Vesi virtaa sittenkin ylöspäin!

Hanna Spilissä

Harjoittelijani Hannan viimeinen viikko on alkanut. Lupasin lähtölaskennan alkajaisiksi järjestää retkipäivän ja seikkailuja. Suunta oli hieman epäselvä, mutta retkiaamu alkoi pistäytymällä Rethimnoniin tapaamaan kummioliivipuiden tarhaajaa Kimonia.  Kun öljykuorma oli pakattu kysyi Kimon mihin olemme matkalla. – `Jonnekin Spilin suuntaan´… sanoin epävarmasti. -`No, sittenhän te ajatte Jerakariin (Gerakari). Se on kirsikkakylä ja nyt on sesonki. Ja sieltä Damnonin rantaan. Soitan sinne Stavrokselle, jotta pistää teille pöydän komeaksi´, sanoi ja teki. Niin syntyi meille retkiohjelma.

Rethimnonin sisämaassa minua hurmaavat vanhat tammimetsät, kumpuilevat niityt ja rauhalliset kylät. Poikkesimme Spiliin. Kylää ei perusteta ilman juomavettä. Spilissä on lähteitä, joiden vedet venetsialaiset jo aikanaan johtivat virtaamaan kokonaiseen pitkään riviin leijonanpäitä. Niiden avonaisista kidoista valuva vesi pysäyttää kylään toinen toistaan eksoottisempia matkailijaryhmiä. Kylän talot kiipeilevät rinteillä ja tarttuvat kiinni vuorenseinämiin. Yhden sellaisen terassille perustettuun kahvilaan mekin kiipesimme seuraamaan alapuolellamme touhuavia turisteja.

Spilistä on jyrkkä nousu ylös Juus Kambosiin (Gious Kambos) ja ylätasangon toiselle puolelle Amarin laaksoon ja Jerakariin. Ei yhtään kirsikkaa koko kylässä! Puita kyllä on ja ne täynnä satoa, mutta kirsikat eivät näy kylän raitilla, kahviloissa, kaupoissa, kylteissä, nimissä. Museomaisesta kahvilasta meidät kyselijät ohjattiin kylänraitin alimman talon kohdalle;  siellä jalkakäytävällä oli juuri näkynyt muutama laatikollinen kirsikoita myynnissä ohikulkijoille. Kaksi kiloa vastapoimittuja kahdeksalla eurolla. – `Nämä ovat vasta sesongin ensimmäisiä, kyllä ne näkyvät kylällä sitten kun niitä on paljon´, sanoo Sofia, kirsikanviljelijä.  Nyt meillä on matkaevästä!

Kreetan Maku-kuva Gerakarista

Nyt on kirsikoiden aika!

Söimme ja siemensimme koko paluumatkan alas Spiliin. Auton sivuikkunat alasrullattuina syljeksimme kirsikan kiviä suupielestä tien varteen toivoen, että ne alkaisivat maagisesti kasvaa ja että parinkymmenen vuoden paikalla olisi jo tiheikkö.

Kurtaliotikon rotko houkutti pysähtymään ja poikkeamaan ja vakuuttumaan Pyhän Nikolaoksen ihmetöistä. Hän kuulemma kolautti kepillään kallioseinämää, johon syntyneistä viidestä reiästä alkoi pursuta vettä niin, että se syöksyy putouksena rotkon pohjalla virtaavaan puroon.  Meillä oli kiire eteenpäin, tekemistä olisi vielä paljon ja jätimme Nikolaoksen märät ihmeet toiseen kertaan.

Asomatosin kylässä päätimme sivistää itseämme vierailemalla Papa Mihaliksen museossa. Pappi lienee ollut melko eksentrinen ja omalaatuinen yhden asian mies, joka keräsi talonsa kukkuroilleen muistoja erityisesti saksalaismiehityksestä mutta myös monesta muusta aikansa tapahtumista ja ilmiöistä.

Kreetan Maku-kuva Asomatosin kylästä

Papa Mihaliksen museo Asomatosissa

Lefkoijan kylässä piti tarkistaa aiemmalta käynniltä kysymysmerkiksi jäänyt ilmiö: Skhinarin rantaan vievän tien varrella on pieni vesikanava, jossa vesi virtaa ylöspäin! Seurasimme kanavaa ja toden totta, vesi on matkalla ylöspäin ja vikkelään! Emme nähneet harhoja vaan niin todella oli. Ihan kuten oli ollut aiemmallakin kerralla. Kotona olin jo saanut siitä pyyhkeitä: vesi ei virtaa ylöspäin! Mutta miten ihmeessä? Seurasimme kastelukanavaa kunnes se kovin kaventuneena jatkoi matkaa kivikkoiseen ylärinteeseen, jonne automme ei päässyt. Me kävimme kääntymässä ihanalla Skhinarin rannalla ja palasimme takaisin. Jospa nyt vesi matkaisi alaspäin? Ei, ylös se virtaa. Laskeuduimme kanavan viertä alas kylään. Pysähdys kyläaukiolla oli saattaa oranssipaitaisen nuoren miehen onnettomuuteen kun jäi tuijottamaan Hannan punaisen tukan ja sinisten silmien yhdistelmää: kottikärryt olivat pudota tellingeiltä mies peräsimessä. Kävelimme kahvila-suvlatsikoon, joka toimi myös ilmoitustauluna ja bussiasemana. Kahvitilauksemme otti vastaan paljain jaloin kulkeva viikingin näköinen vaaleatukkainen eurooppalainen, joka osoittautui saksalaiseksi luomuviljelijäksi. Hän hoitaa sataa luomupuutaan, viljelee vihanneksia, myy niitä ja on yksi kylän kolmesta ulkomaalaisesta, ollut jo 14 vuotta. Talvisin hän lähtee Saksaan oliiviöljykuormansa kanssa ja palaa keväällä. Veden väärään suuntaan virtaamista hän ei ollut huomannut.

