Unohdettu akvedukti

 

1-IMG_0066

Unohdettua akveduktia etsimässä

Hersónisos-Kserokamára-Ano Karouzanós-Kato Karouzanós-Pigí-Kastelli-Lyttos-Tíhos-Askí-(Avdú)-Potamiés-Hersónissos

Tiesin, että roomalaisaikaiseen Hersonisosiin oli rakennettu akvedukti, joka toi veden sisämaasta, mahdollisesti  Lyttosin kukkuloilta.  Lyttos ja Hersonisos olivat joskus kuuluneet samaan kaupunkivaltioon, toinen sisämaassa, toinen rannalla. Niiden pahin vihollinen oli naapurina ollut roomalainen Knossos ja etelärannikon Ierápetra.  Vanha ystäväni Plutarkhos kertoo, että jotkut lakedaimonilaisista lähtivät verivihoja pakoon Peloponnesokselta ja muuttivat Kreetalle, jossa he ensin valloittivat Hersonisosin satamakaupungin ja lopulta asettuivat asumaan Lyttosiin.  Toinen tarina kertoo, että lyttoslaiset lähtivät 200-luvulla terrorisoimaan ierapetralaisia.  Miesten ollessa reissussa saapuivat knossolaiset keittiönovesta ja hävittivät kaupungin.  Lyttos ei tästä enää toipunut.

Ranta-Hersonisosissa ei ollut juomavettä, sitä piti olla paljon ja se piti tuoda kaukaa. Tiesin myös, että Hersonisosin ala-ja yläkylän välillä sijaitseva  Palatiá-niminen alue on ollut se paikka, jossa vesijohdon tuoma vesi johdettiin suuriin altaisiin ja sieltä itse kaupungin vesijohtoverkkoon. Mutta missä se akvedukti on kulkenut ja miten se on kulkenut kukkuloiden ja rotkojen yli, siitä piti nyt ottaa selvää.

 

Kserokamara ja Aposelemiin luonnonsuojelualue 

Hersonisosista valitsimme Lasíthin suuntaan nousevan tien,  joka alittaa uuden päätien Ylä-Hersonisosin länsipuolella. Tie nousee edelleen rannan suuntaisesti kulkevien kukkulajonojen taakse. Ensimmäiseen laaksoon on rakennettu vesipuisto  sekä golfkenttä.  Matalaa frigana-kasvillisuutta kasvavilla rinteillä leijuu näin keväällä paikoin voimakas kissanpissaa muistuttava merisipulien lemu.  Lampaita ja vuohia kilkattavine kelloineen on kaikkialla, lintujen laulu on voimakasta aamuisin, mustarastaan huilu soi niin vahvana, että sen kuulee autoonkin.

Laakson perällä tie alkaa laskea ja haarautuu.  Me valitsimme oikean haaran, joka laskeutuu hiuspinnimutkilla alas Aposelémis-joen laaksoon. Joki saa alkunsa Lasíthin ylätasangolta, jonka halki se virtaa pienehkönä uomana.  Se uppoaa Honí-nimiseen kiviseen nieluun tasangon laidalla ja purkautuu lähteinä vuorten alarinteillä Krásin, Avdún ja Goniesin kylien takamailla, josta Aposlémis alkaa.

