Sunnuntai pilvessä

 

 

Kreetan Maku-kuva/Therissonrotko

Therissonrotkon pohjalla kulkee tie ja puro

 

Anteeksi vain, säänjumalat, mutta yllätitte minut. Ei kesäkuussa pruukaa Kreetalla sataa, mikä teihin oikein on mennyt? Onko tämä osoitus leikkimielestä vai kokeilunhalusta, mielenilmaus harjoitetusta politiikasta, oliko tämä olevinaan pilaa vai ihanko vakavasti heititte meille kolmen päivän kaatosateen? En ole varma oliko tämä siunattu sade vai kirottu. Onko tarkoituksenne muuttaa kesän kuivat kaudet trooppiseksi vihreydeksi? Ei minulla lämpöä ja vihreyttä vastaan ole, mutta saisiko ne ilman hyttysiä?

Olen jo melkein antanut anteeksi kun sentään on jo menossa toinen normaali päivä pilvettöminen taivaineen ja mukavine lämpötiloineen. Mutta sunnuntaina en ollut lainkaan iloinen yllätyksestänne ja tummanpuhuvista pilvistä.

Rannalle ei kannattanut ajatella menevänsä joten ylipuhuin itselleni retkikaverin. Mirjalle sopi mainiosti kierros Valkoisten vuorten poimuissa ja sieltä löytyvissä rauhallisissa kylissä. Sudanlahdelta nousee reunavuorten viertä serpentiini, jolta näköalat alas lahdelle ja Akrotirille ovat esteettömät. Apteraan vai Malaxaan? Malaxan takusia on koluttu vähemmän, joten sinne. Merenpuoleisella reunalla pilvet nousivat kanssamme samaa tahtia ja kosteus tiivistyi ikkunoihin. Reunan päältä pilvet jatkoivat ylöspäin, mutta meidän reittimme laskeutui polveillen suojaisiin vihreisiin laaksoihin, joita viini-ja oliivitarhat laikuttivat. Piiskaherne kukki rinteillä keltaisina röyhyävinä pensaina ja kiviruusun valkoiset kukat täplittivät aluskasvillisuutta. Tienvierustan punaiset ja keltaiset ohdakkeet lopettelivat kukkimistaan, mutta salkoruusu  vasta availi nuppujaan. Tulikukka nosti keltaisia latvojaan korkealle. Nyt on kesäkuun alku ja edelleenkin Kreeta kukkii, talvisateet ovat olleet anteliaita ja kevätkin on ollut viileä ja odottamattoman sateinen. Muistan sellaisia vappuja, jolloin päivänkakkarat olivat jo kuihtuneet eikä perinteisiin vappuseppeleisiin ollut laittaa muuta kuin pielikkejä ja laakerinoksia. Vapusta on nyt puolitoista kuukautta ja vielä on vihreää. Tavallisesti tähän aikaan rinteet ovat jo keltaisia ja  tienvarsien paahteessa viihtyvät enää pensaat ja fenkoli, joka kesällä kasvattaa vain piiskamaista varttaan ja kukkaa sen päähän.

Kreetan Maku-kuva

Vaikka oli pilvistä, oli lämmintä

Reunavuorten takaisissa laaksoissa luonto oli räjähtänyt monivivahteiseen vihreyteen, pensaat pursuilivat kukkien painosta ja puut olivat kirkkaan vihreitä, onhan sade huuhdellut pölyt sopivin välein. Ajoimme hiljaisten kylien läpi ja ohi, tulimme risteyksiin, joissa ei ollut viittoja emmekä tienneet mihin kääntyä eikä edes kartan neuvoista ollut apua. Haniaan on matkaa linnuntietä vain muutama kilometri, teitä pitkin runsaat kymmenen, mutta tuntuu kuin olisimme toisessa maailmassa ilman matkailun ja bisneksen katkua ja muovisia palveluja.

Kreetan Maku-kuva/Therisso

Tuonne alas jää Therisso

Therissonrotko on aina yhtä vaikuttava, sekä  jylhä että rehevä jokilaakso. Therisson kylään tullaan sunnuntaisin lounaalle. Tienvarren tavernoissa valmisteltiin hiiligrillejä, ulkouunit pullistelivat vuokia, joissa kypsyi vuohenpaisteja, lampaansatuloita perunoiden päällä, briamia, okraa, täytettyjä vihanneksia, sitruunakanaa. Suurissa loimugrilleissä tirisivät vuonan-ja karitsan lavat. Me suljimme nenämme. Ei vielä.