Kreetan Maku-kuva Skhinarin rantaan vievästä tiestä

Matkalla Skhinariin löytyi reikäinen kallio. Onhan siinä joskus virrannut vesi?

Huonopolvinen rouva Maria kantoi kahvit linkuttaen. Polvi oli uusi ja lonkat myös, mutta 75 ikävuotta oikeuttivat jo raskaaseen kävelyyn ja ontumiseen. – `Se vesi´, hän aloitti, `se tulee siinä kanavassa tuolta Asomatosista saakka. Se on korkeammalla kuin tämä paikka, siksi se jaksaa virrata ylämäkeen tuonne vuoren taakse´. Olisihan tuo pitänyt muistaa! Juuri noin sekä minolaiset että roomalaiset liikuttivat vettä muinaisissa akvedukteissaan Kreetalla.

Kreetan Maku-kuva Lefkoijasta

Kira Marialla on kahvila Lefkoijassa. Kahvila on myös suvlatzidiko, bussiasema ja kylän julkinen ilmoitustaulu.

 

Nyt oli jo kiire Damnonin rantaan, iltapäivä oli jo pitkällä ja kirsikan siemeniä kylvetty koko reitin varrelle. Hieno lahdenpohja, leveä ja pitkä, meri turkoosia, paljon ihmisiä, mutta vesi oli vielä kylmää! Ja kohta alkaa kesäkuu! Löysimme Mesogeios-tavernan ja ilmoittauduimme isännälle. Pöytään tuli nautaa kokkinistó, jossa mukana oli paprikaa ja munakoisoa. Hieno oivallus ja teki ruoasta heti mielekkäämmän. Paistetut munakoisoviipaleet syötiin skordalian kera ja hallumi oli saanut viereensä aurinkokuivattuja tomaatteja.

Kreetan Maku-kuva Damnonista

Paistettuja munakoisoviipaleita, kokkinistoa, paistettua hallumia, tsatsikia..

Nokoset rantatuolissa, lyhyt pulikointi meressä, jonka viileyteen kyllä tottui ja sitten paluumatkalle.

Kreetan maku-kuva Damnonista

Damnonin ranta 2015

Matkalla lähes jokaisessa kylässä kohtasimme lampaita matkalla tarhaan.

Kreetan Maku-kuva/lampaat

Nämä lampaat löytyivät Agouselianan teiltä

Kreetan Maku-kuva / lampaat

Seuraava lauma ryhmittyi kauniisti tien varteen Armenissa

Kretan Maku-kuva / lampaat

Tämä lauma etsi tietään lypsypaikalle Agios Andreaksessa

Kreetan Maku-kuva / lampaat

Jossain Kato Varsamonerossa kohtasimme nämä rouvat kotimatkallaan

Pohjoisrannikolle ehdimme ennen kuin aurinko laski Apokoronasin rannikon taakse. Koko niemi kylpi vaaleanviolettina vaaleanpunaisessa meressä. Hanna oli ajanut kaikki parisataa kilometriä: nyt olivat silmät tokkurassa ja ajaminen jo konemaista, joten lyhyt tauko rantakahvilassa auringonlaskua katsellen oli tarpeen ennen kuin siirryimme päätien hulinaan.

Kreetan Maku-kuva

Apokoronasin niemen takaa näkyy Akrotiri

Auto oli kovin pölyinen ja kaipasi sekin pesua. Pesuloita vain on täällä kovin harvassa. Niinpä olenkin kehittänyt tarkan kolmannen silmän, joka havaitsee kastelulaitteet: komealla suihkulla varustettu kastelulaite pyöri rantatien tuntumassa pellolla ja kasteli tienkin. Niin ajoimme ilmaiseen suihkuun. Tosin siinä piti pakittaa aina väliin, jotta pääsimme mukaan useammalle kierrokselle. Järjestimme hauskan hetken paitsi itsellemme, myös viereisellä bussipysäkillä odottavalle yleisölle, joka aplodeerasi kurvatessamme päätielle märällä autolla.

Kreetan Maku-kuva

Kreetalainen autopesula

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

four × two =

Mitä kirjaimia ja numeroja näet? * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.

Viimeisimmät artikkelit
Vietä päivä Vamosissa
Vietä päivä Vamosissa
Terra Creta
Terra Creta
Ruokablogien kärki
joulukuu 19, 2017, 12:20 am
Verrattain pilvistä
Verrattain pilvistä
12°C
Tuntuma: 8°C
Ilmanpaine: 1020 mb
Kosteus: 81%
Tuuli: 6 m/s L
Puuskissa: 6 m/s
Aurinko nousee: 7:27 am
Aurinko laskee: 5:13 pm
Ennuste joulukuu 19, 2017
Päivällä
Puolipilvistä
Puolipilvistä
14°C
Tuuli: 3 m/s LPL
Puuskissa: 5 m/s
Ennuste joulukuu 20, 2017
Päivällä
Melkein pilvistä
Melkein pilvistä
13°C
Tuuli: 4 m/s IPI
Puuskissa: 6 m/s