Alhaalla laaksossa on kaksi pienehköä jokea, ensimmäinen on jo mainittu Aposelémis, toinen tulee Lagadían laaksosta ja yhtyy edelliseen. Tie muinaisesta Lyttoksesta on kulkenut laakson pohjaa ja johtanut vanhalle kivisillalle.  Löydät sen, jos jarrutat Papadákisin valkoisen tavernan kohdalla ja käännyt oikealle jokivartta seuraavalle hiekkatielle juuri tavernan seinänvierustalta. Tavernan taakse puiden alle voit jättää kulkupelin ja jatkaa jalan suoraan sillalle.  Sinne on tavernankulmalta matkaa noin 250 suomalaista metriä.  Vihreä nurmikko ylettyi nilkkaan, malvaa, saunioita, kehäkukkia, ratamoja.  Keltaisenaan kukkivissa akasioissa, joita täällä mimoosaksi kutsutaan, kävi kova hyörinä, mehiläisten surina kuului huminana puun ympärillä. Jokivarren tarhoissa oli siivottu ja karsittu puita ja pensaita, oliivitarhoissa oli puita parturoitu ja viinirangoissa oli jo pienet lehdet.  Saarelaiset kertovat, että venetsialaiset valloittajat (1204 – 1669) opettivat miten jokilaaksoihin voitiin perustaa puutarhoja.  Niissä oli paljon lehtipuita, joista syntyi rehevää multaa ja kariketta, kesän kuuman kautena jokivarressa oli viileää varjoa ja joskus jopa kasteluvettä.  Jokien penkat pengerrettiin, juuri niin kuin täälläkin näkyy, näin saatiin puille viljelyalaa lähellä vettä.  Nyt tämä jokilaakso on luonnonsuojelualue, jossa viihtyy jopa hanhikorppikotkia jyrkimmillä rinteillä ja akviloita, maakotkia.  Siellä missä joki valuu mereen, on iso kaislikko, jossa viihtyy vielä pieniä rauhoitettuja kilpikonnia.  Syksyllä taas meren yli Euroopasta taivaan peittävinä parvina saapuvat lukuisat muuttolinnut löytävät ensimmäisen levähtämispaikan sekä ravintoa suistosta.  Hyvä, että täälläkin niitä suojellaan niin mekin saamme nauttia linnuistamme.

Kserokamaran silta nousee komeana kaarena joen ylle, sen korkeuden tajusi vasta kun kävi kurkkimassa sillalta jokeen!  Tästä on siis kulkenut valtatie Lyttosista Hersonissosiin parituhatta vuotta sitten. Onkohan tämä silta yhtä vanha kuin tie?  Tie ja vesijohto kulkivat useimmiten rinnakkain.  Tietä tarvittiin vesijohdon rakentamiseen ja huoltamiseen.

JOHANNEKSENLEIPÄPUU

Johanneksenleipäpuiden (Ceratonia siliqua) alla oli paljon talven aikana maahan pudonneita karaatteja, joiksi puun siemeniä on kutsuttu ainakin Arabian niemimaalla. Joskus uskottiin että jokainen siemen painoi yhtä paljon ja niitä käytettiin painoyksikköinä.  Mittaustekniikoiden kehityttyä huomattiin että erot ovat melkoisia.  Puu kukkii aikaisin keväällä imelänhajuisin suoraan rungosta kasvavin kukin.  Niistä kehittyy ensin vihreitä suuria palkoja, jotka tummuvat ja imelöityvät loppukesällä.  Sodanjälkeisinä köyhinä vuosina johanneksenleipäpuun palkoja kerättiin monin paikoin Kreetaa ja myytiin pieniin myllyihin, jotka jauhoivat palot carob-jauheeksi.  Sen tärkkelys kelpaa vielä tänäänkin elintarviketeollisuuteen sakeuttamis- ja makeuttamisaineeksi, se on ollut myös filmin raaka-aine.  Meiltä eläinrehua myyvistä kaupoista saatat saada kaninruokana johanneksenleipäpuun palkoja, sitä samaa jota meidän Uuden testamentin käännös nimittää sianruoaksi, tuhlaajapojan eineeksi.  Tätä samaa söi myös Johannes Kastaja erämaassa.

Pysähdyimme vielä Aposelémiksen siltojen vieressä olevaan Stelioksen tavernaan, jonka seinällä on taitelijan näkemys Kserokamáran sillasta.  Isäntä arveli sillan olevan noin 900 vuotta vanhan.  Tavernan takana on pieni Pyhän Hengen kappeli (Ajíon Pnevma) , jossa juhlitaan panijíriä helluntaiaattona 50 päivää pääsiäisen jälkeen.  Lähikylien asukkaat kokoontuvat tänne vesperiin ja jumalanpalvelukseen, joiden jälkeen tavernoissa syödään ja juhlitaan.

