oliiviöljy

Vassilakis Estate

Kreetan Maku-kuva/ oliivipuristin

Georgia Vassilakis esitteli vanhaa oliivipuristinta

Neapolin nurkalla tienvarsikyltit johdattivat paikkaan Vassilakis Estate. Maatila? Maaseutumatkailua vai jotain muuta? Jotain muuta. Oliivitila ja oliiviöljyerottamo, saaren mitoissa suurehko vientiyritys. Isä ja kaksi nuorta neuvokasta tytärtä seisovat yrityksen takana. Erottamo palvelee Neapoliin alueella 3500 viljelijää. Perheellä itsellään on omia oliivitarhoja noin sata streemaa, siis noin 10 hehtaaria. He ovat viljelleet oliiveja Mirabellon alueella jo vuodesta 1865.

My Olive Oil on yksi palkintoja voittaneista tuotemerkeistä, toinen on  Charisma. Pakkaukset ovat tyylikkäitä ja erottuvat edukseen. Vientiä on jo 16 maahan. He pakkaavat myös Mouratolia-oliiveja.  Sen marjoja pidetään pöytäoliivien kuningattarena. Monella alueen perheellä on tarhassaan yksi tai kaksi mouratolia-puuta. Vassilakit ovat sopineet omistajien kanssa ostavansa osan sadosta. He valmistavat oliivit vanhan perhereseptinsä mukaan ja pakkaavat ne. Mouratoliaa kasvaa vain Neapoliin ympäristössä.

Erottamossa pääset esittelykierrokselle sekä erottamoon että ulkotiloissa olevaan menneen ajan puristamoon. Lopuksi voit maistella öljyjä ja muita alueen maataloustuotteita.

Maistettuani tuotteita totesin näiden olevan vientilaatua, korkeatasoisia, kauniisti pakattuja. Ilahduttavaa on, että heillä on asiakkainaan paljon luomuviljelijöitä ja näin ollen myös extra neitsyttä luomuna.

Lisää www.vassilakisestate.gr

1-IMG_9989 1-IMG_9987

Treffit oliivitarhassa

Perheellämme ei ole vuosiin ollut tapana ostaa tavaraa joululahjaksi, mutta koska jollakin tapaa on kiva läheisiä muistaa, päätin pari joulua sitten lahjoittaa äidilleni ja veljelleni perheineen oliivipuut. Merjan puodista löytyi Erfin luomutarha ja meillä on nyt toista vuotta tarhassa kaksi adoptiopuuta, numerot yksi ja kaksi.

 

Ensimmäisen vuoden oliiviöljylähetys lähti Helsinkiin postitse ja tämän toisen satsin päätimme käydä yhdessä äidin kanssa hakemassa Erfistä ja samalla tutustua puihin ja viljelijään. Erfin tarha on lähellä Rethymnonia, loivilla rinteillä upein näkymin merelle ja Psiloritis-vuorelle.

 

etsintä alkaaKummipuita etsimässä

 

Tapasimme tarhan omistajan Kimon Uranoksen Erfin kylässä ja hän johdatti meidät tarhalleen, josta lyhyen patikoinnin jälkeen löytyivät kummipuumme.

Tarhuri Kimon Ouranos

Tarhuri Kimon Ouranos

 

Kreetan Maku-kuva kummipuista

Kummit ja puu numero 2

 

Yhdessä Kimonin kanssa ihastelimme puita ja niiden alkavia kukintoja. Hän ei osannut, tai halunnut,  vielä tässä vaiheessa arvioida tämän vuoden sadon määrää tai laatua. Toivomme, että säät suosivat tänä tärkeänä kukinta-aikana ja niin kummi- kuin muutkin puut tuottavat hyvin hedelmää. Kimon kuitenkin muistutti, että sadosta riippumatta me kummit saamme vuosittain sen luvatun kolme litraa tarhan öljyä! Lähdimme siis lohdullisin mielin takaisin kylälle hakemaan kanistereitamme viime vuoden sadosta.  Tarhalla viljellään Kreetalle tyypillistä koroneiki-lajiketta, joka kerätään vuodenvaihteessa

 

