kreetalainen

Elokuun satoa

1-WP_20160813_14_04_30_Pro - Copy

Mangoldi kreetalaisittain

Vihannesmaan hoito on ollut paras kuntouttajani toipuessani kevään suuresta leikkauksesta ja  sädehoidoista. Kumarassa oleminen, kyykistyminen ja keskittyminen muuhunkin kuin omaan sairastamiseen kohensivat jalan nestekiertoa ja tyhjensivät toisen jalkaan syntyneen seroman. Toinen seroma vielä kiukuttelee. Olen syönyt lehtivihanneksia aina runsaasti, mutta keväällä lisäsin niiden määrän ylettömäksi kun villivihanneskausi alkoi.  Ruokavalioon tuli myös ternimaito raakana aamusmoothiessa pakasteesta kaivettujen mustikoiden ja viinimarjojen kera. Tuoretta maitoa en ole juonut kymmeniin vuosiin, mutta nyt oli sekin kynnys ylitettävä. Toden totta, toipuminen oli nopeaa. Kun villivihannesten aika meni ohi, alkoi vihannesmaa lykätä syötävää. Nyt elokuussa kehäkukkien loisto tervehtii jo kaukaa ja pelto pursuaa kaikkea jännittävää. Minulla on tapana kylvää ja istuttaa tavallisimpien vihannesten lisäksi sellaisia, joita ei kaupoista ja toreilta saa, kuten esimerkiksi mangoldia, lehtifenkolia ja härkäpapuja, joiden kaikkien valmistamisen olen oppinut anopiltani Kreetalla.

Mangoldi oli suuri suosikkini jo Kreetalla asuessani ja nyt vuosien kuluessa olen herännyt huomaamaan miten hieno ja monipuolinen lehtivihannes se onkaan!  Aluksi harvennan mangoldipenkkiä nyppimällä komeimmat yksilöt salaattiin. Kun sitten taimiväli on sopivan harva, siirryn napsimaan suurimpia lehtiä. Nekin käyvät salaattiin tai sitten käytän niitä pinaatin tapaan risotossa, munakkaissa ja muhennoksissa. Hiukan vielä enemmän kokoa kasvaneet päätyvät kääryleiksi. Ja nyt kun mangoldi on kookas, käytän koko kasvin.

Kaivoin esiin vanhat kreetalaiset keittiömuistiinpanoni 80-luvulta ja valmistin mangoldimuhennoksen anoppini Argirón tapaan. Tämä on nk. laderá-ruoka, tarkoittaa öljyistä. Kreetalaisilla on ollut tapana erityisesti lehtivihannesruokiin lorauttaa oliiviöljyään reippaasti, saatiinhan sillä ruoasta paitsi maukas myös täyttävä. Lautasen pohjalle jäänyt herkullinen liemi kaavittiin leivänkäntyllä huolellisesti suuhun ja siihen saatettiin vielä murustaa hiukan fetaa. Nam! Kuten huomaat, ruoka itsessään sisältää vain kasviksia, mutta aterialla sen kylkeen sopivat vaikka keitetyt kananmunat, savulammas, rosmariinimaksa, valkoiset juustot, kuten brie tms.. Jos pidät mangoldin makua voimakkaana, voit ryöpätä sen pilkottuina ennen kuin lisäät ruokaan.

Mangoldimuhennokseen  (4 annosta) tarvitset

  • n. 400 g ylikypsää tomaattia
  • 1-2 sipulia silputtuna
  • ½ dl kunnollista oliiviöljyä (kreetalainen laittaisi tähän 1 1/2 dl )
  • n. 400 g uusia perunoita
  • n. 400 g mangoldia varsineen
  • 250 g mukula-tai lehtifenkolia
  • 1 valkosipulin kynsi
  • noin 50 g kuorittuja manteleita
  • ½ tl suolaa
  • vettä

1-WP_20160813_12_42_17_Pro - Copy

Hankaa perunat kuorettomiksi, silppua fenkoli varsineen noin 4-5 cm paloiksi. Minun suomalaiset mangoldini ovat aika lailla hennompia ja pienempiä kuin kreetalaiset. Varret kovempina vaativat pidemmän kypsytysajan kuin lehdet, joten lisään ne vaiheittain ruokiin.