ROTKOSSA NÄKYY AKVEDUKTIN POHJA

Matka jatkui sisämaahan kapeaa ja vanhaa rotkon reunaa myötäilevää tietä. Alhaalla jokivarressa kasvaa plataaneja ja saksanpähkinäpuita, ylärinteillä sypressejä. Oliivipuita on kaikkialla. Kun laakso kapenee, näkyy rotkossa pieni pätkä sen ylittänyttä siltaa. Tässä on nyt pala akveduktia! Mutta miten se vesi on laskettu alas tuolta jyrkiltä rinteiltä, onkohan täälläkin ollut altaita? Avorännejä vai putkia? Sellaisiako, joita löydettiin joskus 1990-luvulla Ylä-Hersonissosin laidalta Palatián yläpuolelta, joissa oli kaksi keramiikkaputkea sisäkkäin ja ilmaa välissä, jotta vesi pysyi viileänä? Toinen etu oli se, että umpiputkesta vesi ei haihtunut. Mistähän löytäisimme vastauksia kysymyksiimme?

Yhtäkkiä edessä oli uusi komea tie. Sitä ennen me käännyimme vasemmalle vielä edellistäkin pienemmälle ja mutkaiselle tielle, jonka kyltit viitoittivat Karuzanós-nimisiin kyliin. Ne ovat monelle aiemmin Kreetalla käyneelle tuttuja; tänne on tultu kreetalaisiin kyläjuhliin jo pari vuosikymmentä ilta illan perään. Iltajuhlien ajaksi kyläraitit muuttuvat basaareiksi, mutta onneksi kyläläiset osaavat palata arkeen.

PÄÄSKYJEN PESÄ lue myös blogista ->

Ylä-Karuzánosissa laakson perällä ei ole montaa asukasta. Pieni kahvila, huonokuuloinen pienenpieni mummo kahvilassa, vaatimattomia molemmat. Mutta näköalat! Kahvilan terassilla voisi istua koko päivän ja seurata laaksoa alapuolellaan. Rauhan tyyssija. Jos mummo olisi kuullut kysymykseni hän olisi varmasti sanonut nimekseen Iríni, rauha.

Alakylässä sen sijaan on elämää enemmänkin.  Onhan tämä kylä alempana kuin tuo toinen Karuzanós, muttei tämäkään missään laakson pohjassa ole vaan aivan sopivilla rinteillä, joista on hienot näköalat.  Lähes kaikki näiden kahden kylän asukkaista kantavat nimeä sukunimeä Karuzákis, kertoo Manolis, tavernanpitäjä alakylän perimmäisellä terassilla.  Tarinan mukaan kaksi Caruso-nimistä venetsialaisveljestä perustivat kylät joskus keskiajalla, samaan aikaan myös viereinen Bitzarianósin kylä sai asukkaansa.  Bitzarákis-nimeä kantavat tulevat sieltä.

Manolis ja äitinsä Maria ovat vanhoja tuttujani jo kahdenkymmenen vuoden takaa, olemme nauraneet ja iloinneet monesti. Iltajuhliin mennessämme söimme täällä mezeitä, täällä vietettiin itse iltajuhlakin pariin kertaan kun iso juhlapaikka oli varattu muihin tarkoituksiin, täällä olen juhlinut omia syntymäpäiviäni ja tuonut ystäviäni ja vieraita syömään useamman kerran. Stelios-pappa on jo kuollut pois, mutta Maria sanoo jaksavansa vielä muutaman vuoden eikä Manoliksella ole vielä vaimoa. Ehdotimme, että voisi hakea vaimoa kylän ulkopuolelta, kylässä kun on viikolla 11 asukasta ja viikonloppunakin vain 15.

Ulkouunissa puuhiilillä kypsyvät paistit, milloin lammasta, sikaa tai kanaa, jotka ovat omassa oliivitarhassa kuopineet. Sellaisten kanojen liha on aivan erityisen maukasta, ovathan kanat napsineet kaikki maahan pudonneet oliivit.  Niden munat ovat myös kysyttyjä, todellisia omegamunia, joita kaupitellaan erityiseen hintaan naapurilta naapurille, kauppaan asti ne eivät koskaan pääse.  Pienten lasten äidit kyselevät niiden perään, lastenlääkärit kun suosittelevat juuri niitä pienokaisille.  Niitä minäkin aikani sain naapurinani asuneelta kuurolta papalta.

