¿Vamos a Vamos?

Nykyinen Blumosifin taverna oli ennen tummaihoisen Sifiksen kahvila..

Nykyinen Blumosifin taverna oli ennen tummaihoisen Sifiksen kahvila..

Vamos ennen ja nyt

Nimi kuulostaa espanjalaiselta nimeltä, vaikka onkin kreetalainen. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän mistä nimi on peräisin. Vamosin kylän syntyhistoria alkanee 800-luvulta, joten kreetalaisten kylien seurassa se on melko nuori.  Tarinan mukaan saaren tuolloin valloittanet saraseenit, algerialaiset  merirosvot, rakensivat kylän kukkuloille tukikohtansa, sieltä kun näki sekä pohjoisenpuolen merelle että itäänpäin Rethymnonin suuntaan aukeavalle Georgioupoliin lahdelle.  Kylä sijaitsee pohjoiseen laskevan, mäntyjä ja sypressejä kasvavan kukkulan rinteellä. Sen  jalkojen juuressa  oliivi-ja viinitarhat ulottuvat Sudanlahteen saakka, jossa on kaksi suomalaisten hyvin tuntemaa lomakohdetta, Kalives ja Almirída.  Idän puolella kohoaa hieman yli 500 metriä korkea Drapanonniemi. Se on helppo tunnistaa, se näyttää Saana-tunturilta! 

Vamosin selän takana aukeaa Georgioúpolis-Vrisses-Arméni-Kalíves-jokilaakso, joka sekin oli hopeanharmaiden oliivipuulehtojen täplittämä. Laaksossa kulkee saaren itä-länsisuuntainen päätie. Sen takana nousee Valkoisten vuorten seinä runsaaseen 2500 metriin. Georgioupoliin (nimi lausutaan Jorjúpoli) on matkaa kymmenen kilometriä alamäkeen niinkuin Kalívesiinkin, joka on kahdeksan kilometrin etäisyydeellä.  Vamosiin kannattaa tulla illan suussa, tehdä kävelyretki kylällä ja syödä kulttitavernaksi muodostuneessa Sterna tou Blumosifissä. 

 

 Blumosifistä kannattaa varata paikka puh. (30) 28 250  kesäiltoina tai sitten tulla ajoissa. Spiros, poninhäntäinen paikan isäntä pitää hyvästä musiikista; elävääkin on tarjolla usein kesän viikonloppuina. Seuraa täältä mitä tavernassa tapahtuu. Kesäiltoina musiikin  soidessa saattaa omakin väki tempautua tanssimaan..

 

 

Nykyinen Vamos

Jos ajat Vamosin läpi päätietä, saatat todeta, että se on kuin mikä tahansa  muu elävä kylä Kreetalla. Vasta kun poikkeat sivukujille, huomaat miten se eroaa. Tässä kylässä on ruutuasemakaava, jollaisia tapaa vain harvassa kaupungissa Kreetalla. Silmille on paljon lepopaikkoja, sillä vanhan keskustan talot rinteen puolivälissä on entisöity kunnioittaen menneen ajan rakentajien käsityötä.  

Täällä ei  ole muodikkaita shoppeja vanhoissa taloissa vaan talot ovat asuntoina, useimmat loma-asukkaiden vuokrattavissa. Kun kylään on rakennettu uutta, on se saanut sopeutua vanhaan rakennuskantaan niin ettei se pröystäilevästi erotu.  Lännessä maisema rajoittuu  Valkoisten vuorten seinään, joka auringon laskettua on vaaleansininen. Kun se ylle nousee kuu ja kylien valot tanssivat rinteillä, ei katsetta malta kääntää.  Pohjoisessa näkyy Akrotirin niemimaa ja meri. Jos istut täällä illalla, voit seurata miten koneet laskeutuvat ja nousevat, näet valot, muttet useinkaan kuule ääntä.

