukkineet, mutta nyt oli oliivin, saksanpähkinän, luumun, aprikoosin ja kirsikan vuoro. Rosmariinipensas on tuuheutunut entisestään, oregano puski vihreitä latvuksiaan kohti aurinkoa ja taivaan sinessä pyrähtelivät linnut. Mustarastaan huilu soi kirkkaana ja kovaa. Puiden alla ruohikko oli täynnä villivihanneksia, lukemattomia lajeja. Lola vakuutti keräävänsä sieltä kaiken tarvitsemansa ja löytävänsä vaikka mitä, esim. kaukalithraa.

Toivo-Elpida ja Roosa odottavta toivorikkaina

Viinikukkoa, viliparsamunakasta, villivihanneksia tsigariastó fetamurujen kanssa, keitettyä hortaa eli villivihanneksia, fetaa, itsetehtyjä paistettuja perunoita, latva-artisokkaa..

Lounaan alkuun nautimme ensimmäisen puutarhasta löytyneet artisokan. Lola oli laittanut kukkoa, villejä vihanneksia parilla tavalla sekä paistanut kotitekoisia ranskalaisia. Niihin minulla ei ole tapana koskea, mutta pitkä paussi ja kieltäytyminen kostautuivat nyt.  Jälkiruoaksi pari nerantzan hillottua rullaa.  Olen etsinyt nerantzan oikeata nimeä, mutta en pääse pidemmälle kuin, että se on pomeranssin alalaji, jonka kukat tuoksuvat erityisen hyvältä.

Lounas nukutti koko yön valvonutta matkaajaa. Torkkujen jälkeen lähdin iltakävelylle. Poikkesin Evgenian kutsusta Hazomériin, jonka seinille Mihális Kalojannis, kylässä asuva toisen polven ranskalais-vamoslainen taiteilija, oli juuri ripustamassa taulujaan. Evgenian kanssa halasimme lujaa ja kauan. Sain kuulla kylän kulttuuripuolen uutiset ja heinäkuisen jazz-festivaalin suunnitelmat.

Näyttely tulossa

Mihalis Kallijannis oli ripustamassa taulujaan näyttelyy, joka avataan tämän viikon torstaina

 

Tänään maanantaina aamupäivän tehtäviin kuului Haniotika Néa-sanomalehden noutaminen. Sen pikkuilmoitukset pitää lukea tarkkaan, sillä olen etsimässä itselleni pientä autoa. Lehdennoutoon kului yllättävän paljon aikaa.  Ensimmäinen pysähdys oli kukkakaupan kohdalla: miten talvi meni, milloin tulit, miltä sesonki näyttää. Stella iloitsi vanhimmasta tyttärestään: hän pääsi tuohon Marouvas-tavernaan tarjoilijaksi, saa edes kasaan omat kulunsa. Seuraava pysähdys oli kyläaukion kahvilassa. Nektarios kantoi kahvit eteeni ja myös lasillisen rakia. Isäpappa Makis istui sisällä korttipöydässä. Postinkantaja Kostas kulki ohi, ja vinkkasi jättäneensä poste restanteen minulle osoitetun kirjeen. Aukio näytti hiljaiselta, sillä vastapäätä olevan kahden liiketilan ikkunoissa oli kyltti: tämä tila on vuokrattavissa. Kalakauppias pysäköi kahvilan viereen, tuoksu houkutti paikalle kissan, jolle kauppias pudotti kalalaatikoistaan pari sinttiä. Kissa koppasi toisen tassuihinsa, paiskoi sen ilmaan pariin kertaan, pyydysti ja ´tappoi´sen sekä siirtyi kadun toiselle puolen parkkeeratun auton alle nauttimaan saaliistaan.

Kupillinen metriota, pari keksiä, lasi rakia. Yksi euro.

Postissakin piti siis käydä vaihtamassa kuulumiset ja hakemassa kirje. Seuraavana oli vuorossa Stellan kauppa: no, ihme, sinä täällä, jokos kesä tuli, miten sen kahvin sulle laitan? metrionako sen juot? vahvana vain niinkuin ennenkin? Miten kirjasi, joko se tuli? Mitäs tykkäät tästä kirjailijasta, Seferiksestä? Viereisen matkatoimiston likat vinkkasivat juttusille: miten talvi meni, koska tulit? llias oli maalaamassa tavernan tuoleja: kalimera, ise kala, o heimonas? pos perase? Sitten olinkin jo minimarketissa, jossa sanomalehtiä myydään. Tuntemattomia ihmisiä minulle molemmat kauppiaat, vain hyvänpäivän tervehtimiset. Lehti kainalossa kävelin Ano Kato-kahvilaan. Eihän lehteä voi ilman kahvia lukea, eihän? Jorgos valmisti kupin cappucinoa ja tuli juttelemaan sen tuodessaan: miten talvi meni, joko sesonki alkaa, oliko teillä lunta, täällä oli sateinen ja lämmin talvi…

Kreetan Maku-kuva kissasta, jolla kala suussaan

Saalis on syytä viedä turvalliseen paikkaan, vaikkapa auton alle, nautittavaksi.