1-WP_20160813_12_41_36_Pro - Copy

Esikäsittele mangoldi seuraavasti: irrota lehdet toisistaan ja pese sekä varret että lehdet hyvin. Katkaise varret ja lehdet erikseen toisistaan, pätki varret 4-5 cm paloihin. Suurimmat lehdet  voit repiä pariin palaan. Kuumenna oliiviöljy ja lisää siihen sihisemään sipulisilppu ja lohkotut tomaatit. Sipuli tuo makeutta, tomaatti taas sakeuttaa liemen. Kun liemi on oranssia ja tomaatinpaloista alkaa kuori irrota (voit myös kaltata tomaatit), lisää mangoldin pätkityt varret, valkosipuli ja 1 dl vettä. Kypsennä täydellä teholla kolmisen minuuttia sekoittaen, lisää fenkoli ja vähennä lämpöä. Koska nämä vihannekset luovuttavat vain hiukan nestettä, lisää vettä 2 dl. Kun vesi on taas kiehunut kolmisen minuuttia, lisää mangoldin lehdet. Kattilasi 1-WP_20160813_13_10_46_Pro - Copysaattaa tässä vaiheessa olla reunojaan myöten täynnä lehtiä, mutta sekoita varovasti kunnes lehdet rättästyvät (=Turun muretta ja tarkoittaa, että lehtien nestejännitys katoaa ja ne herpaantuvat). Lisää suola ja mantelit sekä perunat – pienet kokonaisina, isot lohkoina. Nestettä tulee olla vain sen verran, että perunat siinä kypsyvät, ei missään nimessä keittoa. Kansi pääälle, hauduta kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Maista liemi,  kiinnitä huomiota suolan määrään ja fenkolin makuun. Jos se ei tunnu, lisää hiukan fenkolin tai aniksen siemeniä. Sammuta levy, anna hautua vielä vartin verran.

Ripottelin lautaselle kehäkukan terälehtiä silmien iloksi.

Talvinen papusalaatti

 

1-IMG_7966-001

 

 

Talvinen papusalaatti, Himoniátiki saláta me ospria

 

– rucolaa revitään ja riivitään astian pohjalle

– keitettyjä papuja vaikka purkista, useampaa mallia ja väriä niin hauskaa tulee, mustasilmäpavut parhaimpia jos löytyy

– fenkolia silputaan hienoksi

– silputtua sipulia yhtä tai useampaa laatua, purjo käy myös

-tomaatti, paprika, maapähkinät sopivat seuraan

– mausteeksi oreganoa ja mustapippuria

– päälle kunnon määrä oliiviöljyä

– sekoitetaan kaikki em. yhteen sopuisasti

– vuollaan päälle juustolastuja vaikka kuivasta anthotirosta tai vastaavasta, parmesaanikin käy

– piristykseksi voi lisätä pilkottua avocadoa ja/tai saksanpähkinän sydämiä

Resepti on muunnelma kirjassani Viisaan syömisen lähteillä julkaistusta reseptistä Mustat silmät salaatissa, jonka olen saanut Ajios Nikolaoksessa asuvalta Katerinalta, omaa sukuaan Smirnios. Hän valmistaa tämän vain mustasilmäpavuista, mutta kun niitä meiltä Suomesta löytää harvemmin, olen kelpuuttanut muutkin pavut mukaan.

 

Jogurttikanaa

Jogurttikana

Jogurttikana on mukava ja helppo talvinen ruoka

Jogurttikanaan sopii hyvin pakastekana tai sitten voit tehdä sen vaikka kanankoivista.  Jos käytät marinoituja koipireisiä, pese niistä valmismarinardit pois.  Kreetalla lihat ja kalat saavat harvoin rinnalleen pastaa  tai perunaa; lisänä käy hyvin salaatti ja leipä. Voit toki valmistaa kanalle hyvän lisäkkeen niin halutessasi.

Jogurttikanaan tarvitset

–          yhden kokonaisen kanan pakasteena

–         1- 2 sitruunaa ohuina siivuina

–          1 dl oliiviöljyä

–          noin 1 kg valutettua jogurttia riippuen uunivuoan mallista

–          4- 8 munaa

–          suolaa ja pippuria

–          vettä niin, että sitä on noin 1/2 cm uuniastian pohjalla

 

Leikkaa kana kuuteen palaan, suolaa ja pippuroi ne ja aseta  uunivuokaan. Aseta sitruunasiivut kanapalojen päälle peitoksi. Kaada oliiviöljy vuokaan, samoin vesi.  Kypsennä +180 C kunnes palat lähes kypsiä (n. 40 min.)