 

IMG_2662-e1330796643141Musiikkijuhlat loivat yhteishengen

Tässä kylässä järjestettiin 70-luvulla parina perättäisenä vuonna musiikkijuhlat, joihin  tuli väkeä kymmenin tuhansin. Kyläläiset ymmärsivät tuolloin mitä yhteistyöllä voidaan saada aikaan. Hyvästä  yhteishengestä kertoo sekin, että kyläyhdistys järjestää jatkuvasti erilaisia tilaisuuksia ja juhlia, kuten juhannusjuhlat ja pyhimysjuhat, joihin kaikki voivat ottaa osaa.  Usein nämä tilaisuudet syntyvät hyvin lyhyellä aikataululla improvisoiden

Vamosin tarina jatkuu seuraavalla kymmenluvulla Ateenassa, jonne kylän nuoriso oli päätynyt opiskelemaan. He halusivat palata kotikylään, mutta sitä ennen sinne piti luoda liiketoimintaa, joka toisi osan leivästä. Porukassa oli mukana arkkitehti, joka kertoi miten mukavasti Italiassa oli osattu vanhaa kunnostaa ja ottaa matkailukäyttöön. Niin nuoriväki hankki suvuiltaan kylän vanhoja rakennuksia ja entisöi niitä. Niiden tyyli ja filosofia oli vallankumouksellinen, mutta se hyväksyttiin nopeasti kylässä ja seuraajia alkoi tulla. Vamosin esimerkki alkoi levitä naapurikyliin ja muualle saarella, innostuneita ja uteliata vyöryi kylään oppimaan miten asiat voidaan tehdä. Matkailijoita varten tarvittiin ruokapalveluja, joten ensin hankittiin päätien varressa sijainnut jo kymmenisen vuotta tyhjillään ollut kahvilarakennus, johon perustettiin ensin mezékahvila, myöhemmin se muutettiin tavernaksi.  Sen omistavat Frantzeskákisin veljekset Spiros ja Nikos, joista Spiros hoitaa tavernaa.  He sanovat halunneensa tehdä sellaisen paikan, jossa he itsekin viihtyisivät.  Serkkupoika Jorgos Hadzidakis avasi pienen rakitavernan kylän laidalle. Vanhan kyläaukion entisestä pienestä kahvilasta tehtiin kauppa. Saksalaisten päämajana ja sairaalana toisen maailmansodan aikana toimineessa porvaristalossa (konáki)  on nykyään matkatoimisto. Alempana rinteessä, entistä turkkilaista varuskuntaa varten rakennetun ja myöhemmin poltetun entisen moskeijan trullimainen kupoli on nykyään moderni ja kaunis yksityiskäytössä oleva hamam, turkkilainen löylyhuone.  Osaan pihoista on rakennettu uima-altaita.

 

IMG_2447-2Ylempänä kylässä on nykyinen vilkas keskusta kahviloineen, kioskeineen ja kauppoineen. Elintarvikekauppoja on kolme,  tavernoita kaksi lisää, on lihakauppa, suvlatzídiko, ukkokuppiloita, musiikikahvila, hautaustoimisto, apteekki, pankki, kirja-ja paperikauppa, pieni vaatekauppa, second hand-kauppoja, kampaamo,  leipuri, leivoskahvila, terveyskeskus jne.  Kylässä  asuu noin 850 kreetalaista ja kolmisen sataa ulkomaalaista, suurin osa englantilaisia.  Useimmilla on oma talo jossain lähialueella kylän reunoilla. Kylän harjalla on lisäksi koulukeskus aivan alimmista luokista lukioon saakka.  Vamosin kylä kuuluu hallinnollisesti Vamosin seutuun, joka ulottuu suurelta päätieltä Drapanoksen niemenkärkeen. Tällä monen kylän alueella asuu noin 2900 asukasta. Se taas on osa vuonna 2011 perustettua Apokorónasin suurkuntaa, jonka pääpaikka on Vrissesissä.