Kreetan Maku-kuva/ Delphinium

Ritarinkannus, delphinium, kukkii Therissonrotkossa villinä

Therisso on kuulu Venizeloksestaan ja muista Kreetan itsenäistymistä vauhdittaneista 1800-ja 1900-luvun hahmoistaan, joista jotkut patsaina vartioivat vieläkin kylää ja sen aukioita. Vapauden ja vallankumouksen aatteet kypsyivät täällä viistokattoisten talojen tuvissa ja kahviloissa ja purkautuessaan vyöryivät kaupunkeihin ja varuskuntiin ajaen pois turkkilaiset. Nyt kylän rauhallisuudesta todistavat ikiaikaiset plataanit, kapea lehtimetsien kattama laakso, puronuomassa mereen matkaava vesi ja valtoimenaan kadulle ryöppyävät kukkaistutukset.

Therisson periltä nousee päällystetty tie nopeasti vuorta ylös. Horisontti laajenee alas Hanian ja pohjoisen suuntaan yli pyöreälakisten kukkuloiden ja niiden sylissä lepäävien kylien. Mutta nyt meri ja lähivuoret olivat tummien pilvimassojen peittämä.

Kreetan Maku-kuva / Mesklá

Sade toi tavernoiden sisätiloihin tungosta

Olimme jo nielleet nälkämme moneen kertaan sekä Drakonan että Therisson tavernoiden edessä ja selvisimme kunnialla vielä Zourvankin mutkissa houkuttelevien tavernoiden kutsuista vain langetaksemme polvillemme Mesklássa. Ja hyvä oli, että niin tapahtui, sillä juuri kun olimme saaneet vallattua pöydän tavernan pihauunin kyljestä, alkoikin sataa ja ryntäsimme sisälle. Ei siinä kaatosateessa olisi enää voinut maisemia katsella, ruokalistaa kylläkin. Tilasimme uunissa puuhiilten vieressä kypsynyttä makeaksi paahtunutta okraa, pehmeäksi hautunuttaa vuohta ja mintulle tuoksuvaa, rapean juustoisen kuoren alla muhinutta burekia, jossa kesäkurpitsat ja perunat olivat sulaneet tavernan vanhaemännän itse valmistavan mizithrajuuston suudelmissa. Salaatin päällä oli aimo lohkare samaa juustoa, parasta tämän sesongin aikana, pyöreän hapanta ilman teräviä viiltoja,  kermaisen pehmeää.  Ovat kuulemma muutkin kehuneet mamman juustoa, sanoi tytär.

Kreetan Maku-kuva/ Mesklá

Salaattia, okraa, burekia ja vuohta, kaikki erinomaisia

Sade jatkui ukkoskuuroina ja toinen toistaan rajumpina kaatosateina ja lopulta taukoamaton veden valuminen muutti pääkadun alaspäin ryntääväksi puroksi. Kengät märkinä pääsimme lopulta autoon.

Sunnuntaina Vamosissakin oli satanut kunnolla useampien tuntien ajan. Maanantaina sade jatkui koko päivän aina noin neljään saakka. Ilta olikin sitten kaunis. Tiistaina pääsin toimistoon kuivana, mutta sade alkoi klo 11.15 ja päättyi monivaiheisten rajujen ryöppyjen ja jättimäisen pisaroinnin jälkeen noin viideltä. Haniassa ja turistirannikolla ei satanut, ei myöskään Apokoronasin rantakylissä, ainoastaan sisämaassa. Tätä kirjoittaessani keskiviikkona istun Almiridassa rantakahvilassa ja kuuntelen meren yllä olevaa ukkosta. – Ei se täällä sada, sanovat naapuripöydän papat.

He olivat oikeassa, ei siitä sadetta  tullut.

Nämä sateet riittävät pitämään luonnon vihreänä vielä muutaman viikon, viinirypäle sai kaipaamansa piristysruiskeen, samoin oliivipuut. Mutta jos sateita tulee jatkossakin, se ei enää olekaan hyvä asia. Silloin syntyy kasvitauteja, tuholaisia ja hyttysiä, joilta kuivat säät meitä suojelevat. Ovatko sateet siunaus vai kirous, se jää nähtäväksi.

Kreetan Maku-kuva / Mesklá

Tavernan voimaksikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
kesäkuu 24, 2017, 3:07 am
Selkeää
Selkeää
22°C
Tuntuma: 23°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 88%
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 3 m/s
Aurinko nousee: 6:09 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 25, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 1 m/s P
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste kesäkuu 26, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
32°C
Tuuli: 2 m/s PPL
Puuskissa: 3 m/s