Tarvittavan jogurtin määrä riippuu uuniastian leveydestä. Jos astia on  kapea ja palat päällekkäin, tarvitset vähemmän jogurttia + 4 munaa, mutta mitä leveämpi astia, sitä enemmän jogurttia ja munaa menee. Palojen päälle pitäisi saada noin 2 cm paksuinen peitto. Jogurtti tuo mukavan happamuuden eikä sitä kannata säästellä.

Nosta uunivuoka pois uunista, poista sitruunaviipaleet, peitä jogurtti-munaseoksella, laita  jokunen sitruunaviipale jogurtin pinnalle ja koko komeus takaisin uuniin.  Kypsennä vielä kunnes pinta alkaa kohota jolloin muna kypsyy ja sitoo jogurtin, noin 20 min.

 

Valmistin tämän reseptin mukaan 12.12.2013 kahden hengen annoksen seuraavasti:

– 2 koipireittä

– 1/2 sitruuna siivuina

– noin 1/2 dl oliiviöljyä

– 4 dl turkkilaista jogurttia

– 1 iso muna

– suolaa ja pippuria

Koivet täyttivät  uunivuoan tarkalleen, joten kaadoin vettä astiaan vajaat 1/4 dl. Oliiviöljyä laitoin 2 rkl. Kun kana oli lähes kypsää, oli nesteen määrä lisääntynyt. Jouduin kaatamaan pois  noin 1 1/2  dl, jotta jogurttiseokselle jäi tilaa. Samalla poistin sitruunaviipaleet kanan pinnalta ja nostin ne takaisin jogurtin pinnalle. Ylimääräiselle kanaliemelle löytyy varmasti muuta käyttöä.

Lisäkkeeksi valmistin Hasselbackan perunoita.   Ne sopivat makuihin oikein hyvin.

Huomioita:

1. Varo liikaa sitruunaa…, puolikas kahdelle koivelle on sopiva.

2. Ruoka ei suoranaisesti kaipaa lisäkettä varsinkaan jos aterialla on alkuruokia/ alkusalaatti  tai leipää.

3. Valkoinen pinta on hyvin talvinen ja jouluinen…!

Ihana talviruoka!

Ihana talviruoka!

 

Katkarapusaganaki

katkarapusaganaki

Yhteen annokseen tarvitset

  • noin 70 g katkarapuja
  • 1 iso tomaatti lohkoina
  • ¼ sipuli suikaleina
  • 1/3 paprika suikaleina
  • oliiviöljyä
  • n. 70 g fetaa muruina

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä sipuli. Lisää paprika isoina suikaleina ja tomaatti lohkoina. Kun tomaattikin on kypsynyt hyvin, lisää katkaravut, pyöritä niitä pari minuuttia kuumassa seoksessa ja lisää sitten juusto. Sammuta levy ja anna saganakin asettua.

Kesällä voi tehdä tämän myös grillissä. Laita kaikki aineet yhtä aikaa alumiinipaperiin nyytiksi ja nyytti hiillokselle tulemaan.

Minulla on tapana lisätä tähän muitakin juustoja ja usein myös joko lusikallinen smetanaa.

Oheinen kuva on otettu To Proto Helidoni-tavernassa. Lue koko blogi-kirjoitus täältä!

http://www.kreeta.info/blogi/etusivu/merjan-keittio-to-proto-helidoni-ensimmainen-paaskynen

Öljyjuusto, ladotíri

 

Ladotíri

Ladotíri

 

Mikä olisi mukava kreetalainen ruokatuliainen, kysyttiin minulta taas kerran. Ehdotin itsetehtyä öljyjuustoa, ladotíri. Samalla päätin itsekin valmistaa sitä muutaman purkillisen jouluiseksi tuliaiseksi.  Tarvikkeet ovat yksinkertaiset:

–          kauniita purkkeja tai saviruukkuja,

–          maukasta lampaan-tai vuohenjuustoa tai muuta keltaista voimakkaan makuista juustoa

–          hyvää oliiviöljyä

–          jokunen laakerinlehti, kokonaisia pippureita, kuivattua chilipaprikaa tms.