Kreetan Maku-kuva kummipuusta

Kummipuu kukkii

 

kolme litraa öljyä

Kolme litraa öljyä

Kohtaaminen Kimonin kanssa sujui lämpimissä tunnelmissa ja tottahan toki ennen kotiinpaluuta meidät istutettiin perheen kafenioon rakille ja limonadille. Olipa muuten herkullista limonadia, jumalten juomaa kuten etikettikin kertoo. ”Zeus” virkisti ja rakista saimme potkua kantaa laatikollisen öljyä autoon ja lähteä kotimatkalle kohti Haniaa. Kimon toivotti meidät tervetulleiksi tarhalle aina halutessamme: ”Kun haluatte tulla tapaamaan puitanne tai viettää vaikka siestaa niiden varjossa”. Kuulostaa hyvältä, näkemisiin siis!

zeus

Zeus-limonadi maistui raikkaalta kuumana päivänä

Kummipuu on oiva lahjaidea niille, joilla on jo kaikkea, jotka arvostavat tasokasta oliiviöljyä ja onnistuvat kuluttamaan sitä kolme litraa vuodessa. Vierailusta tarhalle kannattaa sopia etukäteen ja varautua lenkkareilla.  

Lisää kummipuista:  http://www.kreetanmaku.fi/kummipuut/

Matkalla Erfiin pysähdyimme lounaalla Rethymnonissa, perinteisessä Zisis-tavernassa. Isosta koostaan huolimatta tavernassa tarjoillaan kotoisia makuja ja tällä kertaa varsinkin munakoisot tomaattikastikkeessa veivät kielen mennessään. Tavernaraatimme suosittelee lämpimästi!

Samoin Kreetan Maku!  Suosikkitavernani jo pitkään, vaikka sisätilat yhtä persoonalliset kuin muinoin kuin neukkumaassa. Mutta  ah!  se ruoka!

 

 

Oliiviretki Astrikas-Kandanos-Temenia

 

1-IMG_1370

Oliiviöljypäivän aloitti kierros Biolean luomuoliivipuristamossa.  Se sijaitsee niin komeassa paikassa, että sinne kannattaa mennä jo pelkästään maisemien tähden! Paikan sielu Jannis Dimitriadis selvitti meille miten  hyvä öljy tehdään perinteiseen tapaan  nykystandardeja noudattaen niin, ettei prosessissa käytetä  lisättyä vettä muutoin kuin oliivien pesussa.  Näin saadaan vitamiinit ja hivenaineet talteen paljon paremmin kuin jos prosessiin lisättäisiin vettä ja otettaisiin se myöhemmin pois, niin kuin kaikki teolliset puristamot tekevät. Biolea on modernisoinut vanhaa menetelmää, jossa oliivit murskataan  myllynkivien alla, nostetaan mattojen väliin ja todella puristetaan.

Niin tehtiin ennenkin, mutta  tämä tietotaito oli jo kadonnut. Vanhaan tapaan yhdistettiin uutta osaamista ja tekniikkaa. Graniittisten myllynkivienkin teettämisessä oli omat niksinsä, samoin massan jauhamisessa niin etteivät oliivinkivet rikkoudu. Kalleimmin palkattu mies entisajan puristamoissa oli se, joka levitti massan matoille ja pinosi matot päällekkäin. Tornista piti saada jopa 2 metriä korkea niin ettei se ollut vino eikä kallistellut. Nyt  työn  tekee tätä puristamoa varten  kehitetty laite. Vedettömän puristusmenetelmän ansiosta Biolean öljyissä on moninkertainen määrä vitamiineja ja  hivenaineita  tavalliseen puristamiseen tai erottamiseen verrattuna. Kun kysyimme, miten sitten osaamme valita hyvän öljyn, sanoi Dimitriadis, että  kannattaa ymmärtää  puristusprosessi, vain silloin tietää mitä saa!  Se on paljon vaadittu.

Kreetan maku-kuva / Biolea

Puristamon sielu Jannis Dimitriadis kertoi meille firman tarinan

 

Jotta Biolean opit asettuisivat oikeisiin  mittakaavoihin, on hyvä muistaa, että he valmistavat öljyn ´käsityönä´,  se on  taitajan rakkaudella valmistamaa luomuöljyä,  jota tuotetaan pieniä eriä ja myydään herkkukaupoissa.  Supermarketit 

Kreetan Maku-kuva / Biolea

myyvät hyllyissään  teollisella  puristamisella tai erotuksella  saatuja oliiviöljyjä, jolloin on syytä katsoa hintaa. Ketjujen omat  merkit ovat alinta kastia, halpoja ja  makuviallisia, kertoi Dimitriadis.  – Vaikka niiden kyljessä lukisi ´extra virgin´ei se takaa mitään, se voi hyvin sisältää kuumapuristettua öljyä, jonka valmistamisessa käytetään heksaania,  se on teollisuudelle edullista herkästi syttyvää myrkyllistä paloöljyä, joka  jättää makunsa.  Me olimme  sen maun jo löytäneet halpisöljystä edellisen illan oliiviöljypruuvissa.