Ei ollut lehdessä autoa tarjolla ja niine hyvineni kiipesin Jorjullan sekatavarakauppaan, bakálikoon. Tölkki maitoa kissoille, pussillinen trahanaa, tölkki tomaattimursketta, pari perunaa ja sipulia. Kassi kourassa kiipesin ylämäkeen kotia päin. Kaupan Stella tavoitti minut puolimatkassa. Hän oli menossa lounastauolle kotiin laittamaan kohta koulusta palaavalle perheelleen  ateriaa.

Kissat odottivat oven takana, samoin musta kana. (Aion huomenissa selvittää missä sen pesä on. Se ei voi olla kaukana, sillä kana ei poistu tältä etupihalta mihinkään). En huolinut sen paremmin kanaa kuin kissojakaan sisälle, josta noudin astian villivihanneksia varten. Aioin kerätä niitä yhden aterian verran, niin, että saisin niistä pienen lautasellisen tsigariastóta, pannulla oliiviöljyssä ja vesitilkassa kypsytettyjä vihanneksia, joiden päälle voisi vuolla muutaman juustolastun. Puutarhan runsaus yllätti taas kerran. Kymmenessä minuutissa olin löytänyt ja poiminut  kolmetoista erilaista villiä vihannesta, joista suurin yllättäjä oli kaukalithra, ihanan makuinen vahvasti tuoksuva kukkiva kasvi, jota puutarha pursusi. Eilen vielä luulin sitä tsilibinídiksi, mutta lähempi tuttavuus paljasti sen oikean nimen. Kuka täällä salaatteja nauttisi kun näitä kypsennykseen sopivia villejä on nyt näin paljon! Vielä kävin yrttikummusta napsaisemassa pari mintun ja persiljan vartta trahaná-keittooni.

Kreetan Maku-kuvassa 13 villivihannesta

Kolmetoista lajia villejä vihanneksia löytyi puutarhasta kymmenessä minuutissa

Sisällä talossa on vielä viileää, illalla pitää sytyttää takkatuli, jotta tarkenen.  Sitä ennen teen kuitenkin vielä toisen lenkin kylään siinä toivossa että tapaan kolmannen Stellan, hänen, jolla on kampaamo. Hiukseni kaipaavat lyhentämistä. Olisin voinut aivan hyvin hoitaa hiustenleikkuun Suomessakin, mutta päätin ilahduttaa paikallista osaajaa, täällä kun talous on paljon tiukemmalla kuin meillä kotona konsanaan. Taloudesta puheen ollen eilen tullessani bussilla Tampereelta Vantaalle, istahti viereeni puhelias nainen. Hän oli kovasti sitä mieltä, että maallamme menee huonosti siksi, että olemme syytäneet rahaa kaiken maailman turhuuksiin, kuten Kreikkaan. Kello yksi aamuyöstä en oikein jaksa olla kovin pitkämielinen ja kohtelias. Ärsyynnyin niin, että hiljensin rouvan oikaisemalla harhaoppiaan: emme me Kreikkaan rahaa lähettäneet. Me takasimme lainoja ja lainasimme rahaa korkealla korolla, kun itse kerran saamme halvemmalla. Suomi siis tekee voittoa sen sijaan että häviäisi. Piste. Naapuri totesi, että nii-in, olen tainnut kuulla tuon aikaisemminkin, taidat olla oikeassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 + nineteen =

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
joulukuu 17, 2017, 11:23 pm
Verrattain pilvistä
Verrattain pilvistä
14°C
Tuntuma: 10°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 87%
Tuuli: 6 m/s L
Puuskissa: 6 m/s
Aurinko nousee: 7:27 am
Aurinko laskee: 5:13 pm
Ennuste joulukuu 18, 2017
Päivällä
Melkein pilvistä, sadekuuroja
Melkein pilvistä, sadekuuroja
17°C
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste joulukuu 19, 2017
Päivällä
Melkein pilvistä
Melkein pilvistä
14°C
Tuuli: 4 m/s LPL
Puuskissa: 6 m/s