Ostin paria laatua juustoa,  toinen oli savujuusto, toinen vaalea vuohenmaitojuusto. Kuutioin ne paloiksi ja pudottelin purkkeihin.  Laitoin joukkoon pari kolme laakerinlehteä ja jokusen pippurin. Täytin oliiviöljyllä piripintaan niin, että kaikki palat olivat öljyn peitossa. Suljin kannet ja laitoin viileään. Ne saavat nyt odottaa  jouluun.  Jos jää yli, ei haittaa, ne kyllä säilyvät pitkäänkin. Sitten vain nauttimaan.

Öljyjuusto käy salaattiin, sitä voi käyttää ruoanvalmistuksessa ja sitä voi nauttia ihan sellaisenaan. Maustunut öljy käy ruoanlaittoöljynä.  Tee purkkeihin kaunis etiketti, kerro siinä käyttövinkit ja niin on lahja valmis!

Juuston säilöminen öljyyn on vanha kreetalainen tapa. Lammas-ja vuohenjuustot pilkotaan suuriksi lohkoiksi ja asetellaan lasitettuihin saviruukkuihin. Juustot saattavat marinoitua jopa vuodenkin. Näin saatua herkkua kutsutaan nimellä maruvas,  hyvin kypsynyt.

Ota kuitenkin huomioon seuraavat seikat:

–          käytä vain kypsytettyjä juustoja

–          käytä vain kuivattuja yrttejä

–          tarkista, että juustopalat ja yrtit peittyvät öljyyn, muutoin se saattavat homehtua.

–          valitse hyvänmakuinen oliiviöljy, vaikkapa Terra Creta tai ainakin kreetalainen. Karvas öljy pilaa tuotteen.

 

Muita mukavia joulutuliaisia:

http://www.kreetanmaku.fi/kreikkalaiset-joulupiparit-kurambiedhes/

http://www.kreetanmaku.fi/appelsiinimarmeladi-avdun-kylan-tapaan/

http://www.kreetanmaku.fi/rypalehillo/

 

 

 

El Grecon museo Fodelessa

 

Kreetan maku-kuva Fodelesta

Fodelesta löytää El Grecon museolle

Hersonissosissa asuin monta vuotta Theotokópoulo-kadulla.  Haniassa käydessäni yövyn usein Theotokópulo-kadun pienissä intiimeissä hotelleissa. Mutta kuka tämä henkilö on?

Nykyisin hyvin suosittu herra Theotokópulos (engl. Theotokopoulos), etunimeltään Domenicos, lempinimeltään El Greco, kuuluu  saaren menneisyyteen ja roomalaiskatolisen aikaan, joka nosti maalarin  maailmanmaineeseen muualla kuin kotisaarellaan.  Vaikka hänen menneisyytensä ortodoksisen kirkon näkökulmasta on arveluttava,  edustihan hän sortavaa venetsialais-kreetalaista hallitsevaa yläluokkaa, omaksui sen tavat ja ideologian, jopa niin, että oli vastauskonpuhdistuksen tulkki, toisin sanoen puolusti roomalaiskatolisuutta, on tämä epäilyttävämpi puoli hänestä nykyisin haudattu ja unohdettu. Sivistykseen  kuuluu arvokkaan muistaminen, ja niin on käynyt Theotokópulonkin kohdalla.

Kreetalaisen maalarin Domenicos Theotokópulosin uskotaan syntyneen noin vuonna 1541 joko Fodelessa tai Iraklionissa.  Hän  oli maalarinopissa Pyhän Kateriina Siinailaisen luostariveljien suojissa Iraklionissa, jossa vieläkin on pieni Pyhän Kateriinan kappeli Pyhän Minaksen katedraalin pihalla.  Hän oppi bysanttilaisen koulukunnan tavan maalata ikoneita ja työskenteli ilmeisesti myös nk. kreetalaisen koulukunnan edustajien kanssa.  Lahjakasta ja ilmeikkäästi maalaavaa poikaa kutsuttiin jo 25-vuotiaana mestariksi.

