Presoksen rotkossa Pyhää Anttia tapaamassa

clip_image002

Kävijöitä riitää koko ajan

Rethymnonin takana vuorten välisessä laaksossa on uudehko patoallas, jonka alle jäi pieni kylä taloineen, tavernoineen ja kirkkoineen. Tavernoita jäi moni suremaan, niihin tultiin viikonloppuisin syömään koko perheen voimin Rethymnonista ja alueen kylistä. Alue on nykyisin entistäkin suositumpi retkikohde. Siihen antaa aiheen patoaltaan lisäksi Pyhä Antonios, jonka kappelista Presoksen rotkossa on tullut uudenlaisen sunnuntaimatkailun suosittu kohde. Eikä sinne valu väkeä pelkästään sunnuntaisin vaan myös arkisin. Keväällä ajotien varsi on täynnä retkeileviä koululaisia kuljettavia busseja ja heidän joukossaan myös turistibusseja. Kaikki mahtuvat mainiosti ja suuretkin väkimäärät tuntuvat katoavan alueelle, sillä paikalla ei ole ainoastaan Pyhän Antin kappelia vaan komea helposti tavoitettava suhteellisen helppokulkuinen rotko, jossa kappeli sijaitsee. Alueella on myös iso ja edullinen taverna, jonka hinnat koululaistenkin tavoitettavissa.

Odottelen vieraakseni Kreetalle pientä miestä, nelivuotiasta, ja niinpä lapsille sopivat retkikohteet saavat nyt erikoishuomiota. Tavernan edessä on kartta, jota tutkimalla alueen rakenne selviää. Jos kuljet ison jokivarteen rakennetun tavernan läpi, tulet pieneen kotieläinpuistoon. Kävin rapsuttamassa aasia korvan takaa, puhelin kanarouville, joiden kukko tuntui olevan kadoksissa, röhkin isolle possulle ja seurailin vuohien ja lampaiden edesottamuksia. Pieneen museoksi kutsututtuun alueeseen oli kerätty perinne-esineistöä liittyen ruoanlaittoon ja maatalouteen.

Joen (suomalaisille se on kyllä isohko puro) yli johtaa silta ja sen toiselle puolelle on leikki-ikäisille tasoitettu varjoisa leikkipuisto keinuineen ja monine veikeine telineineen. Äideille ja mummoille on penkkejä suurten puiden alla varjossa ja mikä kauneinta, leikkipuistossa on nurmikenttä, varsin epätavallinen ratkaisu tällä saarella. Siellä viihtyy ihan vain lasten menoa katsellen.

clip_image004

Vehreä leikkipaikka on pikkuväen suosiossa

Taverna ja leikkipuisto ovat monille nykyisille vierailijoille ainoa syy saapua tänne. Mutta silloin jää olennainen näkemättä ja kokematta. Varjoisa rotko on jännittävä paikka. Tavenan ohi virranut puro jatkaa muodostaa pieniä koskia ja putouksia , suvantoja ja virtapaikkoja. Vesi lorisee, lirisee, ryntää, ryöpsähtelee, kuohuu, valuu, flirttailee. Jylhää rotkoa pehmentävät suuret plataanit , jotka valtavine oksistoineen muodostavat lehtikaton poluilla vaeltajan ylle. Polulla on kaiteet ja aina väliin pääpolusta erkanee sivupolkuja, jotka johtavat alas veden ääreen.

Parin sadan metrin päässä rotko levenee. Alhaalla on leiritytymispaikka tuoleineen ja penkkeineen aivan joen partaalla. Ylempänä on Pyhä Antonios. Sieltä levisi suitsukkeen houkutteleva tuoksu. Puissa oli vielä pieni keväinen lehti ja yli humahtelevien pesää rakentavien lintujen varjot kirjavoittivat polkua. Perhosia yksittäin ja kaksittain lehtien vihreässä verhossa.

clip_image006Infotaulu kertoo, että läheisen minolaisen Syvritoksen asukkaat palvoivat täällä jo 4000 vuotta sitten jumaliaan. Missähän kaukana se Syvritos oikein oli, kysyin ohikulkevalta Aspalta. – Tuossa se on, noin kahdeksan kilometrin päässä, nykyisin sen nimi on Thronos, minä olen sieltä, hän huikkaa! Tule käymään! Aspa luki infotaulua kanssani ja itsekin hämmästeli sitä, että jo varhaisminolaisena kautena tämä hieno paikka oli löydetty ja täällä käytiin ilmeisen aherasti pyytämässä apua Hermes Kranaeukselta, Lähteen Hermeeltä. Hermes piti huolta sadosta ja eläimistä, molemmat tärkeitä elämän jatkuvuuden kannalta. Silloin ei tietenkään ollut olemassa Pyhää Antoniosta ja kappelia, se on tullut vasta 1500-luvulla, tosin siitäkin on jo kulunut kiitettävästi aikaa. Usein pyhät kulttipaikat tällä saarella ovat olleet käytössä vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, uskonto ja jumalat vain ovat vaihtanet nimeä kulloisenkin ajan mukaan. Minolaiset suorittivat menonsa sen kallionkielekkeen alla, jossa nyt on Pyhän Antonioksen kappeli, tai sitten paljaan taivaan alla. Tällaisia luonnokauniisiin, henkeäsalpaaviin paikkoihin sijoitettuja palvontapaikkoja on saarella paljon jo esikristillisiltä ajoilta, sellaiset sopivat luonnon hedelmällisyyttä, vuodenaikojen vaihtelua ja kasvuvaiheiden mysteerisiä syklejä kunnioittavaan minolaisuuteen. Minolaiset uskoivat Hermes Kranaeuksen olevan hyvä siementäjä monessa mielessä. Roomalaiseen aikaan Hermeen rinnalla palvottiin Pan-jumalaa, sorkkajalkaista pukinsarvista satyyria muistuttavaa olentoa, jonka marmorinen patsas on täältä löytynyt.