-Supermarkettien öljyjen parhammisto on kuitenkin kunnollista ja varsinkin,  jos valitsee kreikkalaista tai kreetalaista, kertoi isäntä, voi olla aika varma hyvästä laadusta, kreikkalaiset kun eivät vielä ole oppineet fuskaamaan vanhojen oliiviöljymaiden tapaan, joille fuskaaminen on ollut  elinehto. .. Biolean öljyjä saattaa olla tulossa Suomeen, paljasti Jannis, neuvotteluja käydään….

Kandanosin ylärinteillä poikkesimme tervehdyskäynnille  oliivipuiden  vanhainkotiin.  Ikivanhoja satojen ja tuhansien vuosien ikäisiä puita on Kandanosin alueella tarha toisensa perään ja kaiken kruununa jättiläinen, jonka iäksi varovaisesti arvioidaan  noin 3000 vuotta. Eivät nämä puut kuitenkaan eläkkeellä ole, ne ovat parhaassa tuotantoiässä,  hyvinvoivia hienoja puita latvukset täynnänsä oliiveja!

Pyhän  Yrjön kappelikin näytti leikkikirkolta  suurten puiden juurella.  Kappelin pihassa onton johanneksenleipäpuun sisällä odotti yllätys: ainakin neljä pientä kissanpoikaa, joista parilla silmät olivat jo auki. Ne  nukkuivat isossa kasassa vatsat täynnä  ja heräsivät äänimme, kääntyilivät ja tunkivat piiloon syvemmälle onkaloon.

Temeniassa pääsimme ruokapöytään, johon Vasiliki oli valmistanut kastanjastifadoa, villivihannesmunakokkelia, selleripossua, jättipapuja ja  vuohta stamnagathin kera.  Kaikki omilta tiluksilta. – Kukas nyt villivihanneksia kerää kun jalkaani vielä sattuu, päivitteli Vasiliki, joka oli jo hyvin toipunut  parin viikon takaisesta kystasta.

Ajoimme kummipuutarhalle.  Se löytyi Stratin kylän hautuumaan alapuoliselta rinteeltä. -Nämä vanhat komeat puut ovat noin kolmesataavuotiaita, kehaisi Prokopis, Vasilikin mies.  Heidän poikansa Sifis omistaa tarhat. Puiden keskellä olevaan peltoon on kylvetty kauraa odottamaan hetkeä, jolloin lampaat siirtyivät oliivitarhaa lannoittamaan. Me etsimme puista numerolaattoja  ja kuljimme valokuvat kourassa  tutkaillen omaa puutamme. Kummin ja puun kohtaamiset olivat herkkiä ja jokainen kummi ikuistettiin oman puunsa kanssa. Autossa jo odotti puun sadosta puristettu öljy kanistereihin pakattuna. Siitä voisi kotona vaikka olla ylpeä!

Kreetan Maku-kuva / Temenia

Kullakin oli valokuva kumipuustaan, joka piti löytää

Ota härkää sarvista

Talven herkku, fasoláda, on tuhtiavegaani ruokaa

Kreikkalainen papukeitto, fasoláda, on arjen täyttävää kasvisruokaa parhaimmillaan

Ota härkää sarvista ja tutustu iki-ihaniin papuihin vaikka tekemällä fasoládan, papukeiton pakkaspäivien herkuksi.

Näin härkäviikkoina on tapana tyhjentää kaapeista sinne unohtuneita elintarvikkeita ja syödä hernesoppaa kinkunluiden kera. Hernesoppa vei ajatukset kaapin ylähyllyllä kauan maanneisiin papupusseihin, niihin, jotka joka vuosi siivouksen yhteydessä todetaan edelleen kuranteiksi ja siirretään odottamaan tulevaa käyttöä ja unohdetaan sitten. Kurkotin ja sain käsiini puolen kilon pussillisen helmen kokoisia valkoisia papuja ja laitoin likoamaan, kuten olen oppinut. Olen oppinut myös, että kannattaa hoitaa aikaavievät tehtävät alta pois eli liottaa ja kypsentää kerralla koko pussillinen, vaikkei aikoisikaan kaikkea kerralla ruoaksi valmistaa. Voihan ne pakastaa kypsinä ja unohtaa sitten pakkaseen!

