Romeiko ja autotallin mustat enkelit

Sipulipataa nimeltä stifádo

Romeiko tuon umamin maun kreetalaiseen sipulipataan

 

 

 

Tänä keväänä kaiho Kreetalle on suurempi kuin aikoihin. Viikko kotisaarella ei muuta tehnyt kuin nostanut nälkää. Kun en sinne vielä toipilaana pääse, kirjoitan edes Kreetaa sivuavista kokemuksista.

Sairastuminen aiheuttaa muutoksia, arjesta tulee erilainen ja ennen vähäisen huomion saaneet asiat saattavat muuttuakin merkityksellisiksi. Päätin pitää enemmän taukoja työssäni, ottaa rennommin ja juhlia aina kun siihen vain on pienikin syy. Nyt ei enää unohdeta nimi-ja syntymäpäiviä puhumattakaan pienten arkisten saavutusten huomioimista juhlavasti.

Olin luvannut valmistaa kreetalaisen aterian kiitoksena kolmelle minua monenlaisissa arjen tehtävissä avustaneelle nuorelle. Ruokalistallani oli raskaan työn tehneille sekä stifádoa sekä bugatsaa. Stifadon teko alkoi jo aikaisin, sehän vaatii monen tunnin hauduttamisen ollakseen hyvää. Se vaatii myös oikeanlaista viiniä ja niin olinkin tuonut Kreetalta tuliaisina pullon romeikoa. Romeikoa saa pullotettuna nykyisin jo parista viinitalosta (mm. Dourakis), mutta se on jalostettu niin hienoksi jälkiruokaviiniksi, ettei sitä nyt stifadoon lorotella. Parhaimman romeikon saa viinikaupoista, joissa se juoksutetaan tynnyristä suoraan pulloon. Sitä saa myös tuttavilta, jotka tekevät itse viininsä. Länsi-Kreetalla kotitarhurin lajikkeena on juuri tuo romeiko.

Olet varmaan saanut romeikoa joskus, ihmetellyt sen ruskehtavaa väriä, sylkäissyt sen pois kun maku on ollut etikkainen. Sitä saa pöytään kun pienissä kylätavernoissa pyytää talon viiniä. Se tuodaan karahveissa tai kannuissa ja myydään kilottain. Siitä tehdään myös viinietikkaa. Ja sellaiseksi se usein muuttuu, valitettavasti. Noh, minä olen alkanut päästä romeikon makuun. Sitä on aina pöydässä Vamosin Farmilla, se on sitä samaa, jota olen jo monena syksynä ollut polkemassa. Siinä on rusinan aromia, se tuoksuu muskatilta ja makealta vaikkei se makeaa ole, sen aromit ovat vahvoja ja täyttävät nenän ja suuontelon kun sitä edes nuuhkaisee. Se tuo musakaan ja jauhelihakastikkeeseen umamin maun, sen täydellisen makuaisteja hivelevän kokemuksen.  Se säväyttää bekri mezéssä (juopon alkupalat), kokkinistóssa ja stifádossa. Se  liittoutuu tumman lihan kanssa, kaipaa vierelleen laakerinlehtiä ja kanelia, valkosipulia ja pippureita, se sykäyttää lihapadoissa. Sen maun muistaa.

Ruokajuomana siihen piti totuttautua kauan, mutta nyt se syrjäyttää toivelistallani hyvät brändätyt punkut ja valkkarit. Lisäksi pidän sitä arvokkaana siksi, ettei se saa niskaansa torjunta-aineita, ei keinolannoitteita, sen kasvua ei puristeta muottiin kasvunsäätelijöillä, se saa olla ihan luonnollisesti, se ei kulje tehtaiden kautta vaan se tallotaan perinteiseen tapaan, se kypsyy tynnyreissä eikä siitä ole pullotuksia. Romeiko on paikallinen lajike,  yksi monista. Kreikassa 90 % viljellyistä lajikkeista on vielä paikallisia, Italiassa enää puolet. Viinimaailman suureen dynastiaan kuuluvat Cabernet, Merlot, Syrah  Chardonnay ja Sauvignon blanc ovat hyvin erilaisia kuin nämä heikosti tunnetut paikalliset lajikkeet, joista monet kuitenkin ovat lupaavia aarteita viininvalmistajien ja kasvinjalostuksen näkökulmasta katsottuna.