clip_image008

Taverna Drimokseen mahtuu paljon syöjiä

Menneen ajan palvontamenoihin kuului jumalille tarkoitettujen lahjojen, votiivien, tuonti. Ne saattoivat olla mitä tahansa sadon symboleja, muutama jyvä, kaunis kukka, jokunen siemen, hedelmä, palko jne. Pieniä savikippoja, joissa näitä on tuotu, on löydetty sadottain. Uhrit saattoivat olla myös eläinuhreja, jolloin usein ruoaksi kelpaamattomat ruhonosat poltettiin ja muut kypsennettiin osaanottajille jaettavaksi. Uhrisavut olivat aineen ´henki´tai ´sielu´, joka nousi taivaaseen ja sinne missä jumalat nyt kulloinkin oleskelivat. Pieniä savesta ja pronssista tehtyjä eläin-ja ihmisfiguureja vietiin myös jumalille. Ehkä ajateltiin sen kuvaavan palvojaa ja toimivan tämän edustajana, muistuttavan jumalaa silloinkin kun pyytäjä ja palvoja ei itse ollut paikalla tai sitten se muistutti jumalaa siitä mitä pyydettiin, esim. lauman suojelua, helppoa poikimista, kipeän jalan tervehtymistä jne. Lisäksi alueelta on löytynyt monenmoista käyttätavaraa, joka on pudonnut ja unohtunut menneiden aikojen kävijöiltä, kuten erilaisia hiusten kiinnitämisessä käytettyjä pinnejä, rahoja jne. Samoin on löydetty votiiviobjekteja, kuten pyhiä keihäänkärkiä, sarvia tms. Myös monen uhritulen pohjat on kaivettu esiin. Joitakin löytöjä on jopa Englannissa Ashmolean-museossa, joitakin Iraklionissa mutta suurin osa Rethymnonissa varastoissa.

Vanhastaan muistin, että Pyhälle Antonikselle voi jättää esirukouspyyntöjä, mutta en ollut ymmärtänyt miten voimakkaasta asiasta on kyse. Ihmisfiguureja jätetään edelleenkin, nyt ne ovat ohuita metallilaattoja. Toiveet voi kirjoittaa paperille ja jättää luolan kattoon! Löysin paperilappuja kynän, raapustin toiveeni paperille, käärin sen niin pieneksi ja tiiviiksi kuin vain osasin ja työnsin sen muiden pyytäjien tapaan kivikaton rakoon. Osaakohan pyhimys suomea? Väkeä saapui solkenaan samalla asialla. Juttelin Iraklionista saapuneen Artémin kanssa, joka myös ihmetteli lappujen määrää ja liitti se nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen. –Monilla on kovin vaikeaa, minä pyydän apua sairaalle äidilleni ja lapsilleni, hän uskoutui. Sytytimme tuohukset kumpikin omien toiveidemme tueksi, Artémis teki ristinmerkit ja kumartui kappelissa vielä suutelemaan Pyhän Antonioksen kuvaa. Hän nyökkäsi tuskin huomaamattomasti minulle poislähtiessään, kun jäin vielä penkille seuraamaan ihmisvirtaa ja kuulemaan lintujen laulua korkealla lehtikatossa. Tänne tuon sen pienen pojan, otamme eväät mukaan ja voimme istua tuossa puron partaalla tai tässä kalliosta lorisevan vesivanan vieressä.

clip_image010

Lehväkaton alla on viileää helteelläkin

Jos haluamme pidempää seikkailua, jatkamme syvemmälle rotkoon. Minulle on kerrottu, että siellä on komea putous, mutta sinne päästäkseen pitää laskeutua köysien varassa ja että jos haluaa päästä rotkosta ulos sen toisessa päässä, pitää varautua hankaluuksiin sekä uimaan loppupätkä varusteet pään päällä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
kesäkuu 24, 2017, 2:57 am
Selkeää
Selkeää
22°C
Tuntuma: 24°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 93%
Tuuli: 2 m/s L
Puuskissa: 2 m/s
Aurinko nousee: 6:09 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 25, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 1 m/s P
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste kesäkuu 26, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 2 m/s PPL
Puuskissa: 3 m/s