Kreeta kuului tuolloin Venetsian merimahdille ja niin katolisen nimen saanut/ottanut nuori kunnianhimoinen mies lähti suurten mestarien oppiin Venetsiaan. Hän tutustui suuriin renesanssimaalareihin, kuten Tintorettoon, Veroneseen, Tizianiin ja Bassanoon ja mahdollisesti jopa työskenteli Tintoretton ateljeessa miniatyyrimaalari Giulia Clovion apulaisena.  Nelisen vuotta Venetsiassa maalarinopissa oltuaan hän muutti Roomaan ja työskenteli menestyksekkäästi sekä kuvanveiston  että arkkitehtuurin parissa.  Häntä houkutti Espanja ja vastauskonpuhdistus, jossa hyville maalareille riitti töitä ja ylenemismahdollisuuksia. Philip II:n Escorialin palatsi oli kesken ja kuninkaalla oli vaikeuksia löytää maalareita, joihin hän olisi ollyt tyytyväinen. Tizian oli kuollut, Tintoretto ja Veronese ja monet muut kieltäytyivät tulemasta hankalaksi  tunnustetun mesenaatin palvelukseen. El Greco sai töitä, mutta kuningas ei ollut niihinkään kovin tyytyväinen eikä jatkotöitä Madridista herunut. Niinpä El Greco palasi Toldeoon, jossa töitä riitti ja jossa myös oltiin tyytyväisiä. Hän signeearsi taulunsa aina kreikan kielellä käyttäen lyhennettä Κρης, kreetalainen.  Tästä hän sai espanjankielisen lempinimen, El Greco, kreikkalainen.

Katso myös kylän esittely.

Kreetan Maku-kuva Fodelesta

Yksityiskohta

El Greco oli kreetalainen syntyperältään, italialainen vaikutteiltaan ja espanjalainen ilmaisultaan ja kotimaaltaan. Vasta kauan kuolemansa jälkeen hänet nostettiin suurten maalareiden joukkoon. Hänen töissään valo tuntuu heijastuvan kuvattavista ja olevan lähtöisin jostain kuvan ulkopuolisesta lähteestä. Ihmishahmot ovat Tintorentton tapaan venyneitä, pitkiä sormia, päitä, käsiä, pidentyneitä hahmoja, joiden vaatteiden laskokset tuovat mieleeni Fodelea ympäröivien vuorten värit ja muodot. Osassa kuvia taustalla on Toledon maisemia, osassa jo hyvin modernia taustankäsittelylyä ilman maisemaa.  Hahmot ovat dramaattisissa asennoissa, ilmeet kertovat sisäisestä intohimosta ja taistelusta, voimakkasita tunteista, värit ovat vahvoja, monen kerroksen paksuisia ja niiden sävyt ovat kylmiä expressiivisiä. El Grecon töissä manerismi on vielä voimakasta, mutta seuraava taidesuunta barokki piti El Grecoa kummallisena, outona, hulluna, jonkä töitä ei voinut pitää kauniina, mutta sitä seuranut romantiikan kausi nosti El Grecon taas kunniaan.  1930-luvulta alkaen uudet taidesuunnat  pitivät El Grecoa oppi-isänään, modernismin varhaisena edelläkävijänä, jonka  monen kertaan aikojen saatossa korjattu ja paikattu ja leikattu teos Viidennen sinetin avaaminen lienee jopa innoittanut Picassoa tämän maalatessa Avignonin naisia.

Domenicon  isä  Georgios oli kauppias ja veronkerääjä, äidistä ei ole tietoja. Vanhempi veli Manussos oli kauppias hänkin ja vietti elämänsä loppuvuodet veljensä luona Toledossa. El Greco lienee elänyt avosuhteessa Jerónima de Las Cuevasin kanssa, joka synnytti vuonna 1578 pojan, Jorge Manuelin. Pojasta tuli myös kuvataiteilija. Domecinos  Theotokópulos kuoli vuonna 1614 ja hänet haudattiin Santo Domingo el Antiguohon 73 vuoden ikäisenä. Häneltä jäi arvokas 130 niteen käsikirjasto ja lukemattomia suuria töitä. Nykytutkijat ovat sitä mieltä, ettei El Greco koskaan hylännyt ortodoksisuuttaan vaan taipui roomalaiskatolisuuteen olosuhteiden taivuttamana.