Fasoláda on ensimmäinen kreetalainen keitto, johon tutustuin opasvuosinani. Olin juuri pitänyt Maliassa sijainneessa kreetalaisen perheen ylläpitämässä rantahotellissa tervetulotilaisuuden. Sen päätteeksi osa asiakkaista jäi aterialle.  Isäntäväki halusi tarjota minulle myös aterian.  Olin jo saanut tarpeekseni turistiaterioista ja tiesin, että muutakin voisi saada. ”Mitä muuta?”, he ihmettelivät. ”Ettehän te itse kuitenkaan syö näitä annoksia, joita meille turisteille valmistatte, ettehän? Todennäköisesti te valmistatte itsellenne jotain muuta, jotain sellaista, mikä on perheenne arkiruokaa, eikö niin? Sitä minä haluaisin, olkoon se sitten mitä tahansa..” Silmät ymmyrkäisinä ja hieman tunnustellen he myönsivät, että todella, keittiön hellan nurkalla porisee papupata, mutta siinä on fasoládaa, arkisista ruoista arkisinta, ethän sinä nyt sitä voi haluta..? ”Jos kuitenkin haluaisin”, sanoin, vaikken tiennyt mitä fasoláda edes tarkoitti.

Eteeni tuotiin hyöryävä lautasellinen punapohjaista keittoa, jossa oli tiheässä valkoisia papuja.  Lautasen reunalla oli pari anjoviskierukkaa ja sain myös korillisen vaaleaa leipää. Kaikki oli herkullista ja kiitellessäni isäntäväki ihmetteli vieläkin valintaani. Sanoin, että tämä oli hieno kokemus, tällaisia aterioita ja kokemuksia me turistit haemme, ei meitä kaikkia suinkaan kiinnosta syödä grillattuja porsaan- tai lampaankyljyksiä ranskalaisten kanssa, joita saa kotimaassakin. ”Eikö teillä sitten ole fasoládaa”, he ihmettelivät, ”miten voi olla olemassa maa, jossa papukeittoa ei tunneta, eihän arki mitenkään suju ilman sitä!”  En silloin vielä ymmärtänyt miten arjen sujuminen ja papukeitto oikein liittyivät yhteen, vasta myöhemmin seikka valkeni minulle: papuruoat olivat paitsi arkiruokaa, myös paastopäivien ruokaa.  Joka keskiviikko ja perjantai on ortodoksien paasto, jolloin kunnon ortodoksi ei syö selkärankaisten maailmasta peräisin  olevaa ruokaa. Oli perjantai ja siis arkipaaston päivä.

 

Käännellesäni papupussiani huomasin sen takana olevan maahantuojan liimaaman suomenkielisen etiketin, jossa oli fasoládan ohje. Ja lopussa lause, joka nosti hymyn suupieliini: keiton kanssa sopivat suola-tai maustekalat!

Seuraavan ohjeen mukaan saat noin 4-6 annosta nälän taittavaa tuhtia papukeittoa:

–          250 g valkopapuja, liotetaan 12-24 h vettä vaihtaen 12 h välein

–          1-2 sipulia hienoksi silputtuna

–          1 dl oliiviöljyä

–          250 g tomaattia (tai 150 g tomaattimurskaa ja lasillinen tomaattimehua)

–          1 varsi-tai lehtisellerin varsi pilkottuna

–          1-2 porkkanaa paloina

–          ripaus chiliä

–          suolaa

Heitä papujen liotusvesi pois ja laita kattilaan puhdasta vettä.  Keitä siinä valkopapuja, kunnes ne alkavat hajota. Kaada oliiviöljy toiseen kattilaan ja kuullota siinä sipulit. Lisää tomaatti ja kypsennä, kunnes tomaatin neste on haihtunut. Lisää pilkotut porkkanat, selleri paloina sekä pavut keitinliemineen. Kypsennä, kunnes viimeisetkin pavut ovat pehmeitä ja hajoavat. Lisää suola vasta tässä vaiheessa.