 

Vamosin menneisyys

Venetsialaiset saapuivat Vamosiin vuonna 1212 ja heitä asui siellä noin vuoteen 1538 saakka. Aika oli suhteellisen rauhallista, vaikka korkeat maataloustuotteille asetetut verot saivat kreetalaiset aina väliin kuohuksiin ja ottamaan yhteen saaren feodaalihallitsijoiden kanssa.  Tuonaikainen väestökirjanpito manitsee Vamosissa olleen 271 asukasta vuonna 1583.  Väestökirjanpitoa tarvittiin mieslukumäärän selvittämiseksi, sodan sattuessa tiedettiin montako miestä voitiin kutsua aseisiin.

Turkkilaisten valloitettua saaren 1645  tuli Vamosista varuskunta. Kylä sai turkkilaisen nimen Sultanije tai Serailiki, suuren hallintorakennuksen, seraljin, mukaan. Sfakian läänin pääkaupunkina vamos oli  hyvin kansainvälinen, oli paljon upseeristoa ja seuraelämää, oli kahviloita, ravintoloita, valokuvaamo, hotelli, oli  kreetalaisia, juutalaisia, armenialaisia ja turkkilaisia, oli moskeija ja ortodoksiset kirkot, oli sanomalehtiä, puhuttiin montaa kieltä, oli poikakoulu ja tyttökoulu. Siltä ajalta on myös monta edelleenkin pystyssä olevaa rakennusta, joista käytetään nimitystä konáki. Konáki seisoo omalla tontillaan,  arvokkaan tuntuiset portaat johtavat etuovelle tai useammalle, julkisivu katsoo kadulle. Vanhat kreetalaiset talot taas käänsivät selkänsä kadulle, josta portti johti pihalle. Piha oli toiminnan keskus, siellä oli myös eläinsuojat ja sieltä oli käynti sisälle. Vanhassa keskustassa on useita kunnostettuja konáki-rakennuksia ja kun jatkat peremmälle, löydät kalderimin, leveän, kivetyn kadun, jonka varrelta ovipielistä voit vielä bongata aasien ja hevosten kiinnittämistä varten olevia kivisiä pidikkeitäHevosella sai liikkua vain turkkilainen, kreikkalaisille suotiin aasit.

Vuoden 1866 kapinoinnin jälkeen kultainen Portti (Osmannivaltion keskushallintoa kutsuttiin nimellä Portti, se sijaitsi silloisessa Konstantinopolissa, nyk. Istanbulissa) muodosti kapinoivasta Hanian ja Rethymnonin välisessä vuoristossa sijaitsevasta Sfakiasta oman läänin, jonka pääkaupungiksi tuli Vamos ja jonka hallitsijaksi nimitettiin Savvas-pasha. Strateginen sijainti Rethimon-Hania-tien yläpuolella, paikassa josta voi vartioida Sudanlahtea ja rannikkoliikennettä, auttoi Vamosia kasvamaan läänin henkiseksi keskukseksi.  Savvas-pasha  voi kiittää asioihin tarttumisesta. Ensinnäkin Vamosiin saatiin aikanaan hyvin edistyksellinen ruutuasemakaava, jollainen on myös Neapoliissa, jonne sama pasha on jättänyt myös hienot kädenjäljet. Hän teetätti paikkakuntalaisilla taksvärkkinä teitä, siltoja, varuskuntarakennuksia, komeita hallintorakennuksia, kouluja jne.  Kylään rakennettiin jopa kaunis moskeija sotilaiden käyttöön. Vallankumoukselliset myöhemmin polttivat ja hajottivat sekä moskeijan että seraljin.  Entinen varuskunta-alue kasvaa pinjaa ja mäntyjä kukkulan harjalla kylän yläpuolella ja sitä vastapäätä oleva koulukeskus sijaitsee entisen seraljin paikalla.