Sininen täysikuu

Kreetan maku-kuva

Elokuu 2013

 

Päivällä kävellessäni kyläaukion poikki,  kuulin kahvilasta römeän äänen kutsuvan. – Istu hetkeksi, sanoi  kyläyhdistyksen kantava voima, Jorgos Hatzidakis,  juo kupponen kanssani niin päästän sinut sitten asioillesi.  Hikinen mies oli tullut tuoleja kantamasta. – Kaksisataa viisikymmentä me sinne Pyhän Paraskevan silmien alle levitimme.  Toivotaan nyt, että väkeä tulee.   Postituslistalla oleville laitoin pari päivää sitten tiedotteen ja näissä muissa tilaisuuksissa siitä on kerrottu,  hiukan tässä jännittää, paljasti Jorgos. – Lippujen hinta on 5 e, joten ei senkään pitäisi karkottaa kuulijoita.   Illalla on odotettavissa täydenkuun konsertti ja runoilta Pigádian mäellä tuossa Vamosin laidalla.   Yhdeksän muusikkoa, joista pari venäläistä, yksi hollantilainen, muutama ammatikseen maailman metropoleissa soitteleva kreikkalainen  ja loput paikallisia taitureita.  Kaikki lomailemassa Apokoronasin alueella.  Kokoonpano on niin uusi, ettei sillä vielä ole nimeäkään, kertoo Jorgos,  mutta jospa iltaan mennessä olisi!

Illalla kiipesin Pigádian mäelle.   Kuu oli vielä alhaalla,  oli juuri noussut  näkyviin  Vamosin harjanteen takaa Jorjúpolin suunnalta ja etsi tietään sypressimetsän varjoissa.  Konserttialue oli tupaten täynnä kun saavuin,  puhvetti oli auki ja alueen reunoille olivat muutamat paikalliset seurat ja yrittäjät levittäneet myyntipöytänsä.   Vamos Ensemble soitti ikivihreitä keinuvia kappaleita menneiltä vuosikymmeniltä, juuri sellaisia joita saattoi kuvitella kuulevansa metsäpurojen varsilla kun keijut ja nymfit ilakoivat.  Runot ja kirjallisuusotteet rytmittivät musiikkia.  Pelkkää vetten neitojen leikkiä  ei runojen maailma kuitenkaan aina ollut.  Aurinko ja kuu, alati riitelevät sisarukset, oli taivas erottanut toisistaan.  Kun aurinko laskee, kuu nousee.  Enää ne eivät näe toisiaan.  Salaperäinen sininen kuu saa muistamaan mikä on ihmisenä olemisen tarkoitus.  Mustasukkainen kuu hautoo kostoa kun ei pääse ihmisasumuksiin sisälle. Lempeä kuu valvoo rakastavaisten tapaamista.  Se ei paljasta piilossa olevia.

Mikä ihmeen voima tässä kylässä on? Asukkaita on tasan 761, mitä nyt jokunen ulkomaalainen päälle, mutta ei meitä lasketa organisoijiksi, vain yleisöksi.   Asukkaista melkoinen osa on  alaikäisiä, yli-ikäisiä ja passiivisia.  Pari iltaa sitten maanantaina, kun kuusta puuttui vielä alareuna,  oli edellinen tilaisuus.  Se tosin oli seurakunnan järjestämä, mutta kyläyhdistys hoiti tarjoilun.  Sunnuntaina  oli kauppiasyhdistyksen järjestämä musiikki-ilta kyläaukiolla.  Ne juhlat loppuivat aamukuudelta.  Sitä edellisen järjesti  kylätoimikunta  viikkoa aiemmin  muistutuksena siitä, että Kreetan liittymiseen emä-Kreikkaan  johtaneet  tapahtumat saivat alkunsa täällä sata vuotta sitten.  Se oli parin tunnin tilaisuus.  Huomenna on kirkonrakentaja-Trulloksen järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti.  Väkeä tulee paikalla satamäärin ilta illan jälkeen.

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?  Ei meillä Suomessa vaan…. Onko tämä vastalääkettä kriisille? Puretaan turhautumista  tekemällä asioita toisten eteen? Iloitaan kun onnistutaan.  Luodaan yhteishenkeä? Puhalletaan samaan hiileen?  Tehdään positiivisia asioita jottei  ikävä yllätä? – Ei tätä kurjuutta muuten jaksaisi, sanoi  vieressäni istunut kyläläinen.  Pääsin juuri eläkkeelle. Piti saada 450 e kuukaudessa, sillä olisimme selvinneet juuri ja juuri,  kun mieskin saa jotain.  Mutta summa leikattiin. Saankin 280 euroa kuussa.  Ihan itkettää.    Naapuri pyyhki silmäkulmansa, nosti katseensa Enseblen paljain jaloin tanssivaan ja soittavaan huilistiin ja antoi musiikin lohduttaa.  Puristimme toinen toistemme kättä.  Me selviämme!