 

Kuulostaako tylsältä? Maku on kuitenkin vertaansa vailla ja keitto sopii härkäviikkoihin. Pavut pitävät nälkää hyvin, niissä on kasviproteiineja ja koko ruoka on näin tehden myös vegaani. Suolakalaa ei lisätä keittoon, sen nautitaan ”vierestä”.  Kreetalla perheeni tapasi nauttia vaikkapa edellisen päivän loput paistetut sardellit tai sardiinit tämän keiton lisänä, tai sitten littasimme haarukalla pari anjovisrullaa lautaselle.  Anjovikset saattoi myös nostaa uunissa rapeaksi ja tuoksuvaksi paahdetun paksun leipäviipaleen päälle. Toinen tapa tarjoilla keitto oli leikata fetasta kunnon pala ja nostaa sen lautaselle keiton sekaan. Leipää tarvittiin lautasen siivoamiseen. Kreetallahan ei, niinkuin ei muuallakaan Välimerellä, leivälle sivellä levitteitä vaan leipä on ruokailuväline, sillä siivotaan lopuksi lautanen. Se kuuluu hyviin tapoihin.

Jos haluat keitosta tuhdimpaa eikä minkäänlaisen paastoon ole kiinnostusta, keitä porsaan savupotkaa papujen kanssa kattilassa…..

Papupussi oli maannut kauan kaapissani. Sen parasta ennen päivämäärä oli 31.12.2004. Siitä on kulunut yli yhdeksän vuotta. Tein aistinvaraisen tutkimuksen: kääntelin papuja, haistelin, nuuskin. Täysin kurantteja. Ei pavuissa ennen vanhaan ollut päivämäärää. Kun ne vanhenevat, ne kuivuvat. Varauduin pitkään liotusiakaan ja vielä pidempän keittoaikaan. Yön yli liottuaan pavut lakoivat halkeilla, joten totesin 16 h liotuksen riittävän. Keitin niitä aamulla ensin vedessä noin 2 h ja jätin ne kattilaan jäähtymään ja odottelemaan iltapäivää, jolloin kuumensin ne uudelleen ja valmistin samalla sipuli-tomaattiseoksen ja lisäsin sen papujen joukkoon. Yhdessä ne hautuivat vielä hiljalleen noin 1,5 h. Tätä ruokaa ei tarvitse paljoa vahtia, se tulee itsekseen kun malttaa antaa sen kypsyä valmiiksi eli hajoaviksi. Puolikovat pavut, sellaiset, joita pitää purra, saavat vain vatsan kipeäksi eivätkä en maistu miltään.

Helppo versio:  Osta  kaupasta valmista kypsää papua purkillinen, tee sille maukupohja sipulista, tomaatista ja chilistä ylläolevaan tapaan, lisää pavut  ja avot! Valmista on!

Synnytys

Kreetan maku-kuva/ Koroneiki lokakuussa

Kuukausi tai kaksi vielä, sitten on poiminnan aika

Viime syyskuussa eräänä sunnuntaina siestalevon juuri alettua havaitsin olevani  raskaana. Siinä ei olisi mitään kummallista, jos olisin vielä hedelmällisessä iässä, mutta eläkeikäiselle se oli melkoinen yllätys. Tunnustelin vatsaani ja totta se oli, se syntyisi ihan kohta, niin hyvin se oli jo laskeutunut ja niin kovasti se tunki ulos. Oli kuumaa ja istahdin nojatuoliin vilpoisaan paikkaan, jossa parvekkeenovista käyvä tuulenhenkäys viilensi oloani. Hain tussikynän ja luonnoslehtiön ja niin alkoi synnytys. Piirsin paperille isoja ruutuja, aina kaksi rinnakkain, ja luonnostelin niihin sekä kuva-aiheita että tekstejä. Parin tunnin päästä olin hahmotellut aukeama aukeamalta tulevan uuden oliivikirjan synopsiksen. Nousin ylös ja venyttelin, rapsutin kissaa korvan takaa ja kiipesin parvekkeelle laajemman näköalan toivossa. Oliivipuut seisoivat raskaina ja hopeaisina matalilla  Kreetanmereen laskevilla kukkuloilla, kaskaat sirittivät tauotta ja unelias helle vaimensi äänet.