Romeiko on sitä viiniä, jota kreetalaiset itse juovat, jota he varastoivat suuriin tynnyreihin odottamaan tyttären häitä, lapsen tai lapsenlapsen kastajaisia, hyvää hetkeä juhlia, pistää pystyyn kunnon glendi.. Siitä ei tule päänsärkyä, sitä ei oikein voi juoda liikaa. Tosin muistan, että tuoreena nuorikkona mieheni kiskoi minut aina kotiin suurista juhlista kolmannen viinilasillisen jälkeen. Hän kertoi, että tarjottava viini oli marouvas-viiniä, pitkään varastoitua romeikoa, tynnyrissä jopa parikymmentä vuotta muhinutta. Sitä ei juoda kuin muita viinejä, sen alkoholiprosentti on huomattavan korkea, se on kuin kotitekoista konjakkia eikä sitä pidä ylettömästi nauttia. Hänelle kolme lasia oli raja, varsinkin vaimon juomana. Vaikutuksen kyllä huomasin kolmannen lasin jälkeen, mutta minua harmitti juhlien keskeytyminen.  Nyt Kreetalta lähtiessäni sain eräältä tuttavapariskunnalta pullollisen kaksikymmentä vuotta vanhaa romeikoa. Sen pullon työnsin piiloon, se on arvotavaraa ja vaatii Suuren Syyn.

Stifadosta tuli mureaa ja maukasta. Alkupaloiksi tein tapenardin tonnikalasta ja itsesäilötyistä viimekesäisitä kapriksista. Se ja kauraleipä sopivat hyvin yhteen, lisäksi salaattia varhaiskaalista, omenoista, avokadosta ja kurkusta kurpitsansiementen kera sekä itse valmistettu tuorejuusto. Sen valmistuksen helppous selvisi minulle jokunen viikko sitten kylään kutsumieni nuorten luona käydessäni: ota purkki valutettua jugurttia, joko turkkilaista tai kreikkalaista,  vuoraa siivilä juustokankaalla (vauvan vaipoilla), lusikoi siihen jugurtti ja ripottele väliin ruokalusikallisen verran suolaa. Ripusta sitten koko komeus jääkaappiin (ritilään) valumaan yön yli tai vuorokaudeksi.  Saat tuloksena paksua pehmeää tuorejuustoa, joka sopii salaatteihin, levitteeksi ja piiraisiin. Rouhaisen päälle pippurisekoitusta ja se on siinä!

Bugatsaan käytin jääkaapissa on kuukauden verran odottaneen filotaikinan loput. Kun lisätoiveena oli bugatsan vegaanius, keitin mannaryynipuuron kookosmaitoon ja jätin munan pois. Mannat olivat kauraisia, hieman tummempia mutta maksu on syvempi.

Niin. Ne enkelit. Nuorten oli tarkoitus vaihtaa autooni kesärenkaat, mutta se jäi tekemättä, sillä yksi työkalu oli kadoksissa. Harmittelin asiaa, minä kun en voi nyt nostaa vaihtorenkaita autoon enkä autosta pois, joten tarvitsisin apua mennen tullen ja lisäksi vielä sellaiselta, joka ei pelkää vaatteidensa likaantuvan.  Rauhoitin mieleni ja päätin että asia varmaan ratkeaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tuli seuraava päivä. Puin päälleni likastumista sietävät vaatteet ajatuksenani lähteä katsomaan, joko teollisuusalueella olisi joku jo hiljennyt renkaidenvaihtopaikka, josta saisin lainaksi nuoren miehen. Autotallini oven edessä seisoi naapurin kiiltävän siisti saabbi. Isäntä tepasteli oman tallinsa ja auton väliä. Tervehdimme samalla kun räpläsin autotallin ovia ja kysyin mihin minun kannattaisi suunnistaa. Isäntä oli ihan hiljaa, saapasteli sisään talliini, kurkisteli ja kumarteli: – ´Mahtuu sen tässä tekemään´… käveli ulos, käveli sisään työkalut kädessään, perässään poikansa, mustissa haalareissa molemmat. Heidän olkapäilleen kasvoivat siinä samassa komeat siivet, molemmat hymyilivät leveästi ja ryhtyivät pitemmittä puheita hommiin!

Stifádon resepti

Bugatsan resepti

Tonnikala-kapristahna

Kokkinistó 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + fifteen =

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
syyskuu 23, 2017, 8:49 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
20°C
Tuntuma: 19°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 77%
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 3 m/s
Aurinko nousee: 7:12 am
Aurinko laskee: 7:18 pm
Ennuste syyskuu 24, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
26°C
Tuuli: 3 m/s I
Puuskissa: 5 m/s
Ennuste syyskuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
27°C
Tuuli: 3 m/s PPI
Puuskissa: 5 m/s