Poislähtiessä pysähdyin kiittämään kyläpäällikköä hienosta tilaisuudesta ja ihmettelemään kylän voimaa. – Me rakastanne tätä kylää ja tätä maaperää, tätä aluetta, jossa toimimme.  Meillä tähän kulttuuriimme kuuluu osallistua,  on kuulunut jo tuhansia vuosia. Jos olet ´polítis´,   kansalainen, se tarkoittaa mukana olemista, joko järjestämässä tai organisoimassa.  Kun on monta ´politis´, syntyy ´polis´, kaupunki/kylä/yhteisö.    Sen ulkopuolella olevat  ´ idiótes´, ne,  jotka eivät toimi.  Osallistumattomat. Ne, jotka kulkevat töistä kotiin ja takaisin töihin, omaan napaansa tuijottaen.  On meillä niitäkin.  Siitä  ´idiotes´-sanasta kehittyi myöhemmin sana idiootti.

Taidan tietää  mitä kyläpäällikkö tarkoittaa.

Tyhjän lautasen ongelma

 

 

Kreetan Maku-kuva/ Vamos

Kotitekoista hyvää tsatzikia ja paljon vartaassa kypsynyttä maukasta possunlihaa.

Olin palaamassa kylältä kävellen ja oli kova nälkä.  Kotona oli kyllä raaka-aineita, mutta nälänhätään ehtisi kuolla ennenkuin niistä tulisi valmista. Poikkesin mielijohteesta kylän suvlatzidikoon ja pyysin tiskin takana seisonutta nuorta miestä veistelemään yhden annoksen pystyvartaassa kypsyvää lihaa.  Ei perunoita, ei pitaa, vain tsatzikia ja lihaa.  Poika pakkasi lihan hyvin ja punnitsi sen. Meni kassakoneelle, hakkasi hinnan sinne ja toi minulle paketin ja kuitin.  Kokonaista 2,5 euroa.  Kun alvi on 24 %, jää siitä myyjälle pari euroa.

Tällä välin oli suvlatzidikon oven eteen parkkeerannut vihanneksia ja hedelmiä kauppaava auto. Jospa veisin viinirypäleitä kotiin? Nyt on niiden aika, ovat jo makeita ja mehukkaita. Valitsin laatikosta ison tertun ja työnsin sen muovikassiin ja ojensin kauppiaalle.  Kauppias pudotti sen vaakakuppiin ja kysyi  että jos kuitenkin laitettaisiin koko kilo…?  No, laitetaan. Kauppias nosti uuden tertun kassiini. Ja toisen ja kolmannen.  Ja pieniä terttuja ainakin kolme kertaa ennenkuin oli tyytyväinen. Paljonko? Pari euroa. Kuitin kanssa.

Kotona avasin lihapakkauksen. Siinä oli kolmen annoksen verran possua! Ei mitään vartaassa kypsennettyä jauhalihaa etäisesti muistuttavaa massaa, vaan ihan oikeaa lihaa.  Ja tsatziki oli itsetehtyä, sen näki jo kurkkuraasteen rakenteesta ja maistoi.  Rypälekassi oli kummallisen painava ja punnitsin sen, minulla kun sattuu reseptien tekoa varten olemaan tarkkuusvaaka valmiina. 1280 grammaa. Kannattaisikohan kauppiaan kalibroida vaakansa ettei tule tappiota kahtakymentäviittä prosenttia?

Söin porsaanlihaa illalliseksikin, syötin kissanpennuille osan ja vielä jäi huomiseksi. Rypäleistä puolet kasasin kahdelle lautaselle, jotka kannoin Nikolle ja Lolalle.  Lautaset olivat tulleet heiltä minulle täytenä, toisessa oli ollut syntymäpäiväkakkua ja toisessa fanurópitaa, jota olimme  Lolan kanssa maanantaina leiponeet.  Täällä ei ole tapana palauttaa tyhjää lautasta vaan se täytetään jollain.  Palauttamisesta syntyy väliin vastavuoroisuuskiitoskierre: Nikos toi toisen lautasen takaisin minulle täytettyään sen omassa puutarhassaan kypsyneellä hunajamelonilla. Millähän keksin täyttää lautasen kun menen huomenna sitä palauttamaan? Se tulee kuitenkin täytettynä takaisin.  Jospa viivyttelen pari päivää?  Dilemma on todellinen: jos täytän lautasen sellaisella, mikä ylittää edellisen, syntyy nouseva ja kiihtyvä kierre.  Silloin juoksemme tässä pihassa toinen toistemme oven taakse yhä täysinäisempien ja arvokkaampien  tarjoomusten kanssa kiihtyvällä vauhdilla kunnes näännymme.  Mutta jos harvennan välejä, saatan saada kierteen purettua….?