Viime yönä uni ei tullut. Unettomuus vaivaa silloin kun joku asia on unohtunut. Nousin ylös lukemaan ja silloin muistin: tuolloin syyskuussa olin itselleni luvannut aloittaa oliiviöljykirjan valmistelun heti tammikuun alussa.  Aihe vaatii perehtymistä ja niin kokosin tehtävälistan mustakantiseen vihkoon, jonka olin tätä varten hankkinut joulun alla.  Aamulla muistin yövalvomista seuranneen kummallisen unen: seisoin pienessä hiljaisessa ihmisjoukossa. Minut oli juuri valittu Oliiviöljyn kuluttajien maailmaneuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi liittoon, jossa oli kourallinen henkilöjäseniä, juuri nuo, joiden keskellä seisoin. Seurue ympärilläni vaikutti kovin hajanaiselta ja surkealta. Vieressäni oli tarjottimellinen tuikkuja, mutta niiden sanottiin olevan öljylamppuja. ´Sytytä lamput ja pidä ne palamassa´, minulle sanottiin, ´muuta sinun ei tarvitse tehdä´.

 

Jokainen iso asia alkaa puhdistautumisella ja voitelulla. Valmistin kuorinta-aineen: pari ruokalusikallista merisuolaa, pari kreetalaista oliiviöljyä, viisi tippaa neroliöljyä. Hankasin sekoituksella ihoni ja huuhdoin hyvin. Sitrushedelmien tuoksu virkisti aisteja, suola silitti ihon, öljy toi silkin kaltaisen pehmeyden. Kuivaamisen jälkeenkin iho on tuoksuva ja voideltu. Kuningatarmainen olo.

Mies katseli ostoslistaa. – ´Eikös meillä ole oliiviöljyä ihan tarpeeksi, miksi sitä pitää tuoda?´ – ´Vertailun vuoksi, tuo nyt vaan, sitten näet´….

 

 

Jogurttikanaa

Jogurttikana

Jogurttikana on mukava ja helppo talvinen ruoka

Jogurttikanaan sopii hyvin pakastekana tai sitten voit tehdä sen vaikka kanankoivista.  Jos käytät marinoituja koipireisiä, pese niistä valmismarinardit pois.  Kreetalla lihat ja kalat saavat harvoin rinnalleen pastaa  tai perunaa; lisänä käy hyvin salaatti ja leipä. Voit toki valmistaa kanalle hyvän lisäkkeen niin halutessasi.

Jogurttikanaan tarvitset

–          yhden kokonaisen kanan pakasteena

–         1- 2 sitruunaa ohuina siivuina

–          1 dl oliiviöljyä

–          noin 1 kg valutettua jogurttia riippuen uunivuoan mallista

–          4- 8 munaa

–          suolaa ja pippuria

–          vettä niin, että sitä on noin 1/2 cm uuniastian pohjalla

 

Leikkaa kana kuuteen palaan, suolaa ja pippuroi ne ja aseta  uunivuokaan. Aseta sitruunasiivut kanapalojen päälle peitoksi. Kaada oliiviöljy vuokaan, samoin vesi.  Kypsennä +180 C kunnes palat lähes kypsiä (n. 40 min.)

Tarvittavan jogurtin määrä riippuu uuniastian leveydestä. Jos astia on  kapea ja palat päällekkäin, tarvitset vähemmän jogurttia + 4 munaa, mutta mitä leveämpi astia, sitä enemmän jogurttia ja munaa menee. Palojen päälle pitäisi saada noin 2 cm paksuinen peitto. Jogurtti tuo mukavan happamuuden eikä sitä kannata säästellä.

Nosta uunivuoka pois uunista, poista sitruunaviipaleet, peitä jogurtti-munaseoksella, laita  jokunen sitruunaviipale jogurtin pinnalle ja koko komeus takaisin uuniin.  Kypsennä vielä kunnes pinta alkaa kohota jolloin muna kypsyy ja sitoo jogurtin, noin 20 min.