Tavernassa on yksi huone, siinä haarapääskyjen pesä katonrajassa, muutama pöytä ja loput ulkona takaterassilla, jossa voi rauhoittua ja syventyä peräkylien rauhaan.  Tänne voisi unohtua kaskaiden äänen huminaan ja uppoutua hyvään kirjaan. Manolis kattoi meille runsaat mezeet rakin viereen.  Saimme hyvää anthótiroa, tämä oli kermaista tällä kertaa.  Saimme omia vihreitä oliiveja, paahdettua paprikaa, uitettuja korppuja, kukuvaijan.  Ja Marian sitruunakanaa pilahvin kera.  Talon omaa viiniä tynnyristä.  Se on vasta vuoden vanhaa, sanoi Manolis.

Pääskynpesä tavernassa? Ei menisi läpi Tampereen terveystarkastajilta….! ´Joka vuosi ne tulevat huhtikuun 18., ovat tulleet jo 15 vuotta´, sanoo Manolis!  Aivan niin, täällä me kerran juhlimme tuona päivänä, istuimme terassilla suuri joukko,  ja silloin päittemme yli viuhahti pari pääskystä!  Ja kohta tuli pappa-Stelios hymyssä suin kertomaan, että kaukaisimmat vieraat olivat taas saapuneet!  Niitä kävimme sitten lasten kanssa ihailemassa monena kesänä.  Eikä täällä kukaan ole salmonellaa saanut, rakkautta ja huolenpitoa kyllä.

AGIOS PANTELEIMONAS

Päästyämme päätielle poikkesimme vielä katsomaan oliko Pyhän Panteleimonin kappeli paikallaan Pigíssä.  Pigí tarkoittaa lähdettä ja olen kuullut akveduktista puhuttaessa viittauksia Pigíin, sieltä kun olisi voinut myös vettä saada.  Mitään merkkejä vesijohdosta ei täällä kuitenkaan ole.  Valtavan tammen suojassa oleva kappeli on kunnostettu EU:n rahalla, kertovat kyltit. Alapuolella olevan tavernan olen ristinyt hiljaa Taverna Epätoivoksi jo pari vuosikymmentä sitten.  Edelleenkin se sinnittelee. Kappelin avaimen saa Paradise-tavernasta, mutta emäntä osaa pyytää siitä maksun ellette tarjoa sitä vapaaehtoisesti.

Nimi Panteleimon tulee kahdesta sanasta, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa ´kaikki (kulku)taudit´. Ne ovat olleet varsinainen vitsaus ennen aikaan, Pyhältä Panteleimonilta saatiin apu kun mikään muu ei tehonnut.  Panteleimonin kappelit ovat usein virtaavien lähteiden äärellä, puhdas vesi ei tauteja levitä.

Kreetan Maku-kuva Karouzanósta

Valtava tammi suojaa Pigin keskiaikaista kirkkoa

 

Kastelli Pediados

Se Lyttos ja Betlehem!

TÍHOKSEEN

Samoilla kukkuloilla liikkui muitakin.  Meitä lähestyi kameran kanssa kulkeva mies, joka näytti mistä pääsee alemmille rinteille. Koska tuntemattomien apuaan tarjoavien kesken vallitsee sanaton hyviä vaihtareita koskeva sopimus, kerroin vastapalveluksena, että se hiekkatie, jota pitkin hekin olivat kappelille ajaneet, on itse asiassa ikiaikaisen akveduktin pohjaa. ´Juuri niin´, vastasi mies hämmästyksekseni,  ja hän myös tiesi  mistä Tíhokseen mennään.  Tästä asiantuntemuksesta olin ihmeissäni, vaihdoin englannista kreikaksi, mies pysyi vauhdissa mukana ja antoi nettisivujen osoitteen (www.romanaqueducts.com), josta kuulemma löytyy tietoa kaikista Rooman vallan aikaisista vesijohdoista, myös tästä. ´Se vesijohto tuli Krásin kylästä, tuolta Avdún yläpuolelta, ei itse kylästä vaan kylän yläpuolella olevasta lähteestä´, kertoi mies. `Entäs se pätkä tuolla tienvarren rotkossa?  Mistä se vesi Hersonissosiin tuli?` Jaa, siihen ei mies ollut perehtynyt, mutta ehdotti ko. nettisivujen antiin perehtymistä.  Muistan lukeneeni, että ´etsivä löytää, kolkuttavalle avataan´.  Tätäkö se tarkoittaa?