 

Kreetan itsenäistyminen alkoi Vamosista

Turkkilaishallinnon aikana Vamos oli usein sotanäyttämönä sijaintinsa takia.  Vuoden 1866 kapinan aikaan Vamosissa majaili Sahin-passan komentamana egyptiläinen varuskunta, jonka kapinalliset sfakialaiset piirittivät. Rethymnonin varuskunnasta lähetettiin 5000 turkkilaista sotilasta turkkilais-kreetalaisen Bardin johdolla egyptiläisten avuksi. Sata sfakialaista kapinallista pysäytti joukon kylän laidalla, Bardis surmattiin ja loput pakenivat Haniaan. Tästä eteenpäin varuskunnan koko kasvoi 2500 mieheen. Vuonna 1896 Kreetan itsenäisyyttä ajaneet sfakialaiset kehoittivat Porttia tyhjentämään Vamosin varuskunnan, nimittämään Kreetan hallitsijaksi kristityn, rajoittamaan veronkannon määrän 15 000 turkkilaiseen liiraan, rajoittamaan Kreetalla olevien turkkilaissotilaiden määrän 4000 mieheen ja nimittämään kyläpoliiseiksi sekä kreikkalaisia että turkkilaisia kylien asukkaiden kansallisuuden mukaan. Portti ei hyväksynyt näitä vaatimuksia. Vamoslaisen munkin ja vastarintasankarin Papamalekosin johtama 4000 miehen joukko piiritti Vamosin kylän 16.5.1896 ja katkaisi kaikki yhteydet Haniaan.

Piirityksen jatkuessa Hanian turkkilaiset aloittivat vastatoimenpiteenä kristittyjen surmaamisen sekä kaupungissa että lähikylissä ja lähettivät apujoukkoja Vamosiin. Vallankumoukselliset saivat kuitenkin tukkilaiset perääntymään Kalivesiin. Kaksi sataa turkkilaista oli kuollut ja heiltä jäi paljon sotamateriaalia. Vallankumoukselliset palasivat Vamosiin ja polttivat seraljin ja muut turkkilaisten hallinnoimat rakennukset. Kreikan tukemana he pyrkivät vapauttamaan saarensa turkkilaisten vallasta ja itsenäistymään.Vamosin tapahtumat herättivät suurta huomiota jopa ulkomailla. Taas kerran syntyi ajatus Kreetan vapauttamisesta vieraan vallan alaisuudesta ja niin kutsuttiin koolle Yleinen Vallankumousneuvosto. Se vannoi valansa Pyhän Hengen kirkossa, joka sijaitsee Vamosin alaosassa Tsikolianán naapurustossa kylästä länteen. Kahta vuotta myöhemmin sfakialaiset onnistuivat muun Kreetan tukemana vapauttamaan saarensa turkkilaisten vallasta ja itsenäistymään.

Vamosista on kotoisin sanomalehtimies Dimitris Lambrákis, joka on perustanut suositun sanomalehden Ta Nea ja jonka jälkeläiset omistavat nykyisen Lambrákis-kustantamon. Perheellä ja kylällä on edelleenkin lämpimät suhteet. Pääkadun varrella koulun alapuolella on Lambrákisin rintakuva. Papamalekosin patsas pystytettiin 1964 pääkadun  varteen Pyhän Nikolaoksen kirkkoa vastapäätä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twelve + 7 =

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
lokakuu 23, 2017, 10:56 am
Selkeää
Selkeää
21°C
Tuntuma: 19°C
Ilmanpaine: 1010 mb
Kosteus: 72%
Tuuli: 7 m/s L
Puuskissa: 7 m/s
Aurinko nousee: 7:36 am
Aurinko laskee: 6:38 pm
Ennuste lokakuu 24, 2017
Päivällä
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
Verrattain pilvistä, sadekuuroja
21°C
Tuuli: 4 m/s L
Puuskissa: 8 m/s
Ennuste lokakuu 25, 2017
Päivällä
Sadekuuroja
Sadekuuroja
19°C
Tuuli: 2 m/s PI
Puuskissa: 3 m/s