 

Valmistin tämän reseptin mukaan 12.12.2013 kahden hengen annoksen seuraavasti:

– 2 koipireittä

– 1/2 sitruuna siivuina

– noin 1/2 dl oliiviöljyä

– 4 dl turkkilaista jogurttia

– 1 iso muna

– suolaa ja pippuria

Koivet täyttivät  uunivuoan tarkalleen, joten kaadoin vettä astiaan vajaat 1/4 dl. Oliiviöljyä laitoin 2 rkl. Kun kana oli lähes kypsää, oli nesteen määrä lisääntynyt. Jouduin kaatamaan pois  noin 1 1/2  dl, jotta jogurttiseokselle jäi tilaa. Samalla poistin sitruunaviipaleet kanan pinnalta ja nostin ne takaisin jogurtin pinnalle. Ylimääräiselle kanaliemelle löytyy varmasti muuta käyttöä.

Lisäkkeeksi valmistin Hasselbackan perunoita.   Ne sopivat makuihin oikein hyvin.

Huomioita:

1. Varo liikaa sitruunaa…, puolikas kahdelle koivelle on sopiva.

2. Ruoka ei suoranaisesti kaipaa lisäkettä varsinkaan jos aterialla on alkuruokia/ alkusalaatti  tai leipää.

3. Valkoinen pinta on hyvin talvinen ja jouluinen…!

Ihana talviruoka!

Ihana talviruoka!

 

Puutarhurin vaimon kesäkurpitsat

Näitä tarvitset

Vihanneskauppiaani Irini antoi seuraavan ohjeen kahteen annokseen

  • yksi sipuli
  • noin puoli kiloa pieniä kesäkurpitsoita
  • noin 400 g tomaattia
  • kolmannes persiljanipusta
  • 1-2 valkosipulin kynttä
  • ½ dl hyvää oliiviöljyä
  • fetaa lisäkkeeksi, noin 50-100 g/annos
  • kreetalainen korppu lisäkkeeksi

Näin valmistat herkulliset kesäkurpitsat:

  1. Sipuli lastuina kattilaan oliiviöljyyn, levy kuumimmalle, kuullotetaan hetki, ei kuitenkaan käräytetä.
  2. Lisätään kesäkurpitsat, joihin on tehty kuvan mukainen ristiviilto, kattilan pohjalle. Lasketaan lämpöä yhden kolmanneksen.
  3. Annetaan kypsyä 3-4 minuuttia, sen verran, mitä tomaatin raastaminen /pilkkominen ja valkosipulin kuoriminen ja pilkkominen kestää.
  4. Lisätään sekä valkosipuli lastuina

että tomaatti paloina/raasteena. Persilja silppuna. Sekoitetaan.

  1. Kun alkaa kiehua, lasketaan lämpöä vielä yhden kolmanneksen, peitetään kannella. Noin 10 min. kuluttua sammutetaan levy. Annetaan hautua täysin kypsäksi kannen alla.
  2. Tarjolle fetaa. Suolaa ei tarvita jos on fetaa. Korppu voidaan murentaa lautasella olevaan liemeen.

Nämä kesäkurpitsat olivat hyvin pieniä, vaaleita ja ohutkuorisia, ei sellaisia nahkapeitteisiä tummia jättiläisiä kuin meillä. Ne oli poimittu varhain aamulla, monissa oli vielä kukka tallella! Maku oli kunnollisen tukeva. -”Ei meidän mies keinolannoitteita käytä”, sanoi Irini, ” ihan oikeaa lantaa vain”.

Pinaattirisotto, muunnelma

1-IMG_4834

Kreetalaisen keittiön ruoka-ajattelu perustuu paikallisiin aineisiin ja satokausiin. Sitä tehdään mitä kulloinkin on tarjolla, sesongin ruokaa.  Lehtivihannekset Kreetalla ovat talven  ruokaa kuten siis pinaattirisottokin.  Minun tekee joulukuussa mieli pinattirisottoa.  Olen Nokialla enkä Kreetalla. Tänään on +3 C eikä ulkona kasva mitään. Pinaattia on toki kaupassa, muttei naatteina vaan lehtinä. Päätän siis muunnella reseptiä ja turvautua siihen mitä on tarjolla. Kun ruoka  tarvitsee vihreää tukevaa vihannesta, joka antaisi rakennetta  risotolle, päätän korvata osan sipulista purjolla. Sipuli tuo tähän ruokaan makeutta, mutta meidän sipulimme eivät ole yhtä makeita kuin kreetalaiset, joten lisään pari pientä hapanta kotimaista omenaa. Näin se menee:

 