Kun sitten myöhemmin ehdin perehtyä roomalaisaikaisiin vesihuoltojärjestelmiin, löysin yllätyksekseni tietoa, jonka mukaan Hersónisosin ja Lyttosin akveduktit olivat kaksi eri asiaa.  Hersónisosin vesi tulikin Kaló Horiósta.  Lähde on vieläkin olemassa ja löytyy kun ajat Kserokamaresin jälkeen olevasta risteyksestä oikealle ylös kohden Kaló Horióta. Siinä se on tien varrella.  Siitä vesi johdettiin ensin etelän suuntaan, se ylitti jokilaakson ja toisenkin ja vasta sitten se kääntyi kohden Hersónisosta.  Sen jäänteitä on ollut kuulemma alueella jossa nykyään on lasten kesäleiri.   Miksei vettä johdettu suoraan Hersónisosiin lähteestä? Olisi ollut paljon suorempi reitti…

Poistumme akveduktia pitkin ja nousemme asfalttitiellä ylemmäs harjanteelle, josta aukeaa huikea näköala laaksoon jalkojen juuressa.  Siellä on myös kaatuneena se kyltti, joka viitoittaa tien Tíhokseen, (Seinän) juurelle.  Matkaa sinne on parisen kilometriä, tie kivinen ja kaita, kulkeehan se pääosin edelleenkin akveduktin harjaa.  Seinässä on ihmisenmentävä aukko, alempana osa muurista on purettu, jotta saatiin tie pikkuruiseen kylään, jonka nimi myös on Tíhos.  Huomaat myös, että alueen asukkaat ovat täältä hakeneet vuosisatojen ajan kiviä omiin tarpeisiinsa!  Jos pääset nousemaan muurin loppupään harjalle, tajuat kuinka valtavasta rakennelmasta on kysymys.

Jos uskallat ajaa Tìhokseen vievää kapeaa tietä, pääset pian paikkaan, jossa joudut valitsemaan suunnan joko vasemmalle tai oikealle.  Vasen nousee ylös vuorille.  En ole noussut siitä autolla, en tiedä mihin siitä pääsee.  Mutta näin kuorma-auton nousevan melko ketterästi kolisten ylös.  Itse olen mennyt vain kävellen tästä Lasíthiin E-4-polkua pitkin.  En enää nähnyt kylttejä.

Jos valitset oikean haaran, pääset alas Kastamonitsaan, sieltä on kunnollinen tie vaikka Lyttosiin.  Tai voit jatkaa etelärannikolle.  Tai voit myös palata takaisin Lyttosin kukkuloille, kuten me teimme, ja jatkaa siitä hyvää ja mutkittelevaa tietä Askín kylään ja sen läpi alas laaksoon, jossa sijaitsevat Avdún ja Potamiesin kylät sekä niiden välissä valtava vesiallas Lasíthin talvivesien varastoksi, ja josta pääsee nopeasti pohjoisrannikkoa myötäilevälle valtaväylälle ja Hersonissosiin takaisin.

 


Näytä Kastelli ja Lasithin reunat suuremmalla kartalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? *

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
kesäkuu 27, 2017, 4:59 pm
Verrattain selkeää
Verrattain selkeää
34°C
Tuntuma: 40°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 55%
Tuuli: 6 m/s LPL
Puuskissa: 6 m/s
Aurinko nousee: 6:10 am
Aurinko laskee: 8:43 pm
Ennuste kesäkuu 28, 2017
Päivällä
Melkein selkeää
Melkein selkeää
34°C
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 6 m/s
Ennuste kesäkuu 29, 2017
Päivällä
Selkeää
Selkeää
36°C
Tuuli: 3 m/s PL
Puuskissa: 4 m/s