Vihannesmuhennos tuoreista pavuista

Kreetan maku-kuva / vihannesmuhennos

Barbuniapapuja

Olen aina ollut kovin mieltynyt kreetalaisiin jahníruokiin, joissa pari kolme vihannesta naitetaan maukkaiksi kokonaisuuksiksi.  Elokuun herkkua ovat monenlaiset pavut, joiden valmistaminen on helppoa.  Samalla niistä saa kasviproteiineja ja jos öljyn kanssa ei ole turhan nuuka, saa ravintoa, joka pitää raskasta työtäkin tekevän nälän aisoissa.  Lisäkkeillä, kuten leivällä tai korpuilla ja fetalla voi tuoda vaihtelua.

Vihreät pavut  jahní

Resepti on helppo ja sitä voi varioida sen mukaan mitä saatavilla on.  Raaka-aineiden painosuhteet voivat  olla esim. sipulia 1: perunoita 2-3: tomaattia 2: papuja 2.

Minulla on aineet noin  kahteen  kolmeen annokseen

–          noin 250 g barbuniapapuja, sellaisia punaviiruisia, joissa siemenet pullottavat

–          kaksi oikein ylikypsää tomaattia Lolan puutarhasta ja jokunen kirsikkatomaatti, noin 250 g

–          3 isohkoa perunaa, noin 300 g

–          2 valkosipulin kynttä

–          pari sipulia noin 100 g

–          tuoretta minttua, pihalta oliivipuun alta nyppäistyä

–          tuoretta persiljaa ruukusta, sekin kasvaa varjossa oliivipuun alla

–          Nikolta ja Lolalta ostettua oliiviöljyä

 

  1. Perkaan  pavut. Veitsellä ympäri niin että sulamattomat sulkijakuidut saadaan kaikki pois,  ne ovat ikäviä suussa.  Ei väliä vaikka  palot aukeavat, hajoavat ne kumminkin.  Laitan ne kylmään veteen virkistymään.
  2. Loraus öljyä kattilaan, siihen silppuan sipulit karkeina paloina ja annan niiden hetken kuuullottua.
  3. Perkaan 1-2 valkosipulin kynttä ja laitan ne mukaan.
  4. Kun sipuli on alkanut saada väriä, lisään tomaatit suurina lohkoina, mutta ilman kantaa.
  5. Kuorin perunat ja kuulen, että tomaatti alkaa jo tarttua pohjaan.  Silloin lisään lasillisen vettä ja heti kun ensimmäinen peruna on kuorittu ja huuhdottu, pilkon sen pariin kolmeen palaan ja heitän joukkoon.  Sama muiden perunoiden kohdalla.
  6. Tarkistan, että vettä on noin perunoiden puoliväliin ja peitän kannella sekä lasken lämpötilaa niin että se hautuu keskilämmöllä.  Se saa muhia noin 25 minuuttia.
  7. Perunat ovat lähes kypsiä  kannen alla, samoin pavut.  Nyt lisään suolan, silputut tuoksuvat yrit , sekoitan kevyesti  ja lasken vielä lämpötilaa. Usein tarvitaan vielä nestettä noin puoli lasillista. Kansi päälle ja annan kypsyä vielä noin 5 minuuttia.
  8. Sitten sammutan levyn ja annan ruoan tekeytyä noin 10-15 min.
  9. Oliiviöljyruokia, laderá, ei voi syödä tulikuumina, siinä palaa jo sielukin.
  10. Jos haluan olla paastoamatta, nostan muhennoksen päälle  nokareen fetaa.
Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
marraskuu 24, 2017, 11:21 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuntuma: 17°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 77%
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 7:08 am
Aurinko laskee: 5:12 pm
Ennuste marraskuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuuli: 2 m/s LPL
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste marraskuu 26, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
19°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 4 m/s