2 keskikokoista sipulia silputtuna

½ dl oliiviöljyä, ei kitkerää espanjalaista vaan pehmeää kreetalaista

10 cm pala purjoa silputtuna

2 pientä hapanta omenaa kuutioina

1 pieni chili

noin 1,5 dl risottoriisiä

noin 5 dl vettä ja 1  tl suolaa tai 1 ½ vihannesliemikuutiota

1 ½ tl vastamurskattua korianteria

rasiallinen pinaatinlehtiä (70 g)

 

Kuullota sipuli oliiviöljyssä, silppua sillä aikaa purjo ja omenat , chili ja lisää riisi. Sekoittele jonkin aikaa, jotta riisikin kuullottuu. Lisää vesi/ veteen sulatettu liemikuutio. Hauduta väillä sekoitellen noin 20 minuuttia.  Kun riisi on kypsää, ota pinaatit ja kääntele ne risoton joukkoon.  Ne kypsyvät saman tien ja voit tarjota ruoan heti.  Risotto on sellaisenaan tasapainoinen pääruoka, mutta voit nauttia sen kanssa esim. munaa joko keitettynä tai paistettuna, ripotella sen päälle raastettua parmesaania tai Kreetalla anthótiroa, paistaa saganaki-juuston sen viereen jne.

 

Öljyjuusto, ladotíri

 

Ladotíri

Ladotíri

 

Mikä olisi mukava kreetalainen ruokatuliainen, kysyttiin minulta taas kerran. Ehdotin itsetehtyä öljyjuustoa, ladotíri. Samalla päätin itsekin valmistaa sitä muutaman purkillisen jouluiseksi tuliaiseksi.  Tarvikkeet ovat yksinkertaiset:

–          kauniita purkkeja tai saviruukkuja,

–          maukasta lampaan-tai vuohenjuustoa tai muuta keltaista voimakkaan makuista juustoa

–          hyvää oliiviöljyä

–          jokunen laakerinlehti, kokonaisia pippureita, kuivattua chilipaprikaa tms.

Ostin paria laatua juustoa,  toinen oli savujuusto, toinen vaalea vuohenmaitojuusto. Kuutioin ne paloiksi ja pudottelin purkkeihin.  Laitoin joukkoon pari kolme laakerinlehteä ja jokusen pippurin. Täytin oliiviöljyllä piripintaan niin, että kaikki palat olivat öljyn peitossa. Suljin kannet ja laitoin viileään. Ne saavat nyt odottaa  jouluun.  Jos jää yli, ei haittaa, ne kyllä säilyvät pitkäänkin. Sitten vain nauttimaan.

Öljyjuusto käy salaattiin, sitä voi käyttää ruoanvalmistuksessa ja sitä voi nauttia ihan sellaisenaan. Maustunut öljy käy ruoanlaittoöljynä.  Tee purkkeihin kaunis etiketti, kerro siinä käyttövinkit ja niin on lahja valmis!

Juuston säilöminen öljyyn on vanha kreetalainen tapa. Lammas-ja vuohenjuustot pilkotaan suuriksi lohkoiksi ja asetellaan lasitettuihin saviruukkuihin. Juustot saattavat marinoitua jopa vuodenkin. Näin saatua herkkua kutsutaan nimellä maruvas,  hyvin kypsynyt.

Ota kuitenkin huomioon seuraavat seikat:

–          käytä vain kypsytettyjä juustoja

–          käytä vain kuivattuja yrttejä

–          tarkista, että juustopalat ja yrtit peittyvät öljyyn, muutoin se saattavat homehtua.

–          valitse hyvänmakuinen oliiviöljy, vaikkapa Terra Creta tai ainakin kreetalainen. Karvas öljy pilaa tuotteen.

 

Muita mukavia joulutuliaisia:

http://www.kreetanmaku.fi/kreikkalaiset-joulupiparit-kurambiedhes/

http://www.kreetanmaku.fi/appelsiinimarmeladi-avdun-kylan-tapaan/

http://www.kreetanmaku.fi/rypalehillo/

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
marraskuu 24, 2017, 11:20 am
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuntuma: 17°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 77%
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 4 m/s
Aurinko nousee: 7:08 am
Aurinko laskee: 5:12 pm
Ennuste marraskuu 25, 2017
Päivällä
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
18°C
Tuuli: 2 m/s LPL
Puuskissa: 3 m/s
Ennuste marraskuu 26, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
19